Fokus ja tasapaino

Ladataan...
Lilou's Crush

Se hiipi pikkuhiljaa. Halu irrottautua siitä suunnasta, mihin blogimaailma on matkalla. Hidastaa ainakin, jos ei ihan jarruja lyödä pohjaan. 

Koetan selittää.

Kun luen ystävieni, tuttujen sekä minulle tuntemattomien uusien bloggaajien blogeja, antaudun täysin katselemaan upeita kuvia ja täydellisiä asukokonaisuuksia. Otoksia, joita on lähdetty vartavasten kuvaamaan, ehkä lainattu vaatteet, tehty upea meikki, ja todella panostettu niin kuviin, kuvankäsittelyyn kuin sommitteluun. Suurella palolla ja taidolla tehtyä sosiaalisen median ammattilaisten työtä, tai sellaiseksi intohimolla haluavien. Silmiä hemmottelevia, täydellisiä otoksia yksi toisensa perään. 

Tuo maailma, se on kuitenkin kovin kaukana minusta ja omasta arjestani. Ensisijaisesti olen kahden lapsen äiti, jolla on hyvin haastava, mielenkiintoinen ja aikaa sekä energiaa vievä työ -ja joka sen päälle on myös kiinnostunut kirjoittamisesta, muodista, kosmetiikasta ja sisustamisesta, ja jolla on näistä "aika paljon asiaa". En koskaan ole halunnut tunnetuksi tai kuuluisaksi (enkä herraparatkoon sitä olekaan, mutta ymmärtänette, mitä ajan takaa?). Halusin kirjoittaa, halusin jutella, halusin kuunnella, jakaa vinkkejä, saada niitä, höpötellä turhanpäiväisyyksiä -ja jostain te, kahdeksan vuoden aikana, tulitte virtuaaliystävikseni, ja muutama ruudun takaa ihan oikeiksi kavereiksi. 

Edelleen bloggaaminen on minulle rakkainta vapaa-aikaa ja erittäin mieluisaa työtä. Haluan, että ne kuvat ja hetket, ne vinkit ja kokemukset, asut ja meikkivinkit, mistä ikinä mieleeni juolahtaakin jutustella, säilyvät yhtä aitona kuin aloittaessani -joskus vähän nukkavieruina, joskus viimeisen päälle nätteinä paketeina, mutta yhtä kaikki, minulta juuri sinulle, joka tätä kirjoitustani nyt luet.

Joten esimerkiksi juuri nyt, kun koen vaateväsymystä, en napsi asukuvia vain "koska kuuluu". Et todennäköisesti näe täällä tuorepuuroa tai smoothiebowleja, koska vaikka näyttävät ihanalta, en niiden syömisestä tykkää. En avaa koko elämääni, en näytä lapsiani, vaikka se, tai pieni draama, voisi tuoda lisää lukijoita, kuulin. Sen sijaan, palan halusta kertoa remonttikuulumisia, vaikka väsyttääkin. 25 euron kirjakaappilöydöstäni. Edelleen etsin täydellistä huulipunaa. Haluan kertoa pienestä vipstaakkelista, joka on saanut minut liikkumaan. Ongelmista ajankäytön ja unen suhteen. Siitä tunteesta, kun joka päivä on kiva mennä töihin. Jakaa kuvia, jotka ystäväni kohta ottaa portfolioonsa. Suunnitelmia parvekkeen varalle. Miten sydäntä puristaa, kun taaperosta on tulossa pieni tyttö, ja meillä ei enää koskaan ole vauvaa. Ajatuksia siitä, miten ystävyys voi muuttua. Ja kysellä, mistä helkkarista voin löytää tälle kropalle istuvat mutsifarkut! Tai udella, millaiset valot kylppärissä ovat parhaat meikkaamiseen. Ehkä myös hehkutan vähän lisää Mielensäpahoittajaa, koska se kuulostaa ihan isäpuoleltani.

Tasapainoa. Sitä tässä haeskelen. Että säilytän fokuksen ja ilon ja oikeat syyt kirjoittaa. Yksi suurimmista syistä olet juuri sinä.

Share
Ladataan...

