Kaksi lasta samaan huoneeseen -kuinka pitkään sopu antaa sijaa?

Ladataan...
Lilou's Crush

Pohdinpa eilen illalla sellaista asiaa, mihin mielelläni kuulisin teikäläisiltä kokemuksia ja näkemyksiä. Eli miten sujuu kahden lapsen yhteiselo samassa huoneessa? Vaikuttaako ikäero? Entä sukupuoli?  Kuinka kauan homma toimi, missä vaiheessa oli ihan_pakko_saada omat huoneet? Vai oliko? Erityisesti kiinnostaa kolmiossa kahden/useamman lapsen kanssa elävien kokemukset (tai tietysti neliössä kolmen tai useamman jne jne). Vai meneekö kaikki ihan niinkuin tanssi?

Me olemme miettineet, alustavasti toki tässä vaiheessa, että kun uusi vauva on vähän alta vuoden ikäinen, siirtyisi hän nukkumaan isosiskon kanssa samaan huoneeseen, ja jakaisivat huoneen siitä eteenpäin, ainakin toistaiseksi, vaikka huone ei olekaan suurensuuri. Isosisko on tähän järjestelyyn näin ennen tositoimia kovin tyytyväinen, odottelee kerrossänkyään ja yläpetiä. Ikäeroa meidän muksuille tulee kuusi vuotta, eli ei kaikkein helpoin yhtälö varmastikaan, mutta suurperheen lapsena en itse ole kovin kauhuissani. Olin nimittäin lapsuudenkodissani ainoa, jolla oli ikioma huone kolmannesta luokasta eteenpäin, mutta ihan hyvin tuntui veliveikkosillakin hommat sujuvan. Hehee, helppo sanoa oman oven takaa... Läksyt tekivät yleensä (omasta halustaan) keittiön pöydän ääressä, ja kokeisiin lukiessa huone rauhoitettiin sille touhulle. Sama systeemi oli mieheni perheessä.

Meillä ei tämänhetkisessä kodissa tule huoneluku vastaan, eli jos homma vaikuttaa katastrofilta, "miesluola" eli miehen (=meidän yhteinen) työhuone muuttuu sitten toisen lapsen omaksi huoneeksi. Mutta toisaalta, työhuonettakin todella todella tarvitaan... Asuimme alkuun esikoisen kanssa 49 neliön kaksiossa, hitusen haastavan pohjan omaavassa sellaisessa, ja sinnekin olisimme sovun puitteissa mahtuneet, mutta tosiasia on, että lapsen vaatimat vermeet tekivät asunnosta kyllä hiukan hankalakulkuisen, kun vaunuvarastoa tms ei vanhasta talosta löytynyt, ja säilytystilaa oli naftinlaisesti.

Mutta, kertokaa, puolesta/vastaan/ihan sama -olen yhtenä korvana!

Share

Kommentit

3 poikaa (Ei varmistettu)

Meillä esikoinen ja keskis yrittivät asua samassa huoneessa vuoden. Ikäeroa pojilla on 6 vuotta. Ei onnistunut millään. Isoveli tarvi omaa rauhaa ja tilaa kavereille ja koulujutuille jne ja pikkuveli metelöi ja sotki paikkoja;) asuimme silloin kolmiossa ja muutimme osittain tästä syystä isompaan.

Keskis ja pienin taas muuttivat samaan huoneeseen pienen ollessa 8kk ja kaikki sujui oikein hyvin. Ikäeroa heillä on 1,5 vuotta. He ovatkin vallan mainio parivaljakko edelleen ja isoveli on pulassa kun he käyvät välillä sotkemassa hänen huonettaan:)

Sanoisin että suurin tekijä yhtälössä on vanhimman lapsen luonne.

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos tosi hyvästä kommentista! Olet ihan varmasti oikeassa tuossa luonnehommassa, tosin luulen, että molempien luonne on aika tärkeässä roolissa. Meillä esikko on sopeutuvainen ja reipas, joten siitä en ihan ekana odota ongelmaa, mutta eihän sitä tiedä, millainen ranttali tästä seuraavasti tulee :) Hmm hmm ja hmmm. Pyöriteltiin huviksemme tätä työtila-asiaa (mieheni on päivätyönsä ohella yrittäjä, ja todella tarvitsee oman työrauhan) ja ihan heti ei keksitty mitään hyvää ratkaisua. Mutta kattellaan, mihinkäs tässä kiire on!

