Hiljainen mies

Ladataan...
Lilou's Crush

De Kalb Avenuen metroaseman portailla piti majaansa hiljainen mies.

Tapasimme kuukauden aikana päivittäin. Mies ja pienenpieni koiransa kerjäsivät portaikossa rahaa. Koiranruokaan vain, mies ei mitään itselleen kertonut tarvitsevansa. Ensimmäiset päivät vielä kolikotonna kuljin nopsasti portaikosta vauvan kanssa, epämiellyttäviä kohtaamisiakin oli muutama vuosien saatossa sattunut. "This city is full of lunatics" oli ystäväni juuri varoitellut hyytävin esimerkein.

Päivät kului, viikko, kohta toinenkin. Joka päivä pieniääninen mies istui portaikossa, varoi visusti tukkimasta sitä, taittui niin pieneksi, kuin pitkän vartensa vain sai. Silmiin syttyi molemmille tuntemisen merkki. Koira nukkui hiljaa, mies silitteli sen niskaa.

Pikkuhiljaa päivien myötä nytkähtivät niskamme tervehdykseen. Pieni hymy. Kolmannella viikolla tervehdimme.

Viimeinen viikko. Nousimme ylös tunnelista. "Darling, you need your umbrella. Its pouring outside ma'am". Seuraavana päivinä toivotimme toisillemme hyvää kansallispäivää. Koira höristi korviaan, jatkoi uniaan.

"God bless you", sanoi hän neljännellä viikolla tavatessamme. Alas tullessani, ylös noustessani.

 

Viimeisenä päivänä hän oli poissa.

 

Bless you, too.

 

 

 

Share
Ladataan...

Kommentit

ChristinaChaneleon
Chaneleon

Ihana ja pysäyttävä teksti. <3 

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos Christina :)

AnniinaR (Ei varmistettu)

Tuli tippa silmään.

Hertta
Lilou's Crush

Tämä oli kyllä jännä juttu. En silloin paikan päällä asiaa mitenkään syvemmin ajatellut, mutta näin jälkikäteen enemmän. Viimeisenä päivänä nimittäin huomasin odottaneeni häntä siinä kulman takana, ja tulin hämmentyneeksi, kun hän ei siinä enää ollutkaan. Vieras, hiljainen mies.

Kommentoi

Ladataan...