Jos kirjoittaisin sulle pienen kirjeen

Lilou's Crush

Kirjoitin tänään ystävälle ihan oikean kirjeen. Oikealle kirjepaperille, oikealla mustekynällä, oikealla kädellä.

Toivottavasti kirje ilahduttaa yhtä paljon sen saajaa, kuin minua ilahdutti täällä sohvanpohjalla tuo pieni yksinäinen monologi.

Jäin miettimään, että tätä täytyy kyllä tehdä useamminkin.

Olen vähän tylsistynyt: piristä pötköttelyjäni jos ennätät, ja kerro, kenelle sinä haluaisit kirjoittaa oikean kirjeen?

Share

Kommentit

Aisha J
Aisha

Kirjeen saaja varmasti ilahtui. :) Minä olin nuorempana ahkera kirjeenkirjoittaja. Ystäväni kanssa kirjoitimme kymmensivuisia kirjeitä vähintään kerran viikossa. On jollain tapaa kyllä ikävä sitä- nykyään kun kirjoitan lähes aina vain sähköpostia jne. Taidan ottaa tavoitteeksi kirjoittaa ihka oikean kirjeen aina silloin tällöin.. sille samalle ystävälle, jolle olen aina kirjoittanut. :)

Hertta
Lilou's Crush

Voi niin toivon! Toivottavasti niin paljon, että saisin vaikka paluupostiakin <3 ja sama juttu, meillä oli kaverini kanssa "kirjevihko", jota vaihdettiin joka päivä, sinne juoruttiin sitten ihastukset ja ärsytykset, ai että! Minullakin sähköpostin nopeudessa ja helppoudessa on korvannut kirjeet, mutta kyllä siinä on sitä jotakin, siinä oikeassa kirjeessä!

Kirjeet, kortit ja yllätyspaketit on parhaita :) Haluaisin kirjoittaa sille ystävälle joka on ollut vieressä ihan syntymästä saakka: että kyllä me pärjätään tässä aikuisten liiketalousmaailmassakin. Ja että kyllä niitä töitä löytyy lopulta. Ja että sitten kun olemme valmiita näiden kummallisten urakokeiluiden kanssa, niin voimme laittaa pystyyn sen muffinssikahvilan. Koska yhdessä meissä on aina ollut rutkasti voimaa ja sisua, kyllä kaikesta selvitään.

Luulen vähän, että sinullakin on sisua :) Tsemppiä tylsistymiseen... onneksi täältä löytyy paljon kivaa luettavaa.

Hertta
Lilou's Crush

Ihania ajatuksia. Ja hassua, miten sitä voi kynällä ja paperilla sanoa asioita, jotka suusta tullessaan jotenkin kokkaroituisi ja menisi ihan pöhköiksi. Itse ainakin jäsennän juttuni paremmin kirjoittaen kuin puhuen.  Ja tiedätkös, olet ihan oikeassa. Jos jotakin minusta positiivista löytyy, niin sisu se taitaa olla. Sitä on tarvittu elon tiellä ihan hurjasti. Tulipa ihana mieli sanoistasi, kiitos.

annam_
anna k.

Mahtavaa! Mie olin ala- ja yläkouluiässä ahkera kirjeiden kirjoittelija, ja lukioaikana kirjoiteltiin kirjeitä ystävien kanssa. Kirjeitä ystävien kanssa tulee kirjoitettua edelleen, mutta nyt olen löytänyt myös pari ihan oikeaa kirjekaveria, tällä kertaa tosin ulkomailta. Tänään juuri tipahti yksi kirje postiluukusta, ja se on aina yhtä ihanaa :)

Ystäväsi yllättyy takuulla iloisesti. Ihania muuten nuo tarrat!

Hertta
Lilou's Crush

Eikä, sait kirjeen! Miten ihanaa! Minullakin oli Espanjasta vuosia ja vuosia kirjekaveri, kirjeenvaihtomme lopahti vasta opiskelujen loppuvaiheessa, kun arjen kiireet alkoivat olla niin mahdottomia. Tosi harmi! Muistan hänen osoitteensa ulkoa edelleen, tosin taitaapa olla muuttanut hänkin jo Ja nuo tarrat olivat kyllä suloisia, jan mikä parasta,niitä on koko vihko täys :)

Pioni (Ei varmistettu)

Kummilapsille kirjoittelemaan aina silloin tällöin ja laitan jonkin yllätyksen mukaan -koululaiset kirjoittavat jo takaisin!

Asiasta kukkalautaan: Pitää vinkata sinulle hyvä kikka, kun joskus harmittelit rikkoontunutta luomiväriä: http://www.virpivaisanen.fi/rikkinainen-luomivari/

Aika huikea!

Hertta
Lilou's Crush

Minullekin kummitäti lähetti aikanaan kirjeitä, ja niitä todella odotin, aina vastasin takaisin. Niin kiva tapa pitää yhteyttä! Ja voi JEHNA, miksi miksi miksi heitin luomivärini samantien pois, kun meni ihan mössöksi. Kunpa olisi tämän tiennyt, sniiffff! Mutta tiedänpä nyt, että mitä tehdä, jos seuraavakin hajoaa, kiitos kovasti vinkistä!