Ilseliina (Ei varmistettu)

Meillä nelihenkisellä perheellä on kolme huonetta ja keittiö kerrostalossa. Lapsilla ikäeroa 5 vuotta, vanhempi poika ja nuorempi tyttö. Tyttö nukkuu edelleen 2-vuotiaana meidän huoneessamme, koska poika on jo niin iso (eskarilainen, syksyllä jo koululainen), että tarvii omaa rauhaa leikkeihin (paljon pientä legoa, askartelua saksien kanssa, pelejä...) ja kavereiden kanssa olemiseen.

Suurin ongelma lienee se, että lapsilla on niin eri rytmi. Menevät nukkumaan eri aikaan, toinen nukkuu päiväunetkin, toinen herää aiemmin. Ei siitä tulisi mitään, jos isoveikka ei saisi leikkiä huoneessaan päivällä, kun toisen tarvii nukkua päikkärit!

Isoveikka on kyllä hyvin sopeutuvainen ja reipas, eikä lasten keskinäisessä suhteessa ole vikaa, hyvin lämpimät välit ovat. Varmaan voisivat tykätä ollakin samassa huoneessa, mutta käytäntö ei tunnu omasta mielestäni viksulta vaihtoehdolta.

Nimimerkillä uutta kotia etsitty kaksi vuotta... :D

Aniii (Ei varmistettu)

Minulla ei ollut ikinä omaa huonetta kun kotona asuin. Ikäeroa pikkusiskon kanssa 4 vuotta... Tosin onkin erityislapsi, ja muistan elävästi että rankkaahan se itselle oli kun ei mitään omaa rauhaa, kavereita ei kehdannut pyytää käymään ja kotona pelattiin vähän siskon pillin mukaan ettei vaan saa raivareita jne. Mutta "normaaleilla" sisaruksilla ja sopivalla luonteella varmasti toimiva ratkaisu :)

Hertta
Lilou's Crush

Tuota kaverihommaa mekin mietittiin -mies muisteli, että oma pikkuveli osasi olla tooooooodeeeeelllaaaaa rasittava, kun oli kavereita kylässä, saati sitten tyttöjä! Että terkut vaan sinne Tampereelle riiviölle :D

Vierailija (Ei varmistettu)

kerrotaan terkut perille ;D -Paula

Hertta
Lilou's Crush

:D <3 <3 <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla ja siskollani on ikäeroa myös kuusi vuotta, ja meillä oli yhteinen huone siitä lähtien kun sisko oli vähän alle 2v. siihen saakka kunnes itse menin yläasteelle. Meillä yhteisasuminen sujui tosi hyvin ja ehkä osaltaan vaikutti siihen että ollaan siskon kanssa suurehkosta ikäerosta huolimatta hyvin läheisiä. Suurin ongelma taisi olla se, että minä olin jo lapsen tosi tarkka siisteydestä ja järjestyksestä (ehkä vähän liikaakin), ja sisko taas oli aika huithapeli. Nyt aikuisina ollaan lähennytty siisteydenkin suhteen ;-). Sitten kun murrosikä itselläni alkoi ja halusin omaa rauhaa ja yksityisyyttä enemmän, oli hyvä saada omat huoneet.

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos, mahtavaa saada kommentti ihan juuri jetsulleen samasta ikäerosta! Ja tosi kiva kuulla, että sujui hyvin! Itse toivon tottakai, että sisaruksille tulee läheiset välit, se kantaa niin hurjan pitkälle elämässä -kenties se elon alkumetrien jakaminen auttaisi hyvään alkuun, ellei sitten homma aiheuta kolmatta maailmansotaa ;) Murrosiässä on kyllä varmasti sitten paras olla omat huoneet, voi huoh, se tuleekin täällä HKI:ssa kalliiksi!

lukija (Ei varmistettu)

Meidän lapsilla (poika 7v. ja tyttö 5v.) on omat huoneet, mutta nukkuvat samassa huoneessa. Eli molempien sängyt ovat tytön huoneessa, mutta muut tavarat heillä on omissa huoneissaan. Tyttö ei halua vielä nukkua yksin (alkaa helposti pelottaa), joten tämä järjestely on ollut ihan toimiva.

