Kateus.

Lilou's Crush

Kateus. Se oli ensimmäinen ajatus, kun näin tämän kuvan.

***

Perkeleen polvet. En koskaan voi enää istua niiden päällä!

 

PS. Suosittelen kateudestani huolimatta kuvassa sivuosassa olevia Victorias Secretin pikkareita ja tissiliivejä. Tissiliiveistä mahdollisimman kalliita, memory foam -systeemejä, ovat ihan parhaita ja pikkareista mahdollisimman halpoja, hiphugger-mallisia matalia puuvillapöksyjä. Kokemusta on molemmista, monin kerroin. Nettikauppa toimittaa Suomeen, mutta kulut on kamalat.

Share

Kommentit

Stockholm by me

No voi ei. Polvet minkä teitte :( Tsemppiä! 

Hertta
Lilou's Crush

Eiksoo röyhkeet!!! Ja kiitos, parempi päivä tänään :)

Hertta
Lilou's Crush

Höh nimenommaan! Ja vaikka ei polvilleen enää taipuisi, jospa edes kivut vähän vähenisi, sekin olisi kiva :)

Hertta
Lilou's Crush

Ihanaa, että sulla on krempat takana! Kannattaa kyllä pitää hyvää huolta ja helliä jo etukäteenkin :) Mulla on harmi kyllä vähän toisennäköinen vaiva, nivelrikkoa ja pahaa kierukkavammaa ja leikkauksen jälkeen ilmenneitä riesoja, että eroon en pääse, mutta josko säryt tosiaan edes vähän helpottaisi ja elämästä tulisi kevyempää. Kiitos hurjasti tsempistä!

Jenniii
Pupulandia

No hei höh. Katsoin ensin tuota kuvaa ja mietin, että mitä hittoa teikä nyt voi tuosta kadehtia kun on vähintään yhtä kaunis kuin tuo mimmi kuvassa. Mutta niin, ne polvet. No sitten ymmärrän. Ja fiilaan. <3

Hertta
Lilou's Crush

Pus fiilauksista. Välillä vähän palaa käämi, onneksi tänään on taas ukko Zen käynyt hönkimässä ;)

Susse (Ei varmistettu)

I hear You. :( Sama vika Rahikaisella, plus muutama muu.

Välistä sitä kadehtii joidenkin (tai siis aika turhamaisen useinki myönnettäköön!) ulkonäköä, omaisuuksia, ties mitä kunnes taas krempat ilmoittaa itsestään ja sillä hetkellä ajattelee että prrkkle lupaan olla maailman tappiin tyytyväinen keski-ikäistyvään itseeni kunhan vaan pääsen kunnolla kävelemään! Kun terveys menee, ja vaikka välillä palaakin niin kyllä siinä kliseiden alkuperä ja ikiaikainen totuus antaa itsestään kuulua; ilman terveyttä ei ole kovin paljon jäljellä. Kaikkeen tottuu tietysti niin kauan kuin henki pihisee mut tajuat kuvan varmaan. :(

Tsemppiä meille kuitenkin. ;)

Hertta
Lilou's Crush

Voi mä ajattelinkin sua (meidän lenkkaripuheiden ja polvihommien jälkeen) että mitä kuuluu ja miten menee! Ja just tota -ei paljon kiinnosta muhkeat tissit tai pyykkilautavatsa, kun joka askel tuntuu puukon tuikkaukselta ja yöt menee heräillessä. Murrrr.... Mut eikse mennyt niin, että "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"? Ai eikö?  Mut tsemppiä ja ihanaa kun susta kuului taas! Vaadin sulle omaa blogia tai ainakin vahvaa instagram-näkyvyyttä!

Susse (Ei varmistettu)

Hih, ihana sinä! &lt;3 ;)

kyllä kuule maailmalle on paree että mä vaan kommentoin silloin tällöin ääneen läheisille&amp;kollegoille ja kirjoittaen muutamaan blogiin, enkä ole sen paremmin fb, insta kuin twitternäkyväkään! :D

Susse (Ei varmistettu)

&lt;3 tämän piti olla sydän..... :D näppistaituri!

