Etelänmatkalla

Lilou's Crush

Viimeinen lomaviikko muuttui onneksi vatsataudin jälkeen ihan mahtavaksi! Päätettiin toivuttuani tyttöjen kanssa ottaa laiva alle, ja lähdettiin kahdeksi päiväksi etelään. Tallinnaan siis. Pakattiin kaksi reppua, ja lähdettiin matkaan mahdollisimman kevyellä varustuksella.

Edellisellä isompien tyttöjen reissulla Megastarista jäi niin kiva fiilis, että muuta paattia en oikeastaan edes pohtinut. Oli aika kiva yllätys tällaiselle harvemmin väliä taittavalle, että lapset matkasivat ilmaiseksi. Voisi siis tehdä näitä reissuja useamminkin ainakin kulkuvälineen hinnan puolesta. 

Löysin myös majoitukseen tosi hyvän hinnan Radisson SAS:iin, ja sinnehän me sitten aivan ju-ma-lat-to-man kuumassa helteessä rauhakseltaan satamasta käveltiin. Tuntui, että Helsingin helteisiin lisättiin ainakin kymmenen astetta -tuskin piti paikkansa, mutta heti hotelliin saavuttuamme päälle iski kova ukonilma, joka selitti varmasti tuon painostavan kuumuuden.

Mitään ihmeitä meillä ei ollut mielessämme. Lähinnä minä ja esikoinen haluttiin herkutella, ja pienempää kiinnostivat kaikki "prinsessalliset asiat" kuten hän ilmaisi toiveensa kaupungille. Siis katseltiin kukkia, koruja, hienoja linnantorneja ynnä muuta. 

Tuossa vanhan kaupungin sisääntulon kukkakujalla iski hirveän kova haikeus sisikuntaan. Kävimme äitini kanssa kahdestaan kerran Tallinnassa ollessani juuri muuttanut omilleni, ja muistan, kuinka venäjää taitava äitini jutusteli kukkakauppiaiden ja kerjäläismummojen kanssa koko tuon kadunpätkän. Sellainen se äiti oli. Piti vähän nieleskellä liikutuksesta, että siinä me nyt mentiin omien tyttöjeni kanssa samoilla satoja vuosia vanhoilla katukivillä, missä mummikin parikymmentä vuotta sitten kulki. Toivottavasti pääsen aikanaan mummin ominaisuudessa noiden kahden kanssa vielä samoille teille.

Pysähtelimme jatkuvasti syömään milloin mitäkin. Jätskiä, mehua, keksejä, ja tietysti kunnon ruokaakin. Illallisen kanssa kävi köpelösti -en ollut ehtinyt tehdä nopsan lähdön vuoksi pöytävärausta, emmekä mahtuneet ajattelemaani ihanaan ravintolaan. Pyysimme vinkkiä kivasta paikasta, ja sen saimme. Nälkäisten lasten kanssa vain tiedustelimme tilaa, ja kun sitä löytyi, istuimme pöytään. No, ruokalistan eteen saatuani tajusin, että se olisi kannattanut silti vilkaista etukäteen niin tarjooman kuin hintojen puolesta... Hups! Mutta niin vain kääntyi sekin hyvin päin: saimme tytöille gourmet-annokset puolikkaina, ja söimme jokainen samaa lohta, mätiä, parsakaalia ja hernepyrettä jossain ihanassa kastikkeessa, ja nautimme siitä kyllä koko rahan edestä. Olin kaiken päälle aivan valtavan ylpeä esikoisesta, niin hienosti hän osasi pöytätavat tuossa fiinissä illallispaikassa. Juniorin suhteen ei mennyt aivan yhtä nappiin, mutta ihan mukiinmenevästi. Tulipa harjoiteltua ravintola-asioita todella hyvässä ympäristössä, eikä muutkaan asiakkaat joutuneet kärsimään, lähinnä vain äidin hermot.

Illalla käperryttiin nukkumaan jättisänkyymme, johon nämä kolme naista mahtui aivan loistavasti. Kyllä kelpasi koisia pimennetyssä ja ilmastoidussa huoneessa!

Kaksi päivää meni ihan hurjan nopeasti, ja kun katselimme lähestyvää Jätkäsaarta, esikoinen tuumasi, että eihän tämä matka vielä voi loppua, hän haluaisi että se vain jatkuisi ja jatkuisi. Se on minusta hyvän pienen loman merkki se.

PS. Kahden lapsen kanssa yksin reissatessa kuvia tulee otettua vähän vähemmänlaisesti muutoin kuin muistoksi perhealbumiin, mutta jotain kuitenkin tallentui matkasta yleisempiäkin kuvia.

Kommentit

Varun Krishna (Ei varmistettu) https://iphoneipadbuzz.com/

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.