Kaikkien pienistä pienimpien päivä

Lilou's Crush

17.11 vietetään vuosittain maailmanlaajuista keskosten päivää. Se on sellainen merkkipäivä, jota ei etukäteen enää, näin lähes kymmenen vuotta pikku sinttimme syntymän jälkeen muista tulevaksi odottaa, mutta aina sen saapuessa väistämättä hiljentyy. Hiljennyn miettimään sekä omaa onneamme taistojen jälkeen nyt terveenä elävästä tyttösestämme, sekä ajattelemaan ensin ystävieni, ja sitten kaikkia tähän maailmaan liian varhain saapuneita hauraita ihmisen alkuja, jotka eivät selvinneet äidin kohdun ulkopuolella. 

Kirjoitin meidän taipaleestamme lyhyesti vuonna 2015, sen postauksen pääset halutessasi lukemaan täältä. Nyt, kun esikoisemme on jo 9,5 vuotias, alkaa nuo alkuvaiheen raskaat, rankat, pelon ja onnen täyttämät päivät muuttua jo sumuisemmaksi muistojen massaksi. Sydämeen on syvälle painettuna tuollon syntynyt voimakas menettämisen pelko, mutta jokainen kulunut, terve vuosi on hionut siitä terävimmät piikit pois, ja tehneet siitä helpommin mielen perälle uppeluksiin painettavan. 

Keskosen ja toisen ennenaikaisesti syntymään lähteneen äitinä koen, että tämä päivä on hyvä päivä rohkaista etenkin ensimmäistä lastaan odottavia kuuntelemaan herkästi omaa kehoaan. Kukaan muu ei tunne lastasi ja kehoasi yhtä hyvin, eikä yksikään käynti sairaalassa ole turha, jos vauvasta on huoli. Haluan myös lähettää mitä lämpimimmät lohdun ajatukset keskenmenon tai varhaisen synnytyksen kokeneille enkelivauvojen äideille. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.