Kaappaus kyökissä

Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö, Sydänmerkki ja Neuvokas perhe

Viimeajat olen täällä blogissa jutellut kaikesta hyvästä ruokapöydän ympärillä. Ruoasta, kattaushommista ja ennenkaikkea siitä yhdessä syömisen autuudesta ja tärkeydestä. Siksi olikin aika hauska, että Sydänmerkin yhteistyöhön liittyen saimme toiseksi ja viimeiseksi tehtäväksi Neuvokas perhe- nettisivun innoittamana kokkailla lasten kanssa lapsukaisten toiveaterian.  Viimeksihän me kurvailtiin rallia ruokakaupassa merkkituotteiden perässä. Lapsen silmät bongaavat tätänykyä merkit jo kaukaa, ja hän on ekaluokkalaisen päättäväisyydellä kovin tarkka, että niitä myös kärryyn laitetaan (toinen suosikkinsa bongailussa näiden lisäksi on "ankkamerkki") että yhtä bongailua kaikki kauppareissut. Sujuvatkin viihtyisämmin.

Neuvokas perhe-sivusto ei ollut minulle aiemmin tuttu, ehkä teille onkin jo? Sieltä löytyy melkoinen tietopankki tärkeitä juttuja hyvinvoivaan perhe-elämään aina odotusajasta lähtien, nämä ruoka-asiat ovat vain yksi osa-alue. Kannattaa tutustua, juttuja löytyy mm. ruutuajasta, unesta, nukkumisesta, lapsen jännityksestä ja pienen itsetunnon tukemisesta.

Koska nämä ruoka-asiat ovat sydäntäni lähellä, perehdyin siis itse erityisesti tuohon "Ruoka ja Syöminen" -osioon. Yhdessä syömisen lisäksi erityisesti tärkeänä koen myönteisen ruokapuheen, jolle sivustolla on oma pieni osionsa.

Lapset todella imevät aikuisten juttuja ja asenteita kuin pienet luffasienet, ja erityisen hyvin sen huomaa ruokapöydässä jutustellessa. Oma esimerkki on hurjan tärkeä, oli kyse sitten terveellisestä ruoasta, (laihdutuspuheita en toivoisi meidän ruokapöydän äärelle tai kotiin muutenkaan lasten läsnäollessa), uusien makujen maistelusta ja ylipäänsä suhtautumisessa kaikkeen syömiseen, ruokailuun ja ruoan arvostamiseen. Meillä isoimmat haasteet ovat liittyneet esikoisen allergiataustan vuoksi siihen vaiheeseen, kun olemme alkaneet maistella uusia ruoka-aineita. Se ei ollut aina ihan helppoa. Se oli itseasiassa todella tuskastuttavaa aikaa. Kuten sivustollakin tuumataan, tuputtaminen ja anelu on kuitenkin turhaa, ja pienin askelin päästiin lopulta hankalan vaiheen yli, toki meidän tilanteessamme apuna oli myös HYKS:in ravitsemusterapeutti, joka seurasi, että pieni sai kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.

Mutta takaisin tehtävänantoon! Toiveateriatiedustelu esitettiin vain isosiskolle, sillä pienempi on perinyt äiteensä ruokahalun, ja syö aevan kaekkea erinomaisen hyvällä halulla. Iäkkäämpi neitomme toivoi, mitäpäs muuta, kuin jauhelihakastiketta ja spagettia, koska se on myös isin lempiruoka. Totta tuo, vallan ystävällistä. Ja jälkkäriäkin. Käytti tilaisuutta hyväkseen, sillä arkisin sitä meillä on hyvin harvoin tarjolla. Niin, ja alkuruokakin piti olla. Hyvänen aika näitä nykynuorten vaatimuksia.

Lapsi on ollut aina ilolla mukana ruoanlaitossa, eli hommaan houkuttelu ei ole ollut koskaan ongelma. Ongelma, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua, on ennemminkin ollu se, että hän haluaa tehä ite aivan kaiken. Siis aivan kaiken. Veitsen kanssa ollaan harjoiteltu pitkään leikkuuhommia, mutta vielä täytyy olla skarppina ja muistutella, etenkin vähän isompien veitsien ja hankalampien leikattavien kanssa. Erityisen hienosti onnistuu kasvisten pesu, pöydän kattaminen (kun lapsi kattaa, on meillä aina servetitkin pöydässä...) sekä tiskikoneen tyhjennys. Kohtahan se jo kaappaa koko kyökin haltuunsa, siitä on nimittäin jo ollut merkkejä ilmassa muutamana viikonloppuaamuna: odottamassa on ollut valmis aamupala koko porukalle. Puuronkeitto ei vielä ole sallittujen hommien listalla, joten pikkusiskolle oli leikattu valmiiksi banaaninapit ja kaadettu jugurtti, että hänetkin oli huomioitu.

