Hyvää yötä kullannuppu

Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö: Unikulma

"Hyvää yötä kullannuppu, äiti rakastaa sinua". Kirjoitettuna sokerisen siirappiselta kuulostavaan lauseeseen päättyy meillä jokaikinen ilta. Sillä taataan selvästi hyvät unet niin lapsille kuin äidillekin, koska jos jostain syystä en ole nukkuaikaan kotona, on ihan pakko kotiin tullessa hiipiä tyttöjen viereen, paijata pehmeitä kiharoita ja kuiskuttaa toivotukset nukkuvien lasten korvaan.

Meillä on käynyt melko hyvä onni lasten unten kanssa, kun vertaan lähipiirini jokseenkin hurjiin yöllisiin seikkailuihin. Ensimmäinen puoli vuotta kukuttiin myöhään  molempien kanssa, mutta onneksi myös nukuttiin pitkään. Ruokailu toki suoritettiin lukuisia kertoaja yössä, mutta kun minityypit nukkuivat sivuvaunussa tai siinä samassa pedissä, unenpäästä oli suhteellisen helppo saada uudelleen kiinni. Lasten kanssa ensimmäiset vuodet menivät silti aikamoisessa univajeessa -se kuuluisa, kovin tarpeellinen oma aika kun oli se pieni hetki lapsen nukahtamisen ja oman nukkumaanmenon välissä, eikä katkonainen uni ole sama asia kuin yhtenäiset unet. Koetin suhtautua pieneen unikoomailuun äitiyslomaan kuuluvana pakollisena pahana, ja aika, ah armollinen aika, sehän tunnetusti kultaa muistot...

Ensimmäinen tosi jännä paikka unten kanssa oli, kun esikoinen noin vuoden vanhana, juuri täsmällisen parin yöherätyksen unirytmin löytäneenä ja melko pitkiä pätkiä kerrallaan jo nukkuvana, siirtyi omaan huoneeseen. Parisängyn sivuvaununa toimineesta pinniksestä, jossa vietettiin joskus osa yöstä ja joskus ei hetkeäkään, tuli se oma vakkaripeti.

Turhaan jännitin! Tuttu unikaveri kainaloon, oma pinnis, ja hallelujaa: ensimmäiset täpötäydet yöunet samantien. Aika oli selvästi kypsä, niin lapselle kuin äidille tähän suureen muuttoon. Muistan vieläkin sen huikean, levänneen ja virkistyneen tunteen, kun olin ensimmäistä kertaa nukkunut katkeamatonta unta aamuun saakka.

Seuraava jännittävä paikka oli luonnollisesti pinniksestä luopuminen, joka tuli aiheelliseksi noin parivuotiaana, kun lapsi alkoi apinoida itsensä yli laitojen, kovalla kolinalla. Esikoisen kohdalla tämä siirtymävaihe meni aivan ällistyttävän helposti ja vähillä juoksuilla. En muista, että olisimme juurikaan joutuneet kantamaan lasta takaisin sänkyyn, kun sinne oltiin kerran asetuttu. 

Viime viikonloppuna meillä vietettiin herkkiä hetkiä. Tuo perheessämme yli kahdeksan vuoden ajan ollut pinnasänky oli täyttänyt tehtävänsä, ja luovutimme sen uudelle vauvaperheelle. Tunnustan, että oli haikeaa. Siskon vanha Jolla-sänky kaivettiin esiin kuplamuoveista ja koottiin tänne uuteen kotiin.

Mietin, että voiko sellainen onni osua kohdalle toistamiseen, että siirtyminen pois pinnasängystä menee yhtä hyvin kuin esikoisen kanssa...  Päätin käyttää samaa hyväksi havaittua metodia kuin esikoisen kanssa, eipä siitä ainakaan haittaa olisi.

Tekniikka oli jotakuinkin tällainen:

  • Tehdään "ison tytön sänkyyn" siirtymisestä hieno, upea juttu. Kerrotaan siitä hyvissä ajoin etukäteen.
  • Ei muita suuria muutoksia samaan aikaan. 
  • Jos mahdollista, on hyvä, että uusi sänky olisi huoneessa hetken samaan aikaan kuin vanha tuttu sänky: näin vanhan sängyn poisviennin järkytys ei iske niin kovasti, kun uusi peti on heti jo vähän tuttu ja valmiina
  • Sänkyyn laitetaan tutut unikaverit, muut iltarutiinit pidetään entisenlaisena
  • Ensimmäisten öiden varalle sängyn viereen lattialle kannattaa laittaa pehmusteita, jos lapsi pyörii kovasti. Äkkiä sängyssä pysytään, mutta varmuus aina paras
  • Extravinkki: me kerroimme molemmille lapsille suurena juttuja, että uuteen sänkyyn "voi kiivetä ihan itse" -mutta varoimme visusti kertomasta, että sieltä pääsee myös itse alas... Oveluuden huippu, eikö vain. Mutta kumma kyllä, toimii! Eivät lähde kipittämään vaan ovat molemmat jääneet kiltisti nukkumaanmenoaikana paikoilleen, vaikka höpinää ja huutelua kuuluukin.