Jos huoneita riittää ja lapset ovat pieniä, niin mielestäni toimii hyvin, että yksi huone on nukkumishuone ja sitten on erikseen leikkihuone. Kun ikää tulee lisää ja lapset alkavat kaivata enemmän omaa tilaa, niin sitten on kiva, että jokaisella on oma huone.

Hertta
Lilou's Crush

Tuollaisesta olenkin kuullut hyvää, leikkihuone+nukkumahuone -järjestelystä. Rauhoittaa hyvin sitten ilta-aikojakin, kun sinne makkariin mennään vain nukkumaan.

Irinakkv (Ei varmistettu) http://kahdenkerroksenvaki.blogspot.fi

Meillä tytöillä 4 vuotta ikäeroa. Yhteiselo samassa huoneessa sujui hyvin reilut kaksi vuotta. Sitten vanhempi alkoi kaipaamaan omaa rauhaa ja tilaa leikkiä omien kavereidensa kanssa. Pari vuotta meni tosi kivasti kun siskokset saivat nukkua yhdessä.
Monella toimii tosiaan hienosti leikkihuone/nukkumishuone systeemi.
Onnea odotukseen!

Maria S.
The Variety Show

Meillä oli isoveljeni kanssa yhteinen huone siihen saakka kun olin kuudennella luokalla (tuolloin muutimme 4h+k -asuntoon ja saimme molemmat omat huoneet). Meillä on ikäeroa kaksi vuotta. Välillä riitelimme kuin kissat ja koirat, mutta en kyllä muista sen olleen mitenkään erityisen hankalaa. :)

Lauralaukku (Ei varmistettu)

Meillä on yhteensä neljä lasta (2 tyttöä lähes koko ajan ja tyttö ja poika joka toinen viikon loppu). Joka toinen vko:n loppu tulevilla lapsilla oli yhteinen huone siihen asti kun poika oli 15v ja tyttö 12. Omilla tytöilläni oli sihen asti omat huoneet. Sen jälkeen poika sai omaa rauhaa, eli oman huoneen, ja nuoremmat tytöt (nyt 15v) jakavat huoneen. 17-v tytöllä on myös oma huone. 15-v tytöt ovat yhdessä vain joka toinen vko:n loppu, ja pää osin hyvin pärjäävät. Sopu sijaa antaa:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse tyttönä, jolla on 1v 1kk nuorempi veli ja jonka kanssa jaoin huoneen 18 vuotta: Järjestely toiminee hyvin vanhemman lapsen murrosikään asti, siitä eteenpäin tyttö kaivannee enemmän omaa tilaa.

Illuusia
Mamabella

Minulla ja pikkuveljelläni on ikäeroa 1v3kk. Asusteltiin suhteellisen sovussa (pientä sisarusten välistä nahinaahan nyt aina on :P) siihen asti kun aloitin yläasteen eli kun olin 13 vuotta. Kun murrosikä ja sen tuomat uudet ja ihmeelliset jutut alkoivat, oli ihan kiva saada vähän yksityisyyttä veljältä.

Mielestäni tämä oli meillä ihan toimiva ratkaisu. En tosin muista kuinka kavereiden yökyläilyt tapahtuivat vai oliko niitä edes vielä tuolloin. Ehkä enemmän vasta kun minulla oli jo oma huone. 

Illuusia
Mamabella

*samassa huoneessa siis.... Tää ei taida olla paras aika kommentoinnille. Vähän uni painaa silmiä :D

Hiirulainen (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe :)

Meillä vauva syntyy kun esikoinen menee ekaluokalle, joten on aika luonnikasta siirtää esikoinen ihan uuteen kesällä laitettavaan isompaan koululaisen huoneeseen (meidän nykyinen makkari) ja jättää vanhat "pikkulapsijutut" vanhaan huoneeseen uudelle sisarukselle, vaikkei tämä hetkeen omassa huoneessa nukkuisikaan. Itse siirrämme makkarimme (ja aluksi vauva kanssamme sinne) yläkerran isoon olohuoneeseen joka on nämä vuodet ollut melkein käyttämättä, sinne tehdään liukuovi kun on ollut avointa tilaa aulan kanssa, koko perhe näin aika vierekkäin, mutta silti koululainen saa selkeästi "uuden ison koululaisen statuksen". Siinä vaiheessa kun 1-vuotias tuholainen riipii tavarat hyllyiltä alas ja rikkoo pikkutavaroita, on 8-v. isoveikka varmasti ihan tyytyväinen että pääsee ihka omaan huoneeseen ovi kiinni ;)

Itselläni on ollut n. 12-vuotiaaksi saakka aina yhteinen huone kolme vuotta nuoremman veljeni kanssa, ongelman taisi aiheuttaa lähinnä kun joutui katselemaan ihkujen Duraneitten, Dingon ja Whamin sijaan veljen Kiss ja Wasp julisteita, jos yhtään sattui vilkaisemaan väärälle puolelle huonetta :D

Onnitteluhalit vielä kerran ja hyviä vointeja :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!

