Kas, motivaatio!

Lilou's Crush

Olen erittäin pitkän tauon jälkeen taas päässyt liikuntarytmiin kiinni. Tai uskon päässeeni, takana on vasta sen verran lyhyt rupeama, että ei parane vielä tuuletella. Kevät meni baletin hurmoksessa, ja sama jatkuu taas parin viikon kuluttua (jippii!), mutta muutoin liikuntani ovat jääneet vain arkiliikunnan tasolle, ja se on aivan liian vähän. Olen ollut vähän ihmeissäni itseni kanssa -ennenvanhaan liikunnalle ei tarvinnut uhrata ajatustakaan, kaikki huhkimiset vain "tapahtuivat". Kavereita näin lenkkien ja jumppien merkeissä, ja oli aivan normaalia ajoittaa kivat ohjatut tunnit elämää jaksottamaan.

Vielä ensimmäinen lapsikaan ei hidastanut tahtia, mutta kun tuli kuuluisat ruuhkavuodet töihinpaluun merkeissä, siitä se alkoi, pikkuhiljaa hiipuva tahti. Sitten tapahtui pahin: poksahti polvi, ja tuli pitkä pakollinen tauko ja hyvästit lempilajeille. Sain vielä hetkeksi rytmistä kiinni ja koetin opetella nauttimaan keveämmästä menosta, mutta ei se vain ollut sama... Toisen äitiysloman jälkeen tuntui jo mahdottomalta sovittaa töiden ja muun elämän keskelle liikuntaa. Yleensä en ehtinyt edes ajatella sanaa "lenkkari" kaiken kiireen keskellä. Kymmenen tuhatta askelta päivässä tuli kyllä useimmiten täyteen, mutta hikiliikuntaa, harvemmin. 

Sitten se viimein saapui. Kauan kateissa ollut motivaatio. Sen jälkeen, kun olen useimpina viikon iltoina lasten iltapalan jälkeen raahannut hanurin ulos ja rehkinyt kunnon punanaama-hikeen, olen huomannut sekä syvemmän unen että hiukan virkeämmän olotilan edut. Ihanaa. Kunpa tämä pysyisi yllä vielä syksyn sateissa. Haastavaa tulee olemaan, mutta koitan tsempata! 

Samanlaisia projekteja siellä? Muita menneen liikunnallisemman elämän perään haikailevia? 

Share

Kommentit

iidis
Varpain jaloin

Ihana kuulla palanneesta motivaatiosta. Täällä haikaillaan astanga-harjoituksen perään, jo kerran pääsin salille, mutta sitten mieheltä leikattiin polvi enkä voinut jättää häntä yksin lasten kanssa aamuksi. Kohta olisi kai jo mahdollista minun liueta aamuhämärissä joogasalille.

Olisi myös ihanaa taas juosta ja saada siihen rytmi ja mielihyvä - perusasetukseni on, että inhoan juoksemista, mutta jo kerran olen saanut sen muutettua ja silloin 10km lenkki taittui helposti tunnissa eikä edes väsyttänyt jälkikäteen, vaan päinvastoin - sitten sairastuin pahasti ja sairaalassa makaamisen ja kuntoutumisen aikana juoksukunto lopahti vielä nopeammin kuin into palata lenkkipoluille. Ehkäpä pääni voisi vähän joustaa ja antaa keholle anteeksi sairastamisen, toisen lapsen saamisen ja viime talven murtumat, ja voisin palata nöyränä takaisin lenkkipolulle aloittamaan kaiken ihan nollasta.

Hertta
Lilou's Crush

Sisua kysyy justaan tuo alusta aloittaminen! Minä huutelen lastenteon alle hukkuneille vatsapaloilleni, vaikka olen jo hyväksynyt, että sieltä ne koskaan enää esille tule kaiken nahan alta :D Ollaan me armollisia ittellemme, mutta sisukkaita! Toivottavasti voit jo oikein hyvin. Kuulostaa hurjalta. Tsemppiä sinne ja tänne!

