Iso ikäero

Lilou's Crush

Kolmekuukautiskatsauksen jälkeen ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa, ja neljäs kuukausi täyttyi hilpeissä merkeissä. Uusimman tyypin valoisa persoona on kenties puskenut vielä selvemmin esille, pyörähdykset peräpuolelta julkisivulle sujuvat etistäkin sutjakkaammin, hekotus muuttunut vielä hersyvämmäksi ja päivärytmin tapainen on edelleen voimissaan. Jänskättämästäni rokotuskimarasta selvittiin sen kummemmitta tuskitta ja elo tuntuu nyt oikein rauhaisalta ja uomiinsa asettuneelta koko perheellä. Meidän nelikko on jo ihan normaali olotila, ei jotain, mitä enää täällä hämmästellään.

Odotusaikana sain vastaanottaa muutaman kerran päivittelyjä lapsillemme tulevasta kuuden vuoden isosta ikäerosta. Se tuntui vähän kummalta että kurjaltakin, sillä itse olimme juuri tällaista ikäeroa, kenties vielä jopa vuotta enemmänkin, toivoneet ja kovin kiitollisia että meille vauva suotiin. En itse kuutta vuotta edes kovin suureksi ajatellut, onhan noita kymmenen-viidentoistakin vuoden välein syntyneitä sisaruksia. Ylipäätään minusta on aika hoopoa puuttua toisten perhesuunnitteluun, taustallahan voi olla traumaa ja tragediaa, eikä ulkopuolisten asioiden taivastelu silloin helpota, päinvastoin. 

Voin tällä hetkellä ilokseni kertoa, että tämä tuntuu edelleen siltä aivan oikealta sisarusväliltä meille. Samoin varmasti olisi, jos ikäeroa olisi vuosi, kaksi tai kolme, uskoisin, luottaa siis kannattaa siihen ison iin Intuitioon näissä asioissa. Loppujen lopuksihan asiasta päättää luonto tai lääketiede ja auttaa toivottavasti mahdollisimman monet lasta kaipaavat toivottuun lopputulokseen, vuosien väleistä viis.  

Millaista se sitten on, kuusvuotiaan ja nelikuukautisen kanssa elo? Ensialkuun toki ilmassa oli hämmennystä perheen uudesta roolijaosta ja siitä, miten ajan niukkuutta nyt jaetaan siten, että jokainen saa oman osansa. Kun etsikkoajasta päästiin parin viikon pöhnällä, ovat asiat rullanneet todella hienosti. Isosisko ei ole ollut missään vaiheessa mustasukkainen pikkuisesta, vaan rakastaa pikkutyyppiä ehdoitta. Tolkuttoman ylpeä on myös isosiskon roolistaan. Pääsen toisinaan suorastan lällyn (eskarislangia, ettäs tiiätte) helpolla hoitamaan sellaisia asioita, joista esikoisen aikana vain haaveilin (tiskikoneen tyhjennys, pyykkikoneen lataus...), kun isompi niin auliisti kiirehtii vauvaa naurattamaan. Ja miten ihailevasti pieni ihminen katsoo siskoonsa, mikään muu ei saa niin nopeasti naurua kuulumaan kuin isosiskon (taukoamaton) höpötys. Oman jaksamisen kannalta, etenkin edelleen etelämaan vuorokausirytmiä noudattavan vauvan kanssa on ihan mahdottoman hyvä järjestely, että isä vie aamulla isomman tytön esikouluun, ja me pienemmän kanssa paikataan alkuyöstä uupumaan jääneet tunnit unta nukkumalla pitkälle aamuun, ja kun saadaan päivä rullaamaan, päästäänkin jo noutamaan esikoululainen kotiin ja aloittamaan yhteiset puuhat.

Harmeja tai riesoja ei vielä ole ilmennyt ikäeron suhteen, niitä otetaan vastaan ja taklaillaan sitten sitä myötä, kun mahdollisesti ilmaantuvat. Itse en laske harmiksi sitä, että leikit ja kiinnostuksen kohteet eivät mene tytöillä ihan yksi yhteen, vaikka se varmasti jossain vaiheessa helpottaisikin päiviä, sitä en epäile laisinkaan. Yksi mietityttävä asia on kyllä jo nyt se, kuinka kesät tullaan hoitamaan, kun hoivaa kaipaavia ala-astelaisia tulee olemaan kesät pitkät kaksitoista vuotta putkeen.