Meillä on 2008 syntynyt poika ja 2012 syntynyt tyttö, ikäeroa melkein 4,5 vuotta. Asumme kolmiossa ja lapset muuttivat samaan huoneeseen, kun nuorempi oli 10 kk. Muutto tapahtui silloin, kun tiesimme että nuorempikin nukkuu läpi koko yön (oli kyllä nukkunut jo tätä ennenkin, mutta heräili välillä vielä aikaisemmin kuin muut).

Lapsilla annettiin isoin huone, joka on jaettu puoliksi matalalla pitkällä kaapistolla ja lapsiportilla. Näin lapsilla on näköyhteys toisiinsa, ja huone säilyi avarana. Meille tämä huoneen konkreettinen jako kahtia on ollut todella toimiva ja suorastaan välttämätön. Isompi on saanut rakennella legojaan ja levitellä muitakin mikroskooppisen pieniä lelujaan huoletta lattialle ilman, että on tarvinnut pelätä sitä, että kaiken suuhunsa imuroiva pienempi on jatkuvassa vaarassa. Lisäksi uskon, että isomman on ollut helpompi hyväksyä pienemmän tulo jakamaan vanhempien huomio, kun hänelle on taattu rauha tehdä omia juttujaan ilman, että hänen pitäisi väistellä pienempää tai muistaa keräillä tavaroitaan pikkusiskon ulottuvilta-

Olemme ajatelleet, että koulun alettua tarvinnemme pikkuhiljaa lisätilaa. Meillä puuttuu rauhallinen paikka tehdä läksyjä ja ehkä siinä vaiheessa ikä- ja sukupuoliero alkaa pikkuhiljaa korostua enemmän. Mutta toistaiseksi tämä järjestely toimii meillä hirmu hyvin ja lapset selvästi tykkäävät asua samassa huoneessa. Pienempi tarkistaa aina herättyään, mitä isomman puolella tapahtuu ja on onnessaan, kun saa siellä välillä vierailla. Ja on niin herttaisen kuuloista, kun he huoneessaan välillä yhdessä iltaisin kikattelevat!

T: Johanna

Vierailija (Ei varmistettu)

Tarkennuksena vielä, että lapsille annettiin siis makuuhuoneista suurempi, eikä kuitenkaan huoneista suurin, joka sentään säilyi olohuoneena... :)

Johanna

Hannalii (Ei varmistettu)

Todella ajankohtainen postaus ja etenkin tämä Johannan kommentti osuu ja uppoaa! Meillä on pikkuneiti 8kk ja isoveli 4v, talosta löytyy kolme makuuhuonetta; suurin tällä hetkellä minulla ja miehelläni, keskikokoinen pojalla ja pienin työ/vierashuoneena. Neiti on siis vielä meidän makkarissa. Työhuone on vielä tarpeen ja emme haluaisi siitä luopua, koska mm. mummot ja papat yöpyvät siinä vierailuillaan, joten vaihtoehtona jää lasten siirtäminen samaan huoneeseen. Olemme juurikin pohtineet tätä Johannan ratkaisua, eli suurin makkari annettaisiin lasten käyttöön ja huonetta voitaisiin 'jakaa' jollain tapaa! Ihana kuulla, että se voi toimia! :D Näin todellakin molemmilla olisi sitä 'omaa tilaa', mutta myös seuraa toisistaan ja olen ajatellut, iltatoimetkin olisi vielä muutaman vuoden ajan helpommat hoitaa, kun saattaisi selvitä yhdellä iltasadun lukemisella.. ;) Kieltämättä, kun esikoinen aloittaa koulun, niin sitä omaa rauhaa tulee varmasti tarvitsemaan ja haluamaan enemmän, joten joskus joudumme työhuhoneesta väistämättä luopumaan.