Kommentit

Tasaraita

Ihana ja aito kirjoitus, niin kuin on blogisikin. Ymmärrän täysin mitä kirjoitit blogimaailman nykymenosta. Tykkään toki itsekin katsella kauniita kuvia ja loppuun asti viimeisteltyä ulkoasua, mutta... se aitous. Se puuttuu silloin kun vaatteet lainataan ja kuvataan varta vasten, jotta saadaan blogiin materiaalia. Kauas on menty vanhoista oikeista päivän asuista. Puolensa ja puolensa. Siksi onkin ihanaa, että tämä blogi on olemassa. :) Tiedän, että täällä oleva sisältö on aitoa, eikä aiheuta minussa ärsytystä teennäisyytensä vuoksi. Tiedän, että tänne kannattaa tulla lukemaan postauksia kun muu blogimaailmaan meno alkaa hirvittää ja ärsyttää tekopyhyydellään. Kiitos siis siitä.

Tästä on itseasiassa joskus pitänyt tänne kommentoidakin, että kiitos kun niin aito. Mutta kommentointi on varmaan unohtunut.

Seuraan monia blogeja ja pyrin kommentoimaan vaan asiallista rakentavaa palautetta tai kivoja tsemppaavia ja kannustavia kommentteja. Sen, että teennäisyys ärsyttää minua joissain blogeissa, olen jättänyt ihan omaksi tiedokseni ja harmitellut jos joku suosikkiblogeistani on siihen suuntaan mennyt. Ja aika moni on mennyt. :(

Tuli pitkä kommentti, mutta halusin tulla kertomaan, että sinä ja blogisi olette ihania juuri tuollaisina kuin olette,  ei teidän tarvitse muuttua, vaikka maailma muuttuu. <3

Hertta
Lilou's Crush

Voi sinä! Kiitos, kosketti kovasti. Ja sinä nyt tiedätkin, että tämä ei ollut minulta kritiikkiä muiden tapaan tehdä asioita tai niiden arvottamista alemmaksi (kun blogi on esimerkiksi täysi päivätyö/ainoa työ tai kanava toteuttaa omista poikkeavia unelmia, sille on erilaiset odotukset eri suunnilta, ja tuo erilaisia vaatimuksia ja ihanuuksia) vaan pohtia omaa suhdetta blogin pitämiseen. Se vie niin valtavasti aikaa, että tässä, kuten vaikkapa nyt sitten päivätyössä, parisuhteessa tai harrastuksessa, on välillä hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseään ja sydäntään, että missäs tässä nyt mennään, ja mikä tuntuu hyvältä ja oikealta juuri minulle :)

Ja sinun kommenttisi, vaikka olisit täysin vastakkaista mieltä, osaat aina kertoa sen niin, että asia tulee ymmärretyksi, ja jää vielä hyvä mieli. Aika uskomaton taito! 

 

M.
Avec Mari

Niin samoja ajatuksia! Kiitos Hertta aidosta ja ajatuksia herättävästä tekstistä <3

Hertta
Lilou's Crush

Onpa kiva kuulla! -Mietin, että liekö tällainen kiinnostava aihe ollenkaan auki purettavaksi, ja olen tosi otettu, että sinä ja muut olette kommentoineet. Tuntuu tosi mukavalta :)

Idamiettii (Ei varmistettu)

Pysy kannoillasi, kirjoita ja kerro, omalta paikaltasi. Se on juuri sinun vahvuutesi, minun nautintoni lukijana, meidän aitous. Elämä maistuu ja siihen voi tarttua.

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos sinulle :) Kun luet ja jätit kommentin -olisi kurjaa, jos huomaisi, että se oma tie on tavallaan "väärä". Sillä kun blogia kirjoittaa, on mukavaa, että sitä luetaan positiivisella mielellä, eikä ihan vain turhanpäiten.

Suvi m / Valkoinen Harmaja (Ei varmistettu) http://blogit.meillakotona.fi/valkoinenharmaja/

Ihan samoja asioita olen miettinyt viime aikona. Ja pohtinut uskaltaisiko tästä kirjoittaa omaan blogiin. Toki sisustusblogeissa meininki on hitusen erilainen, mutta on huolestuttavaa jos överististailattujen kuvien myötä alkaa aitous kadota. Kuka haluaisi elää lavastuksessa?

Harvoin kommentoin, mutta täällä olen edelleen näiden vuosien jälkeen. :) &lt;3

Hertta
Lilou's Crush

Ja samoin minä siellä sinun kotona, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Luottopaikkani ja satama, kun haluan kauneutta, tietämystä ja lämmintä henkeä. 

