Juosten juhliin

Lilou's Crush

Kumpaan juhlijatyyppiin kuulutte? Siihen, joka elää ja fiilistelee kekkereitä rutkasti etukäteen, hankkii asuun sopivat alusvaatteet, sukkikset, asusteet ja ehkä meikitkin (ja kröhöm, ihan sen asunkin...) hyvissä ajoin? 

...vai siihen toiseen, joka joko luottaa, että kyllä sieltä kaapista jotakin päällepantavaa ja ehjät sukkahousut löytyy, ja ajattelee kemuja noin tuntia-paria ennen hoohetkeä?

Voin kertoa, että joskus parikymmentä vuotta (!) sitten olin ensimmäisen kaltainen. Nykyään jo pitkät ajat on menty jälkimmäisellä linjalla. Koska aivokapasiteetti täynnä kaikkea muuta, pääasiallisesti tylsempää ainesta.

Niinpä eiliset Ellen Style Awardit mentiin samalla mekolla kuin viime viikon Blog Awadrsit, ja hyvin kulki. Tällä kertaa luksusta tosin toi, että Lumene taikoi etkoillaan naaman ja kuontalon juhlakuntoon, eli helpoin lähtö ikinä!

Voin sanoa, että juhlista nauttii molemmilla tapaa ihan yhtä lailla. Mikä helpotus! 

 

PS. Olisin voinut kysellä myös noista muokkaavista alusvaatteista, sukkiksista sun muista. Kerran kokeilin, ja se oli kamalaa! Vapaus ennen kaikkea, taitaa olla mottoni vartalon suhteen... Helpottuuko sellaisten kuristimien käyttö harjoituksen myötä? Onko se ahtautumisen arvoista? Koot olivat itselläni oikein, eli siitäkään ei kammokokemukseni johdu. Olen vain liian mukavuudenhaluinen, että jaksaisin välittää pikku pursuiluista, jos toisessa päässä on virtaviivaisempi olemus ja kiristävät alusvaatteet...

Share

Kommentit

MiiaK (Ei varmistettu)

Jälkimmäistä sorttia myöskin. Selvästi post lapsi syndrooma, josta en ehkä edes halua palautua :) Viimeksi hankin juhlamekon 2 tuntia ennen h-hetkeä samalla reissulla kun hain sukkahousut ja uudet olkaimettomat liivit. Samalla mekolla on juhlittu usemmat juhlat eri kokoonpanoissa. Nyt voisi laittaa kyseisen koltun kiertoon ja hankkia taas seuraavan luottomekon tuleviin pippaloihin. Todennäköisemmin menee kuitenkin taas viimetippaan vaatehankinnat :D

Välillä huokailen ihmetyksestä, että miten sitä joskus oli aikaa miettiä tuntitolkulla omaa ulkonäköä ja käyttää valmistautumiseen toisen mokoman, kun se kiva, siisti, huoliteltu ja omannäköinen kokonaisuus onnistuu vähemmälläkin funtsailulla ja puunaamisella. Taitaa olla taas tätä "live and learn" -osastoa :)

Mä olen sekoitus molempia, mietin ja suunnittelen etukäteen mutta käytännön toteutus on aivan eri asia, yleensä myöhästyn bussista ja vähintään korvikset on laukussa jotta ne voi laittaa bussissa korviin!

Mutta mä olen kyllä spänxien ja tukevien sukkisten ystävä näin pyöreämäpää ja lyhyempää mallia edustaen. Muutenkin sopivia sukkiksia on vaikea löytää kun ne kuitenkin valuu makkarana alas, nyt on onneksi löytynyt luottosukkikset jotka ei valu (paitsi jos pesun yhteydessä menee vahingossa huuhteluainetta) ja jotka vähän myös antaa sitä tukea. Näillä mennään syksystä kevääseen ja hyvin toimii :)

Piipo79

Aivan niin kuin sinäkin jälkimmäiseen kategoriaan kuulun minäkin! Olen muutenkin yrittänyt hommata kaappiini sellaisia pieniä juttuja joilla työasun saa ilta-asuksi (jakku pois ja tilalle paljettinen juttu tms), koska omat ns. juhlamenoni ovat nykyään 90-prosenttisesti työmenoja! Sitä paitsi jollain statement-korulla ja voimakkaammalla meikillä saa mustan mekon aivan iltalookiksi. Ja ajatuskin jostain kiristävästä viritelmästä kauhistuttaa minuakin!

Kommentoi