Me jaettiin pikkusiskon kanssa huone kunnes muutin pois kotoa :) Vieläkin ollaan ihan hyvissä väleissä ja viime keväänä asuttiin 3kk kahdestaan mun 20 neliöisessä yksiössä (sisko teki työharjoittelua Tampereella). Että kyllä se mahdollista on. Tosin en tiedä ketään muuta jonka kanssa tämän jälkimmäisen järjestelyn voisi toteuttaa mutta se onkin mun sisko <3

Uskon, että tuollaisessa tilanteessa oppii jakamaan ja antamaan toiselle tilaa. Toki varmasti ihmiskohtaista, mutta meillä kun ei muuta vaihtoehtoa edes ollut niin ihan hyvin sujui. Tottakai joskus teininä meni molemmin puolin hermot, mutta liittynee enemmän ikään kuin asumismuotoon.

Vau mikä vauva!

Meillä oli n. 3v nuoremman siskon kanssa yhteinen huone siihen asti, kun olisinko ollut joku 14v. Meillä oli kerrossänky keskellä huonetta, ja kummallekin puolelle verholla tms peitetty se "toinen puoli", omalla puolella oli työpöytä ja pieni vapaa tila. Periaatteessa siis omat "huoneet", joskin kulku samasta ovesta ja äänet tietty kuulu. Eniten tietty ärsytti toisen tahallinen häiritseminen, esim nukkumaanmennessä sängyn reunaan koputtelu tai käden roikottaminen yläsängystä toisen naaman eteen (olin siis ite noitten molempien takana :D). Toisaalta on meillä hauskojakin muistoja iltahöpötyksistä, etenkin kun jossain vaiheessa kuiskittiin salaa vaikka kuinka pitkään sänkyjen välille viritetyn imurinletkun kautta :D

Ihan lapsesta en kyllä muista millasta oli olla samassa huoneessa, kai ne siskot ärsytti muutenkin aina  niin paljon että samassa huoneessa sörkkiminen meni siihen samaan...

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mä sain oman huoneen muistaakseni 6. luokalla, siihen asti jaoin huoneen 4 vuotta nuoremman pikkusiskon kanssa, eikä mitään ongelmaa ollut. Siis toki nahisteltiin ja riideltiin, mutta se oli sellaista normaalia, ei mielestäni yhteiseen huoneeseen liittyvää. Nukuttiin kerrossängyssä ja molemmilla oli omat työpöydät. 

Mä olen pyöritellyt näitä samoja tila-asioita mielessäni tosi paljon - asutaan aivan ihanassa kolmiossa hyvällä paikalla, eikä haluttaisi ikinä muuttaa tästä pois. Lapsille tulee ikäeroa 2 v 2 kk ja jos sukupuoli on sama (ei siis tiedetä, kun ei selvinnyt rakenneultrassa) niin uskoisin, että voisi onnistua tosi pitkäänkin yhteinen huone. Jos taas vauva olisikin poika niin kyllä siinäkin tapauksessa varmaan vielä ala-asteajan onnistuisi huoneiden jakaminen. Itse kun mietin omaa lapsuuttani niin en kyllä enää yläasteiässä olisi halunnut yhteistä huonetta mua 2,5 vuotta vanhemman isoveljen kanssa, kun taas pikkusiskon kanssa olisin tarvittaessa voinut olla pidempäänkin samassa huoneessa.

Joku sellainen ratkaisu, jossa isoin makuuhuone jaettaisiin lapsille puoliksi jollain tilanjakajalla, tulee meillä varmaan kokeiluun sitten, kun on ajankohtaista. 

Mielenkiintoinen aihe, toivottavasti tulee paljon kommentteja sellaisilta, joilla on kokemusta asiasta :)

 

Heddalainen (Ei varmistettu)

Mulla ei ikinä ollut omaa huonetta ja tuskinpa tulee mun lapsillakaan olemaan. Asutaan 70 neliöisessä kolmiossa ja lastenhuoneen jakavat tällä hetkellä 6- ja 4-vuotiaat poika&amp;tyttö. Piakkoin sinne pitäisi siirtää vielä 2-vuotias pikkuvelikin! En pidä omaa huonetta mitenkään elinehtona, teilläkin ilmeisesti kaksikerroksinen koti, niin kyllähän sieltä nyt joku sopukka löytyy, kun omaa rauhaa välillä kaipaa.

mayal (Ei varmistettu)

Ensin jaoin huoneen isoveljen kanssa. Sitten jaoin huoneen pikkusiskon kanssa. Ei mitään ongelmaa. Päin vastoin, olin läheinen kummankin kanssa.

