Koti kaikkein kallehin -ajatuksia lähtemisestä ja palaamisesta ja valinnan vaikeudesta

Ladataan...
Lilou's Crush

Kirjoitin reilut kolme vuotta sitten yhden suosituimmista postauksistani näin vuosien saatossa. Se ei liittynyt sitten millään muotoa muotiin, kauneuteen tai sisustukseen, vaan niinkin simppeliin juttuun kuin asumiseen. Kysymys postauksen otsikossa kuului "Lapsiperhe, miten asut".

Tuolloin pohdimme asumismuotoamme, kun omaa kotikoloamme oli odottamassa putkiremontti ja muutenkin neliöt alkoivat käydä pikkuisen pieneksi kasvaneelle perheellemme. Nyt olemme jälleen saman pohdinnan edessä. Tällä kertaa ei niinkään neliöiden, uhkaavien remonttien vaan ajankäytön osalta. 

Asumme kivalla alueella Helsingin Vartiokylässä, ihanaksi remontoidussa vähän alle sadan neliön rivitalokodissa. Rakastamme kotiamme ja taloyhtiömme piha on kaunis, kiva ja turvallinen lapsille leikkiä. Kaikenpäälle taloyhtiömme on hyvä ja naapurimme kertakaikkisen lyömättömät.

Mutta se aika. Kun arkipakettiin ynnätään matkat työpaikoille (poislukien tämänhetkinen äitiyslomani, joka on vallan helppoa ja mukavaa aikaa meille kaikille!) päiväkotireissuineen yhden auton taloudessa ja työhön väistämättä liittyvät iltamenot, yhtälöön tulee vääntöä ja vaikeuskerrointa. Pikkuhiljaa mielessä on alkanut kyteä ajatus paluusta keskemmälle kaupunkia. 

Lähtö lintukodosta merkitsisi luopumista monesta asiasta, osa isoja, osa vähemmän tärkeitä: ainakin yhdestä huoneesta, saunasta, lasten pääsystä suoraan ulko-ovesta omin neuvoin leikkimään, mukavaksi todetusta päiväkodista ja kavereista, vihreydestä, ja ihanista kesäpäivistä omalla terassilla ja grillaushetkistä, voi niin monenmoisesta. Emme kuitenkaan jäisi kaipaamaan pitkää työmatkaa, ainaista kiirettä töihin tai töistä kotiin, riippuvaisuutta julkisten liikennevälineiden aikatauluista ja tunnustan, niitä vähäisiäkään pihahommia tai lumitöitä joita oman piha-alueen ylläpito vaatii. 

Tilalle muutossa tulisi paljon suurempi asuntolaina, mikäli palaisimme vanhoille kotikulmillemme, mutta myös jokaiseen päivään tunnin-kahden verran enemmän aikaa perheelle. Kaupungin tarjoamia mahdollisuuksia tekemiseen ja kokemiseen olisi helpompi testailla, päivässä olisi vähemmän autoilua, enemmän kävelyä, palvelut sijaitsisivat lähempänä ja lähistöllä asuisi lyhyen matkan åäässä enemmän ystäviä ja lasten kummit -autottomia heistä iso osa, joten turvaverkoksi tänne kauemmas heitä ei voi laskea. Kantakaupungin tunnelma on myös toki ihan omanlaisensa, me pidämme siitä, mutta ymmärrän, että moni ei.


Kokemusta on nyt molemmanlaisista sijainneista lapsen kanssa asustellessa, ja molemmissa on hyvät puolensa ja rakkaat nurkkansa. Kumpikaan vaihtoehto ei ole huono, jos ei täydellinenkään juuri meidän nelikolle. Oi joi miten pieni pää savuaakin, isoja asioita.

Vastaus tähän varmasti muodostuu ajan kanssa, ennen esikoisen koulunalkua, eikä pohdinnassa voi kukaan auttaa tuntematta tapojamme ja tykkäyksiämme läpikotaisin, yhdessä ne on perheen kanssa pohdittava läpi. Uteliaana olisi kuitenkin todella mukavaa kuulla, jos jollakulla on ollut samanlaisia pohdintoja -ja kuinkas teidän perheessä sitten kävikään?

