Hello Kittyn kotona Sanrio Purolandissa

Lilou's Crush

Sinne se painelee...

Olin lukenut ennen reissua Sanrio Purolandista, Hello Kittyn teemapuistosta kovasti ristiriitaisia arvosteluja:.  "must see" ja "for your worst enemies" -tyyppisesti. Suuntasimme siis avoimin mielin matkaan. Tyttömme ei ole aivan villeist villein Hello Kitty -fani, mutta söpö ja vaaleanpunainen maailma kyllä tenhoaa tätäkin nelivuotiasta, jotenkin se ilmeisesti kulkee geeneissä.

Niinpä kun Hello Kitty -puistopäivä valkeni, suunnattiin innokkaan liehuletin kanssa metrolla Tama Centeriin.  Tama Centerin asemalta oikea kulkusuunta löytyy hyvin helposti; Sanrio Purolandiin kulkee bussikin, mutta matka on kävellen vain muutaman sata metriä, ja kulkusuunnan aistii, kun seuraa opastauluja...

...ja aina vain Hello Kitty -henkisemmäksi muuttuvaa ympäristöä:

Olin olettanut teemapuiston olevan ulkopuisto, joten ensimmäinen yllätys tulikin siinä, että kyseessä oli varsinainen magahalli (ylin kuva antaa vähän osviittaa).

Pari kertaa päivässä keskellä puistoa olevalla lavalla oli musikaaliesitys, josta ei tottavie säihkettä puuttunut!

Vaaleanpunaista tilpehööriä myyviä kauppoja oli joka kulmassa, ei tutustuttu valikoimaan sen tarkemmin, mutta näytti siltä, että sieltä löytyi aivan_mitä_tahansa kissabrändillä merkittynä.

"laita neljäsataa jeniä, saat pahvisen kellonkuvan, johon voit kirjoittaa toiveesi ja ripustaa tuohon hökötykseen"

Iso keskusaukea oli todella upea satumetsä monine pikku linnoineen, mökkeineen, leipureineen ja muine lavasteineen.

Hello Kittyn talo oli ennakkoon paikka, jota lapsi odotti eniten. Sitä haettiinkin kissojen (pun not intended) ja koirien kanssa -ja lopulta se löytyi, vähän autiolta kulmalta hallia.

Puiston sisällä kulkevasta pienestä jokiajelusta puhuttiin vielä pitkään, kuinka "hypättiin veneellä ja melkein tuli vettä sisään" (tässä lievä kalajutun maku).

Se oli minustakin yksi reissun kohokohtia, kohtaukset ajelun varrella olivat näyttävät ja ajelu oli juuri sopivan mittainen.

Kaikenkaikkiaan, ihan mukava paikka käydä tirpusen kanssa, ja hän piti visiitistä kovasti, ja se on pääasia se. Aikuiselle, ei Hello Kitty -fanille näyttävästi rakennettu paikka tarjosi paljon katsottavaa, mutta kalliin sisäänpääsyn ja erikseen maksavien melko vaatimattomien äksöneiden sekä joka ikiseen paikkaan tungettujen "syötä rahaa-tee pieni juttu" osalta jäi rahastuksen maku. Etenkin Hello Kittyn talo, joka maksoi erillisellä lipulla 1000 jeniä (vähän alle 10€) per henkilö, tuntui riistolta: sisustus oli valju, hiukan nuhjaantunut ja talossa oli vain muutama huone. Hello Kittyn kanssa samaan kuvaan pääseminen viimeisessä huoneessa voi tokin olla joillekuille ihan mahtava juttu, meillä syliin kampesi vajaa 18 kiloa lihaa, jännitti valtavankokoinen kisumirri niin kovasti.

Siis Hello Kitty -fanit, menkää Sanrio Purolandiin ihmeessä ja nauttikaa!

Share

Kommentoi