Oman huoneen sain teini-iässä, mutta yhtä hyvin olisin voinut jatkaa yhteiseloa pikkusiskon kanssa.

Kysyin just tänään 5-vuotiaalta esikoistytöltäni, haluaisiko hän oman huoneen. Nyt jakaa siis huoneen 2-vuotiaan siskonsa kanssa. Kuulemma haluaa jakaa jatkossakin huoneen, ei halua olla yksin :)

pinnis (Ei varmistettu)

Mun mies asui isoveljensä (ikäeroa 7 vee) kanssa samasas huoneessa, kunnes veli muutti 18-vuotiaana pois kotoa. Ja hyvin sujui :)

Vau mikä vauva!

Mun piti muuten sanoo vielä sitä, että kannattaa miettiä tai ainakin varautua asiaa myös omalta kannalta, ei vaan lasten. Isompi ikäero voi tietty olla ehkäsevä tekijä, mutta ainakin meillä porukat oli välillä todella helisemässä, kun esim nukkumaanmennessä lähinnä vaan lietsottiin toisiamme kikatukseen ja riehumiseen... omasta mielestä tosi hauskaa, mut vanhemmille ei ehkä :D

hupu (Ei varmistettu)

Mä olen saanut oman huoneen 15-vuotiaana teinityttönä, sitä ennen jaoin pienen huoneen kolmiossa neljä vuotta nuoremman pikkuveljen kanssa.
Ärsyttihän se välillä, etenkin teini-ikään tultaessa, mutta oon välillä miettinyt että so what? Siinä ikävaiheessa ärsytti moni muukin asia, eikä mulle mitään traumoja aiheutunut. Se oli vain olosuhde, johon sopeutui koska muutakaan ei sattunut olemaan tarjolla. Vähän niinkuin kotiintuloajat ja jauhelihakeitto. :)

Siihen aikaan tappelimme kyllä veljeni kanssa paljon, mutta nykyään olemme hyviä ystäviä.
Sattumaa tai ei, mulla ei ole ollut koskaan minkäänlaisia ongelmia sopeutua kaikenlaisiin asumis- ja nukkumisjärjestelyihin. Silti kyllä osaan arvostaa oma tilaa - se tunne, kun 15-vuotiaana sain oman huoneen, oli aivan huumaava. Viis mopoista, ulkomaanmatkoista tai hienoista vaatteista, se oli siisteintä ikinä.

Mutta sanoisin että nää on tosi luonnekohtaisia juttuja, ja joillekin lapsille voi olla tosi hyödyllistä saada omaa tilaa. Aika aika varmasti näyttää mikä toimii teillä!

hupu (Ei varmistettu)

Niin ja lisäyksenä vielä, että tapeltiin me sen jälkeenkin, kun omat huoneet saatiin. Ehkä jopa enemmän - eli huonejaosta tuskin oli kärhämissä kyse. :)

Kukkis (Ei varmistettu)

Hei! Meillä on kuusi lasta. Vanhin on jo 19-vuotias ja pienin 4 ja muut siltä väliltä. Neljällä vanhimmalla lapsella on omat huoneet, vain kaksi pienintä jakaa huoneen. Mutta minun kokemukseni mukaan vasta 12-13 vuotias on oikeasti alkanut haluta omaa rauhaa ja oven, jonka voi sulkea. Lapset kaipaavat turvallisuutta ja samassa huoneessa nukkuminen lisää sitä. Ennen aina ajattelin, että viimeistään koulun alkaessa oma huone on tarpeen, mutta taisin olla väärässä :-)

_anni_ (Ei varmistettu)

Minulla ja pikkusiskollani on ikäeroa 7 vuotta ja jaoimme huoneen lapsena. Minusta isosiskona oli niin ihanaa saada pikkusisko omaan huoneeseeni ja koin itseni niin isoksi ja tärkeäksi kun siskoni nukkui kanssani. Muutimme isompaan asuntoon kun menin viitosluokalle ja silloin sain oman huoneen. En muista huoneen jakamisen ärsyttäneen minua, koska vanhempani antoivat silloin omaa rauhaa minulle ja kavereilleni kun heitä tuli kylään ja pikkusiskon leluja haettiin olkkariin ja hän leikki silloin siellä. Minä mielsin silloin asian niin että siskoni asui minun huoneessa:D Kaikki on varmasti henkilökemioista sisarusten välillä kiinni, mutta pikkujuituilla voi sen saada toimimaan, kunhan molemmat saavat omaa rauhaa välillä.