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Kaislarannalla

Tuttuja mietteitä - niitä täälläkin päivästä toiseen. Iso askel otettiin jo, kaupunki vaihtui, päiväkoti vaihtui. Yhtälössä on vaan mukana lapsen lisäksi kaksi aikuista, joiden työt ovat eri paikkakunnilla - kumman matkustaminen on vähemmän perhettä häiritsevää, taloudellisempaa ja järkevämpää. Siihen on vaikea edes perheen sisältä löytää yhteistä ajatusta saati että joku ulkopuolinen voisi vinkata.

Mies matkusti aiemmin, nyt matkustan minä. Plussana uudessa kotipaikassa on isovanhemmat ja muutamat muutkin läheiset, jotka voivat auttaa. Se on iso ja painava plussa, mutta haluanhan toki itsekin aikaa perheen kanssa.  Nyt kun tänne päästiin, pitäisi löytää vielä se oma koti, mutta mistäpäin - se on se seuraava kysymys. Minulla ei ole autoa, enkä sitä haluaisi, meillä sellainen jo on. Mutta mies tarvitsee sen päivittäin. Minä matkustan junalla ja kivat myynnissä olevat talot ovat 10 kilometrin päässä asemasta. Siinä kohtaa työmtka alkaa saada jo kohtuuttomat piirteet, puoli tuntia bussilla, tunti junalla jne...

Vaikka kukaan ei voi päättää toisten puolesta, on silti kiva jakaa yhteisiä päänvaivoja :)

Hertta
Lilou's Crush

Teillä on kyllä hyvät plussat, antaisin aika paljon, jos voisin isovanhemmat tänne rahtauttaa, Lahti kun ei ole meille se oivin asuinpaikka töiden vuoksi! Olet niin oikeassa, että just näiden päänvaivojen jakaminen on kiva juttu, vaikka ihan varsinaista apua ei tulisikaan. Lämmin kiitos siis sinulle tästä jakamisesta <3

mungoliini (Ei varmistettu)

Ei asuta Helsingissä, mutta yhden toisen suuren kaupungin keskustan liki (3km max kävelykadulle meiltä).
Asuttiin aiemmin kaukana, yksi auto, bussilla tunti kaupungille. Meillä on kolme lasta, pari koululaista ja yksi päiväkotilainen, asuttiin kauempana omakotitalossa muutama vuosi.
Tuli kuitenkin aika, että lapset meni kouluun (vuosi ja risat ikäeroa), harrastuksia, edelleen yksi auto, päiväkotiin useita kilometrejä.
Pakattiin kamat kasaan ja muutettiin rivarineliöön =)
Nyt "tärkeät" etäisyydet on 200-500m, lapset pääsevät harrastuksiin tarvittaessa ilman aikuisia kävellen, busseja menee 10min välein. Asumiskustannukset on samat, tilaa vähemmän toki, ei omaa pihaa (ja niitä hitsi pihatöitäää...), mutta ei myöskään mene bussikortin maksua, ei toista autoa, autoa tarvitaan vaan kun mies käy töissä-työmatka muuten lyheni 17km ainakin.
Summasummarum, vuosi mennyt kohta ja ollaan tyytyväisiä!

Hertta
Lilou's Crush

nonnis, mehän asustellaan nyt rivarineliössä, ja ne tärkeät etäisyyde on 1,2km-9km-13km (päiväkotiin ja kouluun nuo 1km ja töihin 9 ja 13km). Tarvitaan siis aikalailla auto, bussikortti ja vaikkas mitä. Ihanaa, että teille järkkääntyi noin mahtavasti kaikki, olen iloinen puolestanne! Olette myös toteuttaneet aatoksemme, että ei se huoneiden määrä kaikkea määrää: meilläkin tytöt menisivät samaan huoneeseen, jos keskustaan suuntaamme, ja jos jossain vaiheessa ahtaaksi käy, mietitääs sitä sitten. Nyt esikko on ainakin innoissaan, kun jo tässä kodissa on sisko tulossa samaan huoneeseen aikanaan :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on käyty samoja pohdintoja jo varmaan usemman vuoden. Vaihtoehtoina tosin Pohjois- tai Itä-Helsinki ja lyhyet/kohtuulliset työmatkat (pohjoissuunnalta kaikkein lyhyin, mutta itä vetää puoleensa) tai muutto kaupungin ulkopuolelle... Mistä löytää balanssi kohtuullisen (onko sellaista?) asuntolainan, työmatkojen ja asumismukavuuden välillä?