Mutta eiköhän näistä selvitä - kuuden kymmenen vuoden sisällä syntyneen lapsen perheestä kun tulen, osaan ainakin osapuilleen aavistella, mitä kaikkea tuleman pitää vuosien saatossa. Asia, joka sekä huvittaa että hitusen hirvittää.

 

Share

Kommentit

Pienempi sisko (Ei varmistettu)

Itselläni on kuusi vuotta vanhempi isoveli ja kyllä se lapsen näkökulmasta tuntui/tuntuu suurelta ikäerolta, vaikka eihän se nyt niin suuri oikeasti ole. Isoveli oli oikeasti ISOveli, joka otti suojelijan ja opastajan roolin itselleen. Isoveljen kanssa leikittiin varmasti aika eri tavoin kuin jos olisimme olleet suht samanikäisiä. Hän opetti rakentamaan legoilla, laskemaan kertotaulua, veti hurjaa kyytiä pulkalla ja teki maailman hienoimmat lumilinnat ja -liukumäet riemusta kiljuvalle pikkusiskolleen. Vielä tänäkin päivänä veli suhtautuu minuun hiukan ylihuolehtivasti, mutta se hänelle suotakoon. Oman miehen nuorin sisarus on häntä kaksitoista vuotta nuorempi ja samanlaisen suhteen näen heidänkin välillään. Isomman sisaruksen kanssa uskaltaa rohkeammin ja oppii luottamaan. Vanhempi sisarus taas oppii vastuuta ja kykyä huolehtia pienemmistään. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tulen isosta perheestä ja minulla on sisaruksia sekä 1, 7 ja 12 vuoden ikäerolla. Kaikkein rakkain ja tärkein minulle oli lapsena tuo 7 vuotta nuorempi pikkuveli. Ikäero on tarpeeksi suuri että mustasukkaisuutta ja kateutta vanhempien huomiosta ei ollut ja kuitenkin sain itse leikittää ja helliä vauvaa ja taaperoa jo itseksenikin ja äiti sai omaa aikaa. Vuoden ikäerolla olevan kanssa tappelimme kuin tiikerit aina aikuisuuteen asti :) nuorin on sitten niin paljon nuorempi että suhteemme on enemmän äidillinen kuin sisaruksellinen. Rakkaita ovat kaikki. Näin meillä :)

Hertta
Lilou's Crush

No teillä on IHAN sama juttu siis kuin meillä! Paitsi että vielä se "hankalampi" eli eri sukupuoltakin vielä -kas silläkin minua vähän peloteltiin, että entäs jos tuleekin poika, että "sittenhän niillä ei ole mitään yhteistä". Niinpä niin... mites ois vaikka tuo perhe yhteisenä ;) Minulla on myös kovin läheinen pikkuveli, enkä tätä asiaa ollenkaan myöskään osannut kammoksua. Ja oma haaveeni muuten oli aina, että voi kunpa minulla olisi juuri tuollainen kuvailemasi kaltainen isoveli! Esikoisena se haave tosin oli aika tavoittamattomissa :D

Raissi
RetroPrinsessa

Meillä on lapsosilla ikäeroa 13 vuotta ja se on ihan loistavaa. He ovat aivan mahtikaksikko <3 Älä siis turhia huoli, kaikki ikäerot on varmasti ihan hyviä :)

Hertta
Lilou's Crush

No näin minäkin olen ajatellut! Kiitos kommentistasi, kiva kuulla tällaista kokemusta omaavalta tyypiltä <3

Iina V.
this time around

Just puhuttiin tänään siskon kanssa, kuinka meiän kaverit yleensä ihmettelee, että vaikka meillä on juuri tuo kuusi vuotta ikäeroa, niin miten me ollaankin niin läheisiä. En mä usko, että ne hankalat hetket johtuu ikinä siitä ikäerosta vaan ihan muista jutuista. Ja pikkusisko on aina pikkusisko ja isosisko on isosisko, oli niitä vuosia välissä kaksi tai kaksikymmentä. Eli terkkuja vaan niille epäilijöille! :) Ja onneksi olkoon vielä perheenlisäyksestä!