Mutta, piti vielä sanomani että jos tän päivän minä olisin käynyt kuiskuttamassa 10 vuoden takaiselle Susselle miten nykyään saan itseni kiinni nieleskelemästä katkeria kyyneliä kun telkussa Kiinteistö-Kaisa (!??;)) menee ripeästi kyykkyyn-ylös - vieläpä muhkean raskausmahan kanssa - tai kun ikätoveri ystikseni edelleen kykenee lapsekkaaseen tapaansa istua aina kuin mahdollista lattialla polviensa päällä, niin tuskin olisin uskonut. Että kateuden kohteet ovatkin noin, laimeita. ;P Kun lapsena muistan vihertyneeni siitä miten muut tytöt taipuivat spagaatiin, minä edes uutteran harjoittelun jälkeen en. Spagaattiin pääseminen toisaalta melko vähän on arkeani näinä vuosikymmeninä haitannut, kyykkyyn taipumattomuus aika paljonkin. Kuten Nansk totesikin, kiertoteitä on toki tullut keksittyä mutta kun työssä sitä asentoa tarvitsisi niin aina ne vaihtoehtoiset tavat ei ole kovin katsojaystävällisiä! Näilläpä silti mennään, e d e s näillä, toivottavasti mahd.pitkään. :)

t.Susse

Hertta
Lilou's Crush

Kuin mun kynästä! Mulla myös taustalla tuo spagaattisurkeus, ja harrastin vielä voimistelua koko lapsuuden ja teini-iän! Töissä kyykistellä ei tarvitse, mutta kotona se olisi hurjan hyvä taito. No, näillä mennään, ja nautitaan siitä mitä jäljellä on :)

nansk

Sama vika täälläkin, joskin vain toisessa polvessa. Tuollaiseen asentoon en kyllä enää pääse. Ai joo, enkä kyykkyyn! Mutta niitä oppii kiertämään jollain muilla asennoilla vuosien kuluessa, sanoo kokemus (:

Hertta
Lilou's Crush

Aah, kohtalotoveri. Lämmittää ja lohduttaa. Mulla molemmissa, mutta riesan ollessa vain toisessa, oli se kyllä ihan yhtä hankaloittavaa. Ja totta turiset, välillä vain iskee ahistus. Kiitos sulle <3

Luru
Changes

Jos voisin, niin lainaisin sulle omiani vaikka vuoroviikoin. Vaan kun en voi, niin toivon että paskat polvet paikkaantuvat elossasi jollain vielä mahtavammalla. <3

Hertta
Lilou's Crush

Oot ihana. Kiitos ajatuksesta.

HeidiM (Ei varmistettu)

I so feel you! Vaikka itselläni ovatkin polvet kunnossa, niin selkä meni useampi viikko sitten. Istuminen on tuskaa, käveleminen on tuskaa, makaaminen tuskaa, ja tämä vaihtelee. Joka aamu odotan mielenkiinnolla, että mitäs tänään tehtäisiin eli mikä asento on kullekin päivälle sopiva. Hidas kuntoutus edessä eli ehkä tästä vielä noustaan (kirjaimellisesti).

Kommenttini tarkoitus ei siis ollut voivotella itseäni, vaan antaa täydet sympatiapisteet sinulle. Toivottavasti leikkaus auttaa ja onneksi on muitakin istuma-asentoja. :) Ei taida lohduttaa, mutta olen tässä itsekin todennut, että ihminen voi istua mitä ihmeellisimmissä asennoissa, kun normaali istuminen ei onnistu.

Hertta
Lilou's Crush

Oi hitto, selkä on vielä pahempi, mulla oli raskausaikana ilkeä selkävaiva, ja sekin lyhyt aika riitti kyllä tajuamaan selkävaivaisten elämän hankaluuden! Toivon sulle jaksamista ja voimia kuntoutukseen, josko siellä vielä aurinko paistais risukasaan. Ollaan mekin mummoja -aattele meitä kasikymppisinä :D -tai älä, ehkä ei kande :) Sen sijaan, ajattele ihanaa viikonloppua.

Toimitus
Toimitus

Voi möh. Tsemppiä nainen!

Hertta
Lilou's Crush

En paremmin sanois. MÖH!

Lauralaukku (Ei varmistettu)

Paljon myötätuntoa täältäkin suunnalta.
Mutta. Sinä selviät aina! Näin kuulin erityislastentarhaopettajan sanovan aina lapselle, jolla on ongelmia. Miksei niin voisi sanoa aikuisellekkin? Ja tähän iso rivi sydämiä.

Mira P
As I See It

On se jännää miten noinkin "pienet" asiat saa ihan erilaisen merkityksen sitten kun ei esim. juuri mainitsemaasi enää pysty. Ei sitä ajattele silloin kun kaikki on ok. Itselläni nivelreuma ollut lapsesta saakka, ja on paljon juttuja joihin ei kykene, esimerkiksi niinkin simppeli asia kuin risti-istunta lonkan nivelrikon takia. Kyllä se olis kivaa jos siihen kykenis... Mutta toivotaan että kivut helpottaa, se on se tärkein, että pystyis muuten elämään tasapainoista elämää. Polvilla istuminen ja risti-istunta ovat muutenkin aivan yli-arvostettuja asioita :D

Kommentoi