Tuota lavastusta mietin itsekin, kun Janne kirjoitti vähän vastaavasta aiheesta, odotas kun haen linkin.... 

http://www.naag.fi/fi/2017/03/14/petollinen-blogimaailma/

Että toiset ottavat velkaa vaikuttaakseen... niin, miltä? Coolimmilta? Suositummilta? Suuremmilta? Tunsin itseni tosi vanhaksi. Ja aika viisaaksi :)

Mona
www.monasdailystyle.com

Aivan ihana teksti <3 

Se aitous blogeissa parasta onkin, edelleen. Sun vahvuutesi ehdottomasti juuri tuo aitous, mutta niin on myös kauniit viimeistellyt kuvatkin. Nimenomaan se hyvä tasapaino. <3

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos Mona <3 Sinä aina aurinkoinen aarre. 

Reetta L
Pelkkäähyvää

Pitääkin nyt tähän samaan syssyyn kiittää, että juuri tämmöisten juttujen takia olen aina palannut takaisin juttujesi pariin! Kun tuntuu, että kaikki liian hieno ja siloiteltu jotenkin kummasti ahdistaa, minulla on kaksi luottopaikkaa, joihin palata. Tämä ja paikallinen Turun Tildan elämän makuinen blogi. Kovin eri paikoissa olette keskenänne ja minun kanssa, mutta silti blogeistanne löytää aina jotain uutta ja kivaa tarttumapintaa omiin aatoksiin. :) 

Kiitos!

Hertta
Lilou's Crush

Miten kiva kuulla! Ja samalla hämmentävä, mutta ehdottomasti ihan mahdottoman mukavalla ja vähän ujostuttavalla tavalla! Tässä ajatuspolun aikana on tullut mietittyä, että mihin kaikkeen sitä pitää tarttua -mitkä asioista ovat tärkeitä, missä kannattaa skarpata, ja toisaalta, mitkä ovat sellaisia, että ne eivät vain tunnu oikeilta, ja sinun kommenttisi ja nämä muut tuovat sellaista varmuutta, että ei tarvitse hypätä sellaiseen kelkkaan, joka menee turhan kovaa :)

Ja kiitos blogivinkistä, menen innolla lukemaan Tildan juttuja!

Sohvinen (Ei varmistettu) http://avecsofie.indiedays.com/

Heippa,

samaa olen pohtinut itsekin, vaikka niitä kliseisiä puurokippoja jaan minäkin. Itseäni nimenomaan ehkä eniten häiritsee blogeissa se että enää ei nähdä ns. normaaleja asuja. Kaikki on niin kuin sanoit, viimeisen päälle ja vaatteet otetaan kuvien jälkeen pois päältä ja palauetetaan PR-toimistoon.

Minun blogistani saa ehkä todella pinnallisen kuvan juurikin kuvien takia, mutta sen takia halusin nimenomaan aloittaa podcastin, jossa on sitä oikeaa elämän sisältöä eikä vaan kukkia ja kippoja.

Kiitos blogista, älä muutu ja on ihanaa kun lapsesi eivät näy täällä. Arvostan suuresti että pidät yksityisyydestäsi kiinni &lt;3 T.digimummo

Hertta
Lilou's Crush

Kuule, jos minä tykkäisin syödä niitä puurokippoja, blogissa nähtäisiin niitä varmasti harva se päivä :) Ja en ymmärrä, miten te saatte niistä niin upean näköisiä, ihan taidetta! Minä syön tässä meetvurstileipää (hmm, olen toisaalta myös pohtinut kasvisruokaan siirtymistä jossain vaiheessa, eli tässä taas elämän ristiriitaa!) ja kananmunaa, eli mahdollisimman vähän esteettistä aamiaista, sitä ei kyllä kenenkään silmille ristiksi viitsi laittaa :D 

Viimeksi eilen olin sun blogissa, ja siinä on parasta juuri se, että vaikka kuvat, maisemat sinä, kaikki on hengästyttävän upeita, tiedänpä oikeasta elämästä, että juuri niin kaunis on Pariisi, juuri niin hehkuva sinä -ja asiat joista kerrot, ne myös aitoja, toisinaan kauniita, toisinaan vaikeita ja vakavia, toisinaan kepeitä ja toisinaan painavia. '

Mitäs me mummit :)

 

Sohvinen (Ei varmistettu) http://avecsofie.indiedays.com/

Hihi, no en minä niitä joka päivä napostele, ei kai kenelläkään nyt oikeasti ole aikaa sellaisia väsäillä paitsi kippotaiteilijoilla :)

Olen miettinyt samaa mitä kasvisruokaan tulee. Olin lihattomalla lokakuulla ja voin kaikin puolin paljon paremmin silloin. Olin ennen monta vuotta vegaani ja vege ja olo oli kevyt kun tiesi mitä sinne suuhun laittoi.