Poletti (Ei varmistettu)

Kyllä täällä on pyritty ottamaan haaveen hännästä kiinni! Ensimmäinen tauko venähti (kröhöm) lähes 10 vuoden mittaiseksi (lapsi, tuo ihana tekosyy), mutta vuosi sitten syksyllä havahduin ja löysin lenkit sekä kahvakuulan. Toimistotyöntekijän niska kiitti välittömästi unohtamalla joka kuukausittaiset niskapäänsäryt, joten motivaatio oli helppo ylläpitää. Sitten tuli tämä kesä ja sanotaan vaikka pihatyöt. Tauko kesti 3 kk. Nyt on kolme viikkoa lenkkiä, porrastreeniä ja kahvakuulaa takana. Hiki virtaa huonokuntoisen selkäpiissä, mutta se olotila lenkin jälkeen on jotain niin mahtavaa, että! Eikä motivaatiota yhtään heikennä kivat sporttivaatehankinnat. Materialistille täytyy olla materialistin kujeet, jotta jalka nousee lenkkipolulla. ;-)

Hertta
Lilou's Crush

Kuka niitä taukoja laskee :) Ja kuulostaa ihan hullun tehokkkaalta noi sun treenit, jestas! Mä pääsen portaita ketterästi ylös, mutta alaspäin tekee niin kipiää, että riittää tää kotoa laskeutuminen, olen aika kade teikäläisille, jotka sitä voi harrastaa! Mun pitäis varmaan hankkia kanssa joku uusi sporttivedin, noi lenkkarit on vähän niinkos rekvisiittaa ja työmatkaköpöttelyyn enemmänkin :D

Piipo79

Jihuu! Meidän lenkkirinkiin mukaan!!

Hertta
Lilou's Crush

No oispa kiva! Harmillisesti kukaan muu tuskin haluaa lenkkeillä mun kanssa :D Myöhään illalla, lyhyellä varoitusajalla, lyhyt matka, ja kovaa, kun koipelo ei kestä muuta. Eikä toi kovaakaan taida pitää paikkaansa :D Eli täydellisen epäkelpo lenkkikaiffari! Snyyyyyyf!

Piipo79

Meillä on poppoo jonka kanssa juostaan lyhyellä varoajallakin kasin pul ysin lähtöjä ollaan tehty. Että jos kiinnostaa ni mukaan vaan!

Hertta
Lilou's Crush

Vitsi kyllä houkuttais! Onko täällä nurkilla muuten muuta hiekkamaastoa kuin töölönlahti/tokoi? Polvet ei meinaa millään kestää tota asfalttia! laitetaas FB:ssä viestiä tästä vielä...

Piipo79

juuri nuo mainitsemasi ja skattan ympärillä osittain myös! Laitetaan fb-viestiä joo!!

Piipo79

...mun pitäs just saada utsestäni irti noita nopeita ja lyhyitä lenkkejä sillä möhön vedän vaikka kuinka pitkiä kun tempo on hidas mutta nopeisiin tarvii tsemppiä!

PirpuA (Ei varmistettu)

Täällä yks entinen himoliikkuja, jonka liikuntarutiinit jäi jonnekin kahden pienen lapsen, töiden ja rakennusprojektin jalkoihin :/ Oon oikein ihmetellyt mikä mua vaivaa, ennen sen liikuntahetken sai järkättyä vaikka mistä kiven kolosta! No nyt näyttää että motivaatio alkaa täälläkin vihdoin löytyä.. se tunne hikilenkin jälkeen, ah!

Hertta
Lilou's Crush

Sähän oot ihan mä! Tosin meillä ei sentään raksaa, mutta ikuisuusremontteja. Ja joo, se on kyllä parasta, kaikkens antaneena ja vapisevin jaloin :)

MiiaK (Ei varmistettu)

Hienoa! Itsekin aloitin lenkkeilyn kuukausi sitten. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt noin... 2,5 vuotta. Auts. En ole ollut ikinä mikään himolenkkeilijä, mutta oma rakkausliikuntaharrastukseni ei tällä hetkellä toimi yhdessä vuorotyö-lapsiperhearjen kanssa, joten nyt mennään sillä mitä pystyy omien aikataulujen puitteissa harrastamaan. Ai että ensimmäisen lenkin jälkeen oli hyvä ja itsensä ylittänyt olo. Eniten riemastutti se, että peruskunto on arjen menoissa pysynyt sellaisella tasolla, että taittamani 6,5 km matka meni juoksuaskelein. Hitaasti kylläkin, mutta motivoi lenkkeilyyn, koska aina voi parantaa ajassa :D Sopii hyvin porkkanaksi tällaiselle kilpailuhenkiselle tyypille. Iloa liikkumiseen ja armoa itselle mahdollisiin liikkumattomuuskausiin!