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos onnitteluista :) On kyllä niin kertakaikkisen ihanaa tämä vauvan saapuminen! Ja onpa kiva kuulla, että olette tosi läheisiä edelleen näin aikuisenakin. Tuosta isosisko-pikkusisko-asetelmasta ei varmaankaan koskaan pääse eroon -ellei isomman luonne sitten ole ihan huithapeli ja nuoremman tosi jämpti, sitten saattaa vanhemmiten roolit kääntyä :)

Millapauliina
Gone Fishing

Hoitovinkki tuleviin kesiin; mä kaitsin kuusi vuotta nuorempaa pikkusiskoani kaikki kesälomani, eli pikkusisko pääsi pois tarhasta kesällä ja mä opettelin spaghetin ja jauhelihakastikkeen tekoa 12-veenä ;)

Ikäerosta muutoin; meillä oli tulista mun myöhäisinä teinivuosina ja siskon teini-iän alkaessa, mutta mä myös muutin pian sen jälkeen pois kotoa (ja se helpotti!). Nyt pikkusisko on kyllä supertärkeä, vaikka maapallon toisella puolella asustaakin!

Hertta
Lilou's Crush

Olet kyllä ollut kullanarvoinen apu vanhemmillesi ja siskollesi (kullanarvoinenvarmasti muutenkin kuin nuoremman vahtina :) Jänskättää jo nämä esikoisen kesät, kun turvaverkkoa ei oikein ole. Mutta eiköhän tästä jotenkin sumplita, niin ne on muutkin pärjänneet!

minä luulen, että meillä isosiskon rakkaus vähän ryttyilee pieniksi toveiksi viimeistään, kun pikkuinen lähtee liikenteeseen tai tulee häiritsemään leikkejä kavereiden kansssa ;) mutta ohimeneviä hetkiähän nuo.

Poletti (Ei varmistettu)

Meillä on pojat syntyneet viiden vuoden välein. Tämä on just meille sopiva. En edes kyennyt ajattelemaan toista lasta ennen kuin esikoinen täytti 4 vuotta. Ei sillä, että esikoinen olisi ollut haastava (Hän oli maailman helpoin vauva!), mutta itse en ollut valmis. Tämä ikäero on meille just hyvä.

Odotan mielenkiinnolla sitä vaihetta, kun kuopus on 11 ja esikoinen 16. Tunnen jo ovien paiskomisesta aiheutuneen paineaallon ja tärykalvoissa raikuvat sisarrakkaustunnustukset. ;) Tai sitten mitään sellaista ei tule. Sekin on vaihtoehto. :)

Hertta
Lilou's Crush

Haha, ihan kuule samat paineaallot odotuksissa täällä -tai sitten ei. Omasta sisarusparvesta osa oli ylirauhallisia, osa sitten tulta ja tappuraa. Veikkaan, että esikoinen on vähän tulisempi ja tämä jälkimmäinen tuntuu ainakin vielä buddhalaisen tyyneltä :) 

kaitaliina (Ei varmistettu)

Olipa ihana teksti, tästä tuli lämmin fiilis.&lt;3 Se suosituin ikäero esikoisen ja toisen lapsen välillä tuntuu olevan se kaksi vuotta, mutta kuten Poletti sanoi yllä, minäkään en olisi ollut silloin vielä valmis toiseen lapseen. Minulla on veljeeni ikäeroa kuusi vuotta, ja olemme älyttömän läheisiä, tälläkin viikolla näemme neljästi.: ) No, se mitä ehkä yritän sanoa on, että vanhemmista se on kiinni millainen suhde lasten välillä kehittyy, siis paljolti. Jos perheen yhteistä aikaa arvostetaan ja vaalitaan, näytetään mallia kuinka perhe on tärkeintä maailmassa niin kyllä siitä lämpimät sisarussuhteet kehittyvät, oli ikäero mikä tahansa.

Hertta
Lilou's Crush

Noniin, sinä ihan kiteytit sen, miltä itsestänikin tuntuu :) Tämä siis vain tuntuu oikealta tehdä näin, ja itseään vastaan ei kannata toimia. Mieheni oli kanssani aivan samoilla linjoilla, joten senkin puolesta oli helppo odottaa. Allekirjoitan myös tuon yhteisen ajan vaalimisen, uskon että sillä on suurensuuri merkitys. Poikkeuksiakin toki varmasti on, mutta noin pääsääntöisesti.

Jenniii
Pupulandia

Minulla on kaksi pikkuveljeä, joista toinen on reilun vuoden nuorempi ja toisen kanssa ikäeroa on 7 vuotta. Molemmat ovat tietysti rakkaita, mutta juuri tuon pienemmän kanssa olen aina tuntenut itseni läheisemmäksi. Äiti ja isäkin edelleen jaksavat hymähdellä, kuinka helpolla joskus pääsivätkään, kun pikku-äiti oli koko ajan pienen kanssa auttelemassa. Opittuani lukemaan, luin vuosien ajan pikkuveljelleni iltasadun joka ilta ja tuo sympaattinen iltarutiini kyllä hitsasi meidät yhteen tosi tiiviisti. :) Noin ison ikäeron kanssa ei myöskään juuri tullut nahisteltua, kun isosiskona riitti pikkuiselle ymmärrystä huomattavasti enemmän. Toisen veljen kanssa olemme olleet huomattavasti enemmän tukkanuottasilla, kun melkein samanikäisinä urpouden tasokin on kulkenut käsi kädessä. :D

En ihan edes ymmärrä, että mitä ne ihmettelijät tuossa ikäerossa edes ovat kummastelleet tai kritisoineet?