Hertta
Lilou's Crush

Olen just samaa mieltä, ovat tosiaan lämpimämpiä ja läheisempiä! Kortteja olikin mulla tapana ostaa kerralla isoja nippuja, samoin postimerkkejä, ja lähettelin heti kun tuli mieleen läheinen. Ja kiitos kirjavinkistä, kuulostaa todellakin tutustumisen arvoiselta -vaikka jalat onkin jo alta, hihhii ;)

.Tiia
Black + White = Grey

Nuorempana tuli kirjoiteltua kirjeitä aktiivisesti, mutta vuosien varrella se on jäänyt. Kortteja tykkään kyllä kirjoitella edelleen, myös muitakin kuin ne "pakolliset" joulu- ja ystävänpäivätervehdykset. Mikä olisikaan sen piristävämpää kuin lähettää hyvälle ystävälle joku hauska kortti kesken normaalin arjen :). Olemme parhaillaan täällä Tokiossa, ja täältäkin pistin ison kasan kortteja matkaan kohti Suomea. Ja kummitytölleni kirjoitin ihka oikean kirjeenkin! Mahtaa olla innoissaan, kun saa paksun kirjeen kaukomailta :). 

Hertta
Lilou's Crush

Meikkis on niin teidän jaappania seurannut instassa, aivan ihanalta reissulta vaikuttaa! Ja sieltä saakka tulee kyllä varmasti leimaa jos jonkinmoista kummitytön kirjeeseen, sehän on ihan kuin aarretta avaisi :)

Smile with me

Jaksamisia paranemisiin! :) Pötköttely voi olla tylsää, mutta ajattele sitä pikku chillailulomana: voit kirjoitella blogiin, katella leffoja ja hyvällä omatunnolla olla tekemättä mitään. :)

Minäkään en ole mikään kunnon paperikirjeen kirjoittaja (nykyisin luulen, että kaikki kirjoittavat tietokoneella, puhelimella, tai tabletilla). Innosuin kuitenkin tänä vuonna rakkaiden isovanhempien ideasta ja olenkin kirjoittanut heille jo pari paperista kunnollista kirjettä, jollaisia kirjoitin pienenä heille - aikana ilman kännyköitä, (kymmenisen vuotta sitten). Heitä ilahduttaa suuresti kirjeen saaminen, koska näemme harvoin. Isovanhempani asuvat ulkomailla. On myös kiva saada heiltä aina vastaus.

Paperisen kirjeen kirjoittaminen on kyllä aika hankalaa, kun ei ole tottunut! Pitää kirjoittaa kunnon stoori yhteen pötköön. Olen itse tutunut kommunikoimaan lyhyillä viesteillä, joihin tulee nopeasti vastaus. Kirjeeseen tulee kirjoitettua enemmän ajatuksia...

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos kovasti toivottelusta, olen kyllä hämmästellyt kaikenlaista telkkarista, mitä en sieltä tiennyt tulevankaan (en kylläkään mitään khuulia, vaan kaikenmaailman soopaa :D -en ehkä pystyisi oikein keskittymään mihinkään ajatusta vaativaan..) oi joi, mummulaan kirjoitin aina itsekin kirjeitä, tosin siis lapsena, aikuisena asuimme niin lähekkäin, että opiskeluaikana kävin kylässä ihan yhtenään, ja vieläkin isoisän luona pari kertaa kuukaudessa.

Minulla oikein käsi väsyi ja käsiala kärsi, kun kirjoittelin, oli se vain kovaa hommaa! Miten sitä ennen onkin voinut ihan sivutolkulla raapustella :)

Mira P
As I See It

Oi, tästä kirje jutusta tuli niin mieleen mun ja miehen alkuajat. Silloin kirjoiteltiin toisillemme ihan oikeita paperikirjeitä. Vaikka kännykät oli ja välimatka asunnoissa oli sen muutaman hassun kilometrin. Niin vähintään kerran viikossa tuli kirje tai kortti. Joskus monen sivun sepustus, välillä kortti joka oli ahdettu täyteen pienen pientä käsialaa. Missäköhän ne nyt on... No mutta nyt tuli taas hirveä inspis kirjoitaa hänelle kirje. Ehkäpä toteutan sen ja annan kun mennään viettämään herran synttäreitä tallinnaan pariksi yöksi. Kiitos ideasta :)

Pakko muuten vielä tähän kommentoida että olen jäänyt sun blogiin jokseenkin koukkuun. Mulla ei kovin montaa blogia ole joita ihan säännöllisesti luen ja odotan, varmaan yhden käden sormella laskettavissa ne ihan parhaimmat ja tää sun kuuluu siihen yhteen käteen :) Kiitokset siitä sinulle <3

Kommentoi