Kahdesta puolikkaasta enemmän kuin kokonainen?

Lilou's Crush

Helsingin Sanomissa oli koskettava juttu isäpuolten isänpäivistä. Jutussa isäpuoleksi vähän alle nelikymppisenä tullut mies kertoi, kuinka liikuttui bonuslapsiltaan saamastaan odottamattomasta isänpäivämuistamisesta. 

Itse olen kahden isän tuotos: biologiselta isältäni sain geenit ja iskältäni kasvatuksen. Geenien merkitystä on vaikea hahmottaa, etenkin kun ulkoinen habituksenikin on vahvasti äidin puolen suvulta, mutta ei sitä voi vähätelläkään. Olen niin pienestä kuin muistan tiennyt olevani "puolikkainen", eli tytärpuoli, jolla on isäpuoli. En muista ydinperheaikaa, mutta en myöskään sellaista tilannetta, että isäpuoli on astunut jotenkin vieraana elämääni. Iskä on aina ollut iskä. 

Muutama vuosi sitten sain tiedon biologisen isäni kuolemasta, ja ainoana lähiomaisena hoidin tuon minulle lähes tuntemattomaksi jääneen ihmisen perunkirjoituksen ja hautaan saattamisen. Se oli raskasta aikaa ja hyvin raskas tehtävä. Elämänlangan etsiminen vihje kerrallaan, sen seuraaminen kuolinsairaalasta asuinpaikka kerrallaan kohti syntymää sekä kaikkien virallisten dokumenttien ja papereiden läpikäyminen ja täyttäminen oli retki biologisen isäni elämään. Opin hänestä ja valinnoistaan tässä työssä enemmän kuin aikuisiällä luomamme hennon yhteyden kautta. 

Hyvää isänpäivää siis kaikille hyville isille. Teille, joille lapsenne ovat tärkeät, ovat sitten bonuksia, puolikkaita, kokonaisia tai lainalapsia. Isyys ei vaadi verisidettä, vaan oikean sydämen asennon ja asenteen, läsnäoloa, tukea ja turvaa. 

 

Kuvassa minä ja iskäni joskus vuosia vuosia sitten <3

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Täysin samaa mieltä. Pätee myös äitiyteen.

Hertta
Lilou's Crush

Juurikin näin!

Jenni S. | big mamas home (Ei varmistettu) http://bigmamashome.blogspot.fi

Liikuttava kirjoitus. Itse pidän itseäni onnekkaana, koska minulla on kaksi isää. Silloin kun välit biologiseen isään olivat katkolla, isäpuoleni kävi kanssani läpi rankan ja kipuilevan murrosikäni ja pysyi uskollisena, vaikka olin ajoittain todella kamala häntä kohtaan.
Esikoiseni raskauden ja syntymän myötä olen lähentynyt uudestaan myös biologisen isäni kanssa.

Hertta
Lilou's Crush

Olet ollut kyllä todella onnekas. On ihana kuulla, että olet lähentynyt myös biologisen isäsi kanssa, ja hän on elämässäsi mukana.

Ihme

Tää oli kiva kirjoitus. Itselläni ei mainittavaa suhdetta ollut biofaijaan, ja isäpuolienkin kavalkaadi oli aikoinaan kehnonlainen, mutta sen verran kuitenkin olen saanut elämässäni törmätä ihan välttäviin korvikkeisiin (setäni on hyvä mies, yhen lapsuudenystävän isä oli hyvä mies ja lastenkodissa oli oivia mieshoitsuja myös), jotta voin niiden pohjalta ja esimerkillä yrittää parhaani omien jälkeläisteni kanssa. Kyllä se siitä, kuhan jotain on, mistä ammentaa. :)

T. Ihmeen mies

Hertta
Lilou's Crush

Oli ne korvikkeet sitten välttäviä tai tosi hyviä, niin sun sydämessä on selvästi enemmän kuin monella bioisällä yhteensä. Ja kiitos kun kommentoit, lähden nimittäin heti vastavierailulle :)

Kommentoi