Hertta
Lilou's Crush

voin niin kuvitella pikkuisen Jenni-äipän <3 

Samaa muuten tein siskolleni, otin parvisänkyyn ja lueskelin ja lauleskelin tosi mielelläni. Paras hetki koulupäivän jälkeen oli nähdä pikkusiskon kuunassu, ja tuon saman tunteen huomaan löytyvän myös  meidän isosiskolta, kun tulee eskarista. Minäkin olen nahistellut eniten 3 vuotta nuoremman veljeni kanssa, en tosin kuin pienen tovin joskus ala-asteen aikaan, mutta kuitenkin. 

En minäkään ymmärrä, kenties takana oli vain omien valintojen pönkittämistä. Lähipiiristä ihmettelyä ei kuulunut yhtään, nämä tulivat vähän tuntemattomampien suusta.

piupali (Ei varmistettu)

Musta kaikissa ikäeroissa on puolensa. Meidän lapsilla se ero on perinteinen pari vuotta. Ei siksi että kokisimme sen parhaaksi, vaan koska esikoista odoteltiin viisi pitkää vuotta päätimme antaa toiselle mahdollisuuden pian ettei aika lopu kesken. Isomman isosisaruksen kanssa olisi ihanaa se että vauvan tuomista muutoksista voisi jutskailla isosisaruksen kanssa paremmin, kaksvee ei ihan samalla tavalla selityksiä ymmärrä.

Hertta
Lilou's Crush

No tämäpä juuri. Puolensa ja puolensa, ja pitää sitten valita olemassaolevien faktojen valossa se itselle oikea. Teidän tapauksessanne en minäkään olisi kyllä tohtinyt jäädä odottamaan. Meillä molemmat vauvat ovat tulleet "luvan saatuaan", mutta koska ikää on sen verran minullakin, en enää sitä viimeistä aiottua vuotta uskaltanut kuitenkaan enää odottaa. Olen tosi onnellinen ja kiitollinen tietysti, että hän saapui heti kun kutsuttiin :)

Teillä kasvaa siellä ihana parivaljakko, voin vain kuvitella kaikki hauskat hetket kahden pienen kanssa.  

riik
3h+kasvimaa

tämä asia taitaa olla sellainen, että kritiikkiä tulee aina. Joko tekee lapset liian nopeaan tahtiin (ja väsyy) tai hitaaseen (ei ole kunnon leikkikaveria). Eikä sekään ole hyvä jos lapsia on vain yksi (tulee itsekäs) tai enemmän kuin kaksi (ihmiset pian luulee lestadiolaisiksi). 

Laura T.
Missä olet Laura?

Meidän perheessä meikä on nuorin ja ainoa tyttö. Isoin veli on 13 vuotta vanhempi ja toisen kanssa ikäeroa on melkein kuusi vuotta. Ripotellen ollaan tultu, juurikin koska elämä. Enkä ikinä ole tullut edes ajatelleeksi että siinä olisi jotain kummaa. Kaikki nukuttiin samassa huoneessa ja sain kömpiä veljen viereen nukkumaan jos harmitti/pelotti. Parasta.

Bianca** (Ei varmistettu) http://thebernardandbianca.blogspot.fi

Lapsi ei ainakaan siitä ikäerosta kärsi, aivan kuten ei ainokainenkaan sisaruksen puutteesta. Eihän sellaista osaa oikeasti kaivata mitä ei ole kokenut! Itselläni on vuosia vanhempi sisko, jonka kanssa lapsena riitelimme paljon mutta oli hän melkoinen idolikin. Aikuisiässä on ollut ihanaa että toinen on jo kokenut ja nähnyt tietyt vaiheet ja on tukena kun niitä samoja juttuja on käynyt itse läpi. :)

What else is there?

Heh mulla on vanhempaan isoveljeen 13 vuoden ikäero. :D  se tuntuu tosiaan ainakin suomessa tosi harvinaiselta, esimerkiksi italiaanoperheissä jo huomattavasti tavallisempaa.

Kommentoi