Itse pidän enemmänkin ajatuksia tarjoavista postauksista, pintaa voin lukea lehdistä. Podi on hyvä tapa ainakin minulle kun voin puhua asiat syvemmin enkä vain kirjoittaa niitä blogiin.

Podiin pääset muuten täältä: https://soundcloud.com/user-751496967/living-in-paris

Sinituuli (Ei varmistettu)

Lukijana puhun nyt vaan omasta puolestani. Mutta kyllä se on se aitous, joka saa minut palaamaan blogiin uudestaan ja uudestaan, eikä ne täydelliset siloitellut kuvat. Mukavaa kevättä :-)

Hertta
Lilou's Crush

Ja kuule, vain sinun puolesi minua kiinnostaakin sinulta kuulla :) Kiitos kun kerroit.

Mukavaa kevättä sinulle -toivottavasti paistelee, täällä Punavuoressa ainakin helottaa koko taivaan täyeltä!

Piret
lainahöyhenissä

Tämä on Hertta inspiroivinta mitä olen lukenut - tai nähnyt - pitkään pitkään aikaan. 

Tästähän kaikki lähti. Aidosta elämästä lähdettiin lukijoiden kanssa inspiroitumaan ja sitä pohtimaan. Kuitenkin matkan varrella olen löytänyt itseni liian usein siitä pisteestä, että huomaan ajattelevani  eihän tämä riitä, eihän tämä kelpaa blogiini. Täytyy muka olla virheetöntä. Vaikka elämä ei sitä koskaan ole. 

Tämä on myös suuri syy sille, miksi bloggaaminen tuntuu välillä jopa ahdistavalta. Tuntuu ettei itselle tärkeät, arkiset asiat, enää olekaan tarpeeksi hyvää tavaraa omaan blogiin. Omaan blogiin, jonka itseäni varten, ja omaksi touhukseni olen vuosia sitten perustanut. 

Kiitos siis tästä tekstistä.  Onnistuit antamaan tarkoituksen takaisin. 

Tiiu Piret xx

 

Hertta
Lilou's Crush

Voi ystävä rakas, minulla meni vallan kylmät väreet, kun luin tuon kohdan, että "itselle tärkeät, arkiset asiat, enää olekaan tarpeeksi hyvää tavaraa omaan blogiin." Juuri sellaisesta kaikki pohdinta lähti. Ihan omasta tarpeesta, ei ajatuksesta verrata itseään kehenkään (kuten tiedät, siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää :D)

Näkyy tonteilla! Ja kesällä toivottavasti viimein siellä teidän nurkilla livenäkin :)

Tasaraita

Voi apua, nyt oli ihan pakko tulla tähänkin kommentoimaan. Sinun blogisi on nimittäin toinen lemppareistani Hertan blogin lisäksi. Tykkään niin seurailla teidän taloprojektia, linnunpönttöjen rakentelua ja Chloen touhuilua. Etenkin snäpissä välittyy ihanasti sellainen rentous ja aitous, teillä on hyvä boogie. Tykkään! :)

Hertta
Lilou's Crush

Yhdyn jokaiseen sanaan :) Sullon hyvä maku :D

Aisha J
Aisha

Sun blogiasi en ole koskaan väsähtänyt lukemaan, vaikka välillä blogimaailma on väsymyksen myötä jäänyt vähemmälle huomiolle. Sun jutuistasi kuultaa läpi se, miten ihana tyyppi olet, vaikka livenä ei ollakaan tavattu. :) 

Ihanaa päivää <3

Hertta
Lilou's Crush

Sinoot niin ihana. Ja aika hupsua, mutta joskus, kun en ollut "kuullut" sinusta pitkään aikaan, oikein mietin, että vieläköhän seuraat blogeja :) Että molemminpuolista on tämä virtuaaliystävyys!

Aisha J
Aisha

Sinä ihana! <3 :) 

Hann (Ei varmistettu)

Samoilla linjoilla mm. Tinttisen ja Piretin kanssa. Ylipäätäänkin tosi hyviä kommentteja täällä.

Mää nimenomaan tykkään näistä aidoista "tavallisten" ihmisten "tavallisista" blogeista. Olen hiljalleen jättänyt lukulistaltani pois tuollaisia yllä kuvattuja lavastetun oloisia blogeja. Niiden kirjoittajat ja lukijat jatkakoon samaan malliin, ei minulla ole mitään sitä vastaan, enpä vain lue enää, kun ei siltä tunnu. :)

Melkeinpä enemmän mielikuvaan blogin laadusta mulla vaikuttaa teksti kuin kuvat. Kauniit kuvat ovat tietysti ihania, mutta kriteerini kauniille kuvalle ei tosiaankaan ole tuntikausien järjestely ja käsittely, vaan vähempikin riittää. Tuokin kuva peikonlehdestä ikkunalaudalla, nätti kuin mikä. :) Tänne on kommentoinut monta bloggaajaa, jotka ovat pohtineet samanlaisia kuin sinä. Postailkaa kaikki reippaasti vain just sellaisia juttuja kuin haluatte, elämänmakuiselle meiningille on täällä kyllä kysyntää.