ta (Ei varmistettu)

Tämä minun kommentti ei nyt sitten ole minkäänasteisen asiantuntijan kommentti, koska minulla ei ole omia lapsia. Pikkusisko olen ja siskooni mulla on kuuden vuoden ikäero, mutta emme ole huonetta jakaneet. Kuitenkin halusin vain sanoa, että tuo yhteinen huone voi olla ihan hyvä juttu siinä mielessä, että se voi tuoda tietynlaista läheisyyttä sisaruussuhteeseen. Minulla ei ole minun ja siskoni ikäerosta aina ollut kovin hyvää sanottavaa, mutta kaikki asiat eivät todellakaan johdu siitä ikäerosta, vaan myös siitä, minkällaisiksi välit kehittyy(ja siinä on osansa myyös vanhemmilla, siis esim. se, että sisarukset/perhe tekee yhdessä asioita ja että ristiriitatilanteisiin puututaan asianmukaisesti yms.). Ehkä tuo huoneen jakaminen osoittaa toimivuutensa pitkällä aikavälillä sitten lopulta(siis, että mihin asti toimii, voi toki toimia ihan koko ajankin, mutta esim.murrosiässä voi tulla muutoksia). Loppujen lopuksi kaikki kai on kiinni sisarusten luonteestakin, että miten toiseen reagoidaan...

Ja tiedostan kyllä, että tämä oli aika turha kommentti, koska kuten sanoin, en ole vanhempi, eikä mulla ole omakohtaista kokemusta asiasta...Mutta vielä:vitsit, että on makea huone tytöllänne! :)

satu_ (Ei varmistettu)

Meillä on 2 lasta ja asutaan kolmiossa (80 neliön). Siinä vaiheessa kun kuopus muutti isosiskon huoneeseen, niin minä aloin kaivata kolmatta makkaria tänne. Nimittäin 2 sänkyä vie sen verran tilaa, että leluille ja leikkimiselle jää vähänlaisesti tilaa. Toki teillä eri, jos kerrossängyn otatte käyttöön. Jos ois se yksi ylimääräinen makkari, niin tekisin yhdestä huoneesta leikkihuoneen leluineen, yhdestä lasten makkarin jossa molempien sängyt, kirjahylly ja vaatelipasto/-kaappi, ja yksi ois vanhempien makkari. Ikäeroa lapsilla 2,5v.
Lasten myötä sitä vaan tavaraa (tarpeellista ja tarpeetonta) kertyy ja tilantarve kasvaa.

Maian (Ei varmistettu)

Ihan täydellistä, että mun lempibloggari elää näin samoja elämänvaiheita :)
Meillä on siis poika kesällä 5 v ja tulossa näillä näkymin tyttö, ja ihan samoja pohdin. Ajateltiin ainakin nyt kokeilla yhteishuonetta (sitten kun nuorempi nukkuu jotakuinkin yönsä). Kolmas makkari on meillä työ/vaatehuoneena.

Ja meillä on samainen Jolla, josta aiotaan tehdä kerrossänky kun tarvis. Poju jo odottelee että pääsiso yläsänkyyn :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kysymykseesi en osaa vastata, mutta sen vain sanon että meillä on nyt se tilanne että vierashuone/työhuone/man cave pitäisi muuttaa vajaan vuodenvanhan "omaksi" huoneeksi, eikä sekään ihan mutkatonta ole. MUTTA haluaisin kovasti tietää, mistä avohyllyllä näkyvät 3 norsuboxia (?) on hankittu? :)

Hertta
Lilou's Crush

Ihanaa kummiskin, että miesluola löytyy, että on jotain mitä muokata :D Nuo "matkalaukut" mitkä lie on Marimekosta! Söpöt ja epäkäytännölliset :)

bramasole

Asian vierestä, mutta ihana huone teidän tytöllä :) Tuo keltainen seinä.. vaude!

Kommentoi

Ladataan...