Missä meillä kaikilla on vielä vähän petrattavaa, on siinä, että keittiö laitettaisiin kuntoon ruoanlaiton jälkeen aivan heti. Yksinollessa se on selviö, mutta miten se onkin niin kiva kellahtaa masun ja perheen viereen ruoan jälkeen, ai-jai...

Tykkään itse kokkailla ja leipoa. Se ei ole aivan itsestäänselvyys, sillä meidän suuressa perheessä me lapset emme osallistuneet ruoanlaittoon oikeastan laisinkaan, paitsi kattamisessa -keittiömme oli pienenpieni, ja pääkokkina heiluva suurikokoinen isäni täytti sen aikalailla kokonaan. Yhdessä kyllä leivottiin (pienempikokoisen, hah-haa) äitini kanssa ja tehtiin kaikkia ei-niin-aikataulutettuja sapuskoja, ja turvallisempia juttuja joiden mahdollinen epäonnistuminen ei laittanut koko huushollin marssijärkkää sekaisin.

Tämä oma klaani on vähän helpomman kokoinen hallittavaksi, joten omia lapsiamme on otettu mukaan yhteisiin ruokahommiin. Mielessä ei ensisijaisesti ole ollut se hyöty, että oppivat kokkaamaan ja pärjäävät aikanaan kotoa pois muuttaessaan (uskon, että tässä asiassa toimii vähän tämä routa ja porsas-koalitio, kuten itsellänikin), vaan ihan se, että yhdessä ruoanlaitto on hauskempaa, ja siinä on kiva samalla jutustella niitä näitä. Olen kieltämättä tyytyväinen tähän taktiikkaan: tästä pääruokakaveristani on jo usein suuri apu!

Mutta niihin ruokiin. Alkuruoaksi laitettiin koko perheen lempparia kotijuustoa tomaatin ja basilikan kanssa. Helppoa, raikasta ja hyvää. Päälle pikkuisen mustapippuria, ja muuta ei kaivatakaan. Pääruokana siis jauhelihakastike ja spagetti, ja jälkkäriksi pitkästä aikaa kotitaloustunnin klassikko, eli mansikkarahka. Tässä alla vielä tuo meidän nopean, edullisen ja riittoisan jauhelihakastikkeen resepti, joka on todella helposti muunneltavissa omien makunystyröiden mukaiseksi mausteita vaihtelemalla.

Supersimppeli tomaattinen jauhelihakastike spagetille (perhekoko kahteen ateriaan noin 3-4 hengelle)

Tarvitset:

750g vähärasvaista naudan (paisti)jauhelihaa

2 prk tomaattimurskaa (mikä tahansa käy, mausteella tai ilman, meillä tällä kertaa niin trendikästä Muttia)

Öljyä paistamiseen

Ripaus suolaa

Ripaus sokeria

Valkosipulia maun mukaan

Mausteita, kuten esim.: mustapippuri, rosepippuri, valkopippuri, paprika, cayennepippuri, chili, erilaiset yrtit...

Tee näin:

Kuumenna öljy pannulla. Kuullota nopeasti valkosipuli (meillä käytettiin 7 pienenpientä kynttä, ei tuntunut missään, vaatimattomia olivat). Lisää jauheliha ja paista kypsäksi. Kypsennyksen loppuvaiheessa lisää mausteita reilulla kädellä makusi mukaan. (Jos käytät maustesekoituksia, tarkkaile, sisältävätkö suolaa, monissa sitä jopa puolet, suosittelen siis "mausteet mausteina" -lähestymistä etenkin lapsiperheissä). Maista. Lisää tomaattimurska ja noin 2 dl vettä. Kiehauta ja jätä porisemaan pienellä liekillä.

Mausta tarvittaessa ripauksella suolaa ja ripsulla sokeria, tai lisää suola vasta omaan valmiiseen annokseesi jos koet sitä kaipaavasi.

Laita spagetit veteen ja kun ovat kypsiä, kastike on samaan aikaan valmista.

Bon Appetit! Tyyli on vapaa, ainakin jos ikää on vasta vähän päälle vuosi.

Share

Kommentit

jeni (Ei varmistettu)

Hei noi kuvassa näkyvät muovilusikat on paras keksintö - IKINÄ!! En ymmärrä kuinka kaksi ekaa lastani sain kasvatettuakaan ilman noita ihania arjen pelastajia. Tämän kolmosen kanssa näistä ollaankin sitten iloittu senkin edestä!!
Hyvältä toki näyttää teidän kokkauksetkin :D

Hertta
Lilou's Crush

Niin on! En tajua, miksi ekan kanssa sinnittelin parilla hassulla vauvalusikalla! Tällä kertaa hankin tuon kasipaketin jo hyvissä ajoin ennen ruokahommien aloitusta :) Sarjassamme Erittäin Tärkeitä Tavaroita.

Kommentoi