Kun sänky sitten alkoi kasaantua huoneeseen vanhan pinnasängyn paikalle,  lapsi oli niin innoissaan, että halusi jo rakennusvaiheessa soittaa läpi mummun ja kummin, ja jo ennenkuin edes patja oli paikallaan, päätti mennä laverille pötköttämään. Sekin olisi kelvannut, unikaverit vain kainaloon.

Uskon, että yksi seikka hyvän tuurin ja todennäköisesti isänsä puolelta perittyjen "hyvän nukkujan geenien" lisäksi on se, että olen aina itse huonohkosti nukkuvana kiinnittänyt paljon huomiota makuuhuoneen ja sängyn mukavuuteen. Tästä taustasta johtuen oli itsestään selvää, että lapsille on hankittu mahdollisimman mukavat ja laadukkaat patjat, tyynyt ja petivaatteet yleensäkin. Makuuhuoneet on myös iltaisin tuuletettu raikkaaksi ja saateltu typykät nukkumaan hämärään huoneeseen.

 

Tähän viimeisimpään tärkeään siirtymäriittiin saimme aivan valtavan hyvän startin, nimittäin "ison tytön sänkyyn" pedattiin Unikulman Junior Jatko-patja ja Juniordreams tyyny ja peitto

Mukavuuden kannalta yksi tärkeimmistä seikoista on sen lisäksi, että patja tukee nukkuessa, on se, että se hengittää: mikään ei ole inhottavampaa, kuin herätä yöllä kylmännihkeään hikeen -ja lapsetkin saattavat hikoilla yöllä yllättävän paljon. Astmaatikkona kiinnitän huomiota myös patjan ja petivaatteiden helppoon puhdistukseen, pölyinen peti on kauhistus niiskunokalle, eikä se muillekaan kiva juttu ole. Unikulman junior-patjassa oikeanlaisen jouston tuo kennorakenne, päällyskangas puolestaan on hengittävää, antibakteerista Silvernes Tec -materiaalia, jonka voi pestä 60C:ssa, kuten petiromppeet kuuluukin.

Kuopuksemme ei oikein ole koskaan tykännyt käyttää tyynyä. Ensialkuun oli sängyssä vauvatyyny, sen jälkeen taaperotyyny, molemmat löytyivät aina aamulla pois tuupattuine. Nyt hoksasin mistä se johtuu: ilmeisesti tyyny on tuntunut hänestä vain aina liian korkealta. Näistä Unikulman Juniorderams- tyynyistä saa otettua sekä täytettä pois, että lisättyä extratäytettä tarpeen mukaan. Niin tyynyt kuin Juniordreams peitot on valmistettu percale-puuvillasta ja pölyämättömästä polyesterkuidusta, ja kestävät samoin kuin patjan päällinen, toistuvaa pesua kuudessakympissä. 

Millaisia kokemuksia siellä on tällaisissa suurissa askelissa pienen lapsen nukkumisasioissa? Hyviä vinkkejä tai hurjia kokemuksia? Kotivinkin sivuilla täällä on lisää asiaa lasten unesta, ja lisäksi sieltä löytyy -20% alekoodi näihin meidän ja kaikkiin muihin Unikulman tuotteisiin.

Meillä on nyt takana viikko unia uudessa sängyssä. Paremmin ei olisi voinut mennä. Omaan sänkyyn kiivetään köllöttelemään ihan vapaaehtoisesti, ja siellä nukutaan makoisat, pitkät, yhtäjaksoiset unet. Ja kun lapsi nukkuu hyvin, me aikuisetkin nukumme. Aika tyytyväisiltä näyttävät myös nuo unikaverit.

 

Share

Kommentit

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Me luovuttiin pinnasängystä kesän kynnyksellä, kun kaveriperheelle oli tulossa esikoinen ja annettiin sänky uuteen kotiin. Lapsille tuli kerrossänky, ja sinne alapetiin myös tuo kuopus jäi tyytyväisenä köllöttelemään. Mulla oli niin haikea olo, kun pinnasänkyä kannettiin meiltä pois - enää kukaan meillä ei tarvitse vauvojen sänkyä, niisk.

Lapset tottuivat nopsasti ja hyvin kerrossänkyyn, mutta nyt viime aikoina nelivuotiaan esikoisen vilkastunut mielikuvitus/pimeän pelko on tuonut vähän haasteita meidän nukkumisjärjestelyihin. 

Meilläkään ei muuten lapset ole koskaan tajunneet sitä kikkaa, että sängystä voisi karata! Siellä olemista saatetaan kyllä protestoida, mutta sieltä ei (onneksi) tulla omin luvin pois.

Hertta
Lilou's Crush

On se kyllä iso asia (ja esine ;) laittaa pois vauvan sänky. Siihen on kerääntynyt niin paljon tunteita. Kaikki se jännitys ja odotus, kun on ollut aika kasata se kokoon, ja kun pieni on siinä viimein nukkumassa, ja nyt taas sitten yhden merkittävän aikakauden loppu. Sniiiiiiif.

Muistelen, että meilläkin oli esikoisen kanssa joku pelkovaihe, varmaan juuri tuossa iässä. Kaikenlaista sitä tähän nukkumiseen liittyykin! -itsellä lähinnä toive määrän radikaalista kasvusta :D

Kommentoi