Kiinnostuin kovasti kirjakaapista ja remppajuttujakin antaa tulla vain!

Kiitos mukavasta blogista ja jatka aivan siihen malliin, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Aurinkoista loppuviikkoa!

MarikaJohannaP
Hey girl

Todella hyvä kirjoitus. Ja mä tykkään tästä sun blogista juuri siksi että se tuntuu aidolta. Aloitin oman blogin ihan, vasta äsken, ja olen miettinyt paljon noita samoja asioita. Ehkä myös siitä näkökulmasta että kiinnostaako ketään lukea enää ihan tavallisen tyypin, tavallisesta elämästä. Kun kaikki ei ole hyper, super upeaa ja luksusta. Ja asukuvatkin on vähän sinne päin :D. Mutta sitten mä myös mietin että ehkä joku kuitenkin voi saada siitäkin jotain irti, ja samaistua.

Mira / Vimps (Ei varmistettu) https://tonninstiflat.wordpress.com/

Hertta, WORD. Nykyään niin harva suomalainen blogi enää innostaa tai saa aikaan ilon väreitä (liian monena päivänä ei yksikään, ja silti liki joka päivä useampaa luen), koska suurin osa blogeista ja niiden postauksista on niin ammattimaisia ja sen takia jotenkin kliinisiä. En kaipaa bloggaajan vuodattavan koko elämäänsä lukijoilleen tekstien ja kuvien muodossa, mutta itsestäni tuntuu, että liian moni bloggari on kadottanut sellaisen otteen bloginsa kirjoittamiseen ja pitämiseen, joka koukuttaa ja saa samaistumaan - kotikutoisuus ei ole pahasta, kunhan aito innostus välittyy ruudun toiselle puolelle. Kiiltokuva- ja esimerkkielämää en blogeista hae (sellaista ne paljon kyllä tarjoilevat), ideoita ja innostusta pukeutumiseen, sisustamiseen ja syömiseen sen sijaan etsin niistä päivittäin, ja vain harvoin harmikseni sitä niistä löydän. Seuraan aika harvoja ulkomaisia blogeja, ja usein olenkin löytänyt pukeutumisinspiraatiota niistä, mutta olisi kiva innostua myös kotimaisten blogien äärellä.

Itse olen pohtinut paljon myös kotimaisten seuraamieni blogien sisältöjen muuttumista. Oikeastaan kaikki olivat aloittaessaan tai siinä vaiheessa, kun aloin niitä itse seurata, muoti- tai tyyliblogeja, jotka olivat keskittyneet pukeutumiseen, vaatteisiin ja tyyliin. Nykyään oikeastaan kaikki seuraamani blogit ovat muuttuneet life style -blogeiksi, mikä sinänsä ei ole huono asia, jos vain tyylijutut säilyvät mukavana. Mutta harmikseni tyyliasioiden osuus on vähentynyt liki pienimmäksi, ja suurin osa postauksia käsittelee kaikkia muita elämänpiirin osa-alueita, kotia, sisustusta, meikkejä, matkustamista tai yleistä elämästä fiilistelyä. Nekin voivat olla inspiroivia postauksia (paitsi kun tuntuu, että suurin osa seuraamistani blogeista kirjoittaa liki pelkästään niistä), mutta kun itse haen juuri tyyli-inspiraatiota, niin tunnen jääväni hieman vaille. Muiden bloggareiden asukuvat voivat olla todella inspiroivia, vielä näin 2010-luvullakin!

Samasta syystä olen pitänyt oman kotikutoisen pikkublogini fokuksen edelleen tyylissä (joskin käsittelen tyyliä myös muista kuin pelkästään asukuvien lähtökodista, koska onhan tyyli muutakin kuin vain vaatteet, joihin sonnustaudumme) enkä ole lähtenyt laventamaan sitä life stylen suuntaan. Toki Dille-kissani seikkailee blogissa silloin tällöin.

