Go Mickey!

Lilou's Crush

Ei vain kotiasu, vaan ystävän-koti-asu. On niin kertakaikkisen mainiota, kun eräällä rakkaimmista ystävistäni on jetsulleen saman ikäinen vauva (hah, kirjoitin kolme kertaa vauvan sijaan "vaiva" -no, onhan heistä juu toki sitäkin), ja olemme pystyneet näin äitiyslomaillessa näkemään hurjan paljon enemmän kuin perusarjen pyöriessä, meillä molemmilla kun on jo yhden lapset plakkarissa näitä ennenkin, ja ne työt, harrasteet, ynnä muuta ynnä muuta.

Valkoinen paitahan on mitä lapsiystävällisin vaate. En voi uskoa, että se todella oli valkoinen vielä illallakin, sen verran monta vaaran (=herkun)paikkaa  päivään mahtui. Kevät ikkunan takana sattui ehdottomasti vaatimaan synkkien värien sijaan jotain iloista ja vaaleaa päälle, ja mikäs sen parempi, kuin heti Taikaviitan jälkeen seuraavaksi parhaan sarjiskaverin kuvalla varustettu college. 

En muuten ole koko vauva-aikana ollut näin väsynyt kuin kuluvalla viikolla. Huh huh. Univelkaa on kertynyt jonkin verran, ja jo tiistaina ylös noustessa olin aika valmis viikonloppuun, jolloin saan nukkua tavallista pidempään miehen hoitaessa vauvan aampesut-palat- ja leikitykset. Ihan oma moka, mitäs en ole osannut mennä ihmisten aikoihin nukkumaan. Olkaa te viisaampia, minä olen ihan mäntti täällä haukotuksineni ja harittavine silmineni.

Päivän asuna tänään siis: collari Mango, pöksyt Crocker (saatu)

Share

Kommentit

Pin (Ei varmistettu)

Kiva paita! Ja niin slimmit koivet :)

Hertta
Lilou's Crush

Tuosta tulee kyllä hyvälle mielelle, on sopivasti lapsekas, vaan ei liikaa :) ja justiinsa muuten jaloista sen helpoiten huomasin, että on jälleen puntari varmaan saavuttanut normilukemat, kivaa kun mahtuu taas vaatteisiin. Äkkiähän se sitten kävi, kun asiaa ei stressaamaan alkanut.

Pin (Ei varmistettu)

Jos ei ole ihan tökerö ehdotus, niin voisitko harkita postausta siitä, kuinka huolehdit itsestäsi raskausaikana ja sen jälkeen? Eri ihmisten kroppa varmaan reagoi eri tavoin, mutta olisi tosi kiva lukea siitä millä konsteilla itse pärjäsit terveen sopusuhtaisena :)

Hertta
Lilou's Crush

Voi sinua, sanoitpa kivasti. Tosiasiahan oli, että raskausajan vain makasin ja makasin, kotona ja sairaalassa, painon nousua en edes tiedä, mutta luulen sen olleen jotakuinkin 14-16 kg:n luokkaa. Siksipä onkin oikeastaan mahdollista vastata jo tässä kommentissa sinulle :) kun pääsin taas liikkeelle ja söin ihan normaalisti, paino putosi "itsestään" pikkuhiljaa lähtötilanteeseen noin  4-5kk:ss ja nyt puolessa vuodessa piirun alle lähtöpainon, joka oli pikkuisen normaalia korkeampi tullessani raskaaksi sitä edeltäneen polvileikkaus-makuun vuoksi. Että on tässä maattu, sohvassa on muotoiseni kuoppa, voi jestas :D esikoisen aikaan, kun pudotettavaa ei ollut juurikaan, ja olin nuorempikin, palautuminen kävi parissa viikossa, joten nyt aika tuntui omassa päässä pitkältä, vaikka ei tosiaan sitä ollut, puntarilla kävin kerran kuussa ihan mielenkiinnosta. Molempia vauvojani olen täysimettänyt, tätä jälkimmäistä 6kk, silläkin lienee jotakin tekemistä. Urheillut olen säännöllisen epäsäännöllisesti noin 3kk synnytyksestä eteenpäin, lähinnä juossut lyhyitä lenkkejä ja välillä käynyt jumpasss, mutta vain huvin vuoksi, en painonpudotusmielessä. Herkkuja syön, kuten ehkä arvasitkin :) tulikohan jo liikaakin infoa :D

Hertta
Lilou's Crush

Lisään vielä, että arkiliikunnalla oli itselleni se suurin merkitys, vaikka huikeista askelmääristä ei edes ole kyse, joka päivä kävelin vähintään noutamaan esikoisen eskarista reilun kilsan päästä, ja sitten ne mahdolliset lenkit sun muut kauppareissut päälle. 

Kommentoi