Hertta
Lilou's Crush

jos tähän vielä mulle lisättäisiin vuorotyö, niin olisin puolikuollut jo jos pitäisi sanoa "lenkkari"! Oot aikamoinen sissi! 

Mulla oli peruskunto kyllä vajonnut, mutta tänään kun varovasti koitin pidempää lenkkiä, niin hyvin meni. Mä muuten kannustan itseäni RunKeeperillä, ja siellä tsemppiäänenä semmonen humoristinen äijä. Tykkään!

MiiaK (Ei varmistettu)

Juoksussa ja muussakin liikunnassa on se ihanuus, että vaikka kunto olisi laskenut, niin kroppa pääsee lihasmuistin avulla nopeasti takaisin jaloilleen ja hyvään kuntoon. Kunnon parantaminen entisestä parhaasta taas on isomman työn takana. Eli koskaan ei liikunta mene hukkaan,vaikka taukoja tulisi. Olen nyt käyttänyt vanhaa kunnon SportsTrackeriä, mutta pitääkin tutustua tuohon RunKeeperiin. Kiitos vinkistä! :)

Mulla on vaan yksi lapsi ja sekin jo 4-vuotta, niin nyt alkaa jo sitä omaa aikaa ja jaksamista olla muuhunkin kuin perus arjen pyöritykseen. Töissäkin törkeästi down shiftaan, jotta en palaisi loppuun (sekin on tullut koettua), joten välillä on kuukausia, jolloin en tee ihan täyttä työviikkoa. Ihan itsekkäistä syistä ja toki myös päiväkodin päivärytmistä johtuen vien tytön joka aamu samaan aikaan hoitoon. Iltavuoropäivinä saan pari tuntia omaa aikaa ennen töihin menoa, jonka käytän hyödykseni joko lenkkeilemällä, siivoamalla, ruokakauppareissun hoitamalla tai ruokaa valmiiksi laittamalla. Pitää tämän äidin järjissään ja aina ei tarvitse säntäillä työpäivän päätteeksi pää kolmantena jalkana. Nostan taas hattua siitä, että päivätyö ja blogihommien ohella ehdit suunnitella ja toteuttaa muuttoja, remontteja, kirppistelyjä ja mitä kaikkea muuta. Huh-huh! En itse pystyisi moiseen. Olet rautaa!

I_MS (Ei varmistettu)

Mä olen golfannut 1-2 kierrosta/viikko tänä kesänä. Luulin, että vihaan sitä lajia, mutta rakastuin uudestaan tänä kesänä lapsen syntymän jälkeen (6,5 v sitten)).
Lisäksi #lifeafter40 päätin että voin hyvin sauvakävellä. Käyn yleensä vetämässä mäkitreenejä. Lisäksi käydään "terapia"kävelyllä kaverin kanssa, kun lapsemme ovat tanssissa. Normaalisti kerätään vetämään 5 km lenkki ja muutama veto mäkitreeniä ennen kuin ipanat pitää noutaa.
Mulla ei ole mukamas ollut aikaa, mutta hyvin sitä voi kävellä/lenkkeillä sillä aikaa kun lapsi on treeneissä. Ainakin nyt kun lähestyy kouluikää.

Hertta
Lilou's Crush

Mä en ollenkaan ole golfin makuun päässyt, mutta tiedä sitten, nyt jo olen lupautunut kokeilemaan joogaa, jota vierastan VIELÄ enemmän :D että ehkä kohta on bägi olalla...

Sauvakävely on just hyvä! Mä voisin hyvin kuvitella harrastavani sitä, äidin kanssa parikytä vuotta sitten kävin lomilla sauvakävelylenkeillä, ja oli tosi tehokkaan tuntuista!

Ja tosiaan, mitä isommiksi lapset käy, niin sitä enemmän tuntuu liekaa tulevan myös meille vanhemmille :)

Kommentoi