Sun blogissa onneksi maanläheisyys ja pyrkimys muuhun kuin pelkkään täydelliseen kiiltokuvaan on säilynyt. Siksi minäkin riekun edelleen blogisi matkassa! Mutta tyylijuttuja - ja klassisia asukuvia! - toivon edelleen ja enemmänkin blogiisi!

Tästä tuli nyt tällainen maraton-kommentti, mutta osuit selkeästi kohtaan, jota olen itsekin pohtinut viime aikoina blogien kohdalla paljon!

hanna kovanen

Samoilla aalloilla täälläkin; omaa sydäntä lähellä ovat muoti-, tyyli ja sistusjutut, mutta seuraan pääasiallisesti vain muotiblogeja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kuten sinun blogiasi :)

Ja kyllä se vain niin on, että minua edelleen inspiroi ne oikeat asut kirjoittajan omasta vaatekaapista. En kiinnittänyt asiaan huomiota ennen kuin itselleni alettiin tarjoamaan vaatteita ja muita tuotteita PR -toimistojen kautta, mistä tietysti tulee aina hyvin otettu olo, mutta tajusin aika nopeasti ettei se vain ole mun juttu. Poikkeuksia toki on, mutta niitä merkkejä on kourallinen. Samassa prosessissa lukulistalta alkoi hävitä blogeja, joista vastaavanlainen aitous puuttuu. On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka ne omasta mielestä super tyylikkäät edelleen noudattavat tätä samaa linjaa ;) 

Täytynee myös todeta, että inspiroivien kuvien löytäminen on nykyään hankalaa, kun kaikesta yritetään tehdä niin täydellistä, varsinkin instagrammissa. Valitettavan usein mielenkiinto jää puuttumaan.

Lennu (Ei varmistettu)

Huh, säikähdin aluksi että aiot lopettaa bloggaamisen! Täysin samoilla linjoilla muiden kanssa. Blogisi on aito, kirjoitat hyvin ja viisaasti ja täällä on sisältöä. Ja tämän teet päivätöidesi ohessa! Minulle henk.koht kauniit ja vimpan päälle stailatut blogit eivät anna mitään, vaikka toki paikkansa kauniille kuville + asuille onkin. Haluan että bloggaajassa on jotain samaistuttavaa, ja että hän jakaa jotakin elämästään, muutakin kuin asuja. Jatka samaan malliin, upeus!

Hertta
Lilou's Crush

Voi huoh, ihan syränalasta otti lukea tämä sinun viestisi, niin valtavan nätisti sanoit. Kiitos tosi paljon.

Minä tykkään myös hakea jotakin "kiintopistettä" seuraamistani blogeista, se tekee niistä läheisempiä ja siksi kiinnostavampia.

Saana Väliheikki
LAVLI

<3 Ihana <3

Hertta
Lilou's Crush

Sinä ole :) very lovely!

Anna___ (Ei varmistettu)

Juuri tämän takia olen jo blogiasi lukenut, monen monta vuotta jo. Koska se on aito, helposti lähestyttävä ja kodikas. Kyllä tälläkin äidillä on päiviä jolloin otan hienon laukun olalle ja laitan punaa huuliin. Arki on kuitenkin puuroa ja pakastemarjoja, matematiikan läksyjä, unohtuneita luistimia, kuraisia kenkiä ja vielä kutsuseminaari koiran tassuja, pahaa kahvia, hyviä ja huonompia työpäiviä ja näitä päiviä kun pitäisi siivota mutta on vaan parempi maata sohvalla sata vaaleanpunaista pinniä päässä ja lukea blogeja. Älä vaan ikinä muutu!

Näin sut muuten kampaajani tuolissa istuessani, ehkä kuukausi sitten, vaaleanpunaisessa takissa. Ja ihailin lasejasi. Ihan huikean hienot!

Hertta
Lilou's Crush

Kuvasit ihan just mun (ja sun ja meidän :) elämän :) semmoista tämä on, tasapainoa ja jonglöörausta arjen ka juhlan palleroilla!

ja joo tuo olen ilmiselvästi ollut minä :D oltiinko me siis molemmat kampaajalla? Vai siis viipotin ohiko (heti tuli mieleen, että toivottavasti olen osannut käyttäytyä :D )

Sinun blogisi on Nelliinan lisäksi ainoa, jota olen jäänyt seuraamaan vuosien, vuosien jälkeen. Blogilista-aikoina seurasin vielä 50-60 blogia ja näistä monen meno on mennyt melko pinnalliseksi. Joskus 5 vuotta sitten lapsettomana nuorena aikuisena olisin varmasti tykännyt näistä blogeista. Nyt lapsellisena ja ehkä vähän aikuisempana nautin enemmän aidommista blogeista. En tarvitse kaiken paljastavia kuvia ja kirjoituksia, mutta jonkinlainen kosketuspinta ja samastuttavuus on hyvä olla. Ihanaa siis, että jatkat edelleen blogiasi. Pidän tästä juuri tällaisena kuin se on.<3

Hertta
Lilou's Crush

Minulla on muutama nimimerkki, jotka osaisin sanoa vaikka unissani, ketkä ovat olleet kannustavi, myötäeläviä, iloisia ja aitoja vuodesta toiseen. Yks hheidi olisi tässä joukossa satavarmasti, ja muutkin löytyvät tästä ketjusta. Se on jotenkin tosi lohdullista. Minulle merkitsee tosi paljon, että on takana tällainen yhteinen digitaalinen matka! Kiitos siitä <3

Vau, onpa mukava kuulla. Koen, että kommentoin blogeihin harvoin, mutta ne kommentit on varmaan sitten jäänyt enimmäkseen sinun kommentiboksiisi. :)

Hertta
Lilou's Crush

:)

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Aidot blogit ovat paljon mielenkiintoisempia kuin blogit, joihin on panostettu ihan liikaa. Pinnallisuus ei kiinnosta, minuakaan. Ole vain oma itsesi, se kiinnostaa ihmisiä ja tekee blogistasi mielenkiintoisen!
<3

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos Vilhelmiinah, olipa kivasti kannustettu jatkamaan tällä tiellä :) tuntuu mukavalta, kun ei tarvitse miettiä, että pitäisi olla jotain muuta kuin mitä on!

Kiti
Katso tarkemmin

KYLLÄ.

Mä en lue juurikaan ammattiblogeja, varsinkaan sellaisia täydellisiä lifestyle/muotiblogeja. Monet niistä ovat upeita, valokuvat ovat melkein laadukkaampia kuin muotilehdissä ja jutut aina täydellisesti ajan hermolla. Mutta ne eivät inspiroi niin paljon kuin tavallisesta elämästä iloineen ja kolhuineen kertovat blogit.

Hertta
Lilou's Crush

Olen ihan samaa mieltä, osa blogista pesee kuvillaan mennen tullen muotilehdet! Aikamoista! 

Se lienee se vertaiskokemus ja tuki! Se ainakin itseäni viehättää :)

Minttu71 (Ei varmistettu)

Hertta, juuri siksi luenkin sinun blogia. Se on aito, sinunnäköinen, hauskasti ja itseironiaa pursuava, mukava irrottautua työpäivän jälkeen lukemaan ajatuksella. Olet niin mahtava persoona, johon olen saanut näiden 6 vuoden aikana "tutustua". Pidä blogi juuri tuollaisena, älä muuta mitään, seuraa omaa polkuasi&lt;3

Hertta
Lilou's Crush

En tiedä, mikä tässä kulahtaneessa "viklotin siilien" yöpaidassa lopen uupuneena voisi enemmän ilahduttaa, kuin jättämäsi superihana ja lämmin kommentti. Kiitos <3

 

ps. Siilihommat=victorias secret

t.Susse (Ei varmistettu)

Senkin Sinä, läpeensä Herttainen Lilou:)

Edellä ovat jo kirjoittaneet tyhjentävästi, itseironiasi on aseistariisuvaa ja lämpösi välittyy kaikessa kirjoittamassasi, elät etkä esitä.

Ainoa kritiikki ikinä kohdistuu siihen että aina silloin tällöin kommentit jää tänne ilmaan kun et ehdi vastailla, mut siihenkin jo kirjoituksessasi kerroit tyhjentävän syyn, arki ja rakkaimmat.

Olet mun blogiaurinko, sitä sulle takaisin häikimiseen asti täältäkin suunnasta, lukijat kiittää otsa lattiassa. ;D

Hertta
Lilou's Crush

Voi sinä! Susse <3 <3 <3

kyllä nyt häikii! Ja samalla on (aiheellinen) pisto rinnassa: en ikuna kuuna kullan valkiana jätä kommentteihin tarkoituksella vastaamatta, mutta tämä lilyn systeemi näyttää ne minulle hassusti: joskus eivät uudet kommentit näy, tai näkyy 1kommentti, vaikka niitä on monta! Tätä tosin pitäisi tietysti itse petrata käymällä uusista taaksepäin postauksia vain läpi aika-ajoin, mutta juuri sellaisessa se arki sitten tulee ja jyrähtää, kun usein ei mittään olekaan. Pitkä selittely, mutku ne kommentit vaan on ihan koko homman suola ja sokeri, niin piti kertoa :)

kiitos sinulle sinusta. Teet minusta niin kovin iloisen!

 

Arjahai (Ei varmistettu)

Hassu sattuma - juuri tänään ajattelin samaa asiaa. Jos ei Instagram-feediä selatessa erota onko kyseessä mainoskuva vai bloggaajan arkiaamun kuva, silloin ollaan aika kaukana aitoudesta. Mulla on ihan maha täynnä näitä harkittuja, filttereillä kyllästettyjä ja Photoshopissa paranneltuja kuvia, joita Instagram vilisee! :)

Oon lukenut blogiasi tosi pitkään, ja ihailen sun asennetta ja tapaa tehdä tätä juttua. Sinä ja sun juttusi riitätte, ei kukaan kaipaa viimesen päälle viilattuja lavasteita, lainattuja asuja ja niitä hiivatin smoothiekulhoja!

Tykkään toki kauniista kuvista ja musta on hienoa, miten erityisesti nuoret naiset on oppineet repimään leipänsä harrastuksestaan... Mutta enemmän tykkään sun tavasta kertoa elämänmakuisia tarinoita, terävistä huomioista ja pohdiskelevista kirjoituksista, mahtavasta tyylisilmästä niin muodin kuin sisustuksenkin suhteen, hyvistä vinkeistä sekä tietty huumorinpilkahduksesta, joka viimeistelee koko paketin. :)

Tulipas tästä melkoinen fanikirje! :)

Momof3 (Ei varmistettu)

Oi, älä vain luovu omasta tyylistäsi, äläkä anna aitouden karista! Olen roikkunut lukijana vuosia(ai kauhia, ainakin vuodesta 2011 saakka) ja tämä on yksi harvoista blogeista jota viitsin enää seurata, moni on joko myynyt sielunsa markkinataloudelle tai keskittynyt liikaa "pinnan kiillottamiseen". On aivan tyrskähdyttävää, itsekin ruuhkavuosien kanssa painiessa, todeta illalla juttujasi lueskellessa että kuinka joku osaakin niin kivasti sanoiksi pukea sen mitä itsekin on päässänsä mietiskellyt. Virtuaalista vertaistukea, sitä täältä saa. Harvoin olen kommentoinut, mutta nyt oli pakko ryömiä kolostaan moikkaamaan ja ennenkaikkea kiittämään. Siis kiitos, kumarrus ja vielä jos niiata niksauttaisi!

Poletti (Ei varmistettu)

Helppo sitä on nättejä kuvia ottaa, stailata ja photoshopata. Tehdä blogin postauksista kuin mainoslehtisiä, mutta kirjoitapa elämästä siten, että lukija palaa lukemaan aina uusimman postauksen saati odottaa sitä uusinta blogipäivitystä. Se on taito se ja siihen ei moni pysty.

Jos lainaisin Aina Inkeriä: miksi kaiken aina täytyy muuttua.... Vaan ei täydy! Olet hyvä just näin. Pidä tyylisi.

Disclaimer: Juu, tiedän oikeasti, että nättien kuvien ottaminen ottaa aikaa ja vaivaa eikä niitä noin vaan stailata.

ReetaJohanna (Ei varmistettu)

En jaksanut lukea vielä muiden viestejä, mutta voisin kuvitella, että niissä sanotaan, että blogisi on aivan ihana just näin, äläkä muuta mitään, äläkä vaan - herra nähköön - lopeta, jos vaan sinun aika antaa myöten kirjoittelulle.

Itselle on jäänyt vuosien varrelta vain pari blogia, joita enää luen. Sinä, Secret Wardrobe, Nelliina ja Anna Vihervaarasta. Kaikilla näillä on yhteistä omannäköisensä blogi. Minua ei kiinnosta ns.pintaliitoblogit, joissa kaikki on siloteltua ja kallista, koska en ole semmoinen itsekään ja pelkästään ahdistun ostoblogeista. Tarvitsen ja kaipaan jonkinlaista samaistumisen pintaa. Se ei tarkoita, että kirjoittajan pitäisi olla samassa elämäntilanteessa kuin mina tai elää samalla tavalla, vaan itse haluan tuntea jonkinlaista jotain pientä sydämessä, kun blogia luen.

Hyvää viikonloppua ja kevään odotusta koko teidän poppoolle! Ja muille lukijoille.

t. pienessä kaupungissa asuva, toista kertaa naimisissa oleva 45-vuotias jo omilleen muuttaneen yhden pojan äiti

Pages

Kommentoi

Ladataan...