t. Sara

Hertta
Lilou's Crush

No juuripa tätä pohdimme. Tässä olisi nyt täällä idässä kuules tarjolla aikas uskomattoman kiva koti :) Juuri naapurin täti päivitteli miehelleni, että tämän parempaa paikkaa lapsukaisille (en toki tiedä onko teillä niitä!) onkaan maailmassa, tietämättä aatoksistamme. Ja oikeassa on, tavallaan, mutta sen lisäksi, että lapsilla on ihanat turvalliset leikkipaikat, kaipaavat he myös pieninä läsnäoloa, ja meillä se kärsii täällä asustellessa, työt kun ovat mitä ovat!

Vierailija (Ei varmistettu)

No Vartiokylä olisi kyllä unelmien täyttymys. Vähän vaan luulen, että meidän budjetti ei ihan taivu teidän asunnon ostoon. Sinäänsä hauska lukea ihmisten kommentteja siitä, kuinka keskustassa kaikki on lähellä. Ja toki niin onkin sillä edellytyksellä, että työpaikka on siellä. Toisaalta, jos asuu suhteellisen lähellä omaa työpaikkaansa, niin pääkaupunkiseudulta pystyy löytämään aika monta paikkaa, jossa oman elämänsä pystyy halutessaan järjestämään niin, että kaikki oleellinen on lähellä. Esim. Puotilassa asuessani kaikki mahdollinen Stocka mukaan lukien (jos se nyt on joku mittari) löytyi 5-10 min kävelymatkan tai 5 min pyörämatkan päästä.

t. Sara

Annis (Ei varmistettu)

Aivan identtinen mietintä käynnissä meilläkin: mahdollinen muutto takaisin Helsingin keskustaan päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa. Olisi todella mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia asiasta: jos muutitte lapsen kanssa (takaisin) Helsingin keskustaan, oliko päätös oikea? Nyt muuttujina on aivan eri luokan asioita kuin ennen. Onko muutto täysin itsekäs päätös vai voiko kompromissejakaan tehdä itselle loputtomasti.. Isoja asioita...

Hertta
Lilou's Crush

Oletkohan ystävä-annis vai virtuaaliystävä-annis? Samat pohdinnat siis, ihan samat, aijai. Olet juuri oikeassa, nyt on aivan toisessa sfäärissä vaikeuskerroin pohdinnoissa. Toisaalta, kun meillä on jo lapsen kanssa kokemusta (0-3v) keskustassa asumisesta, tiedämme, että se aika on ainakin vallan mainiota aikaa viettää cityssä, ja ystävien lapset onnellisesti siellä asustaa isompinakin! Toivottavasti pysyt matkassa mukana, jos tässä päätöksiä syntyy, niitä seuraamassa :)

Annis (Ei varmistettu)

Virtuaaliystävä :). Pysyn ehdottomasti mukana seuraamassa, miten tässä käy! Tsemppiä päätöksentekoon!

Hertta
Lilou's Crush

Hyvähyvä! Ja nainen tarvitsee aina virtuaaliystävä-anniksen :)

AnitaN
Tervetuloa Suomeen

Teksti osui ja upposi. Olen asunut Helsingin keskustassa yhteensä noin viisi vuotta, kunnes muutin Espooseen vuosi sitten. Juuri tuo matkojen (erityisesti työmatkan) piteneminen on ollut itseä mietityttävä tekijä. Toisaalta: liikun bussilla ja olen viimeisen parin kuukauden aikana oppinut tekemään töitä/ lukemaan bussissa. Jotenkin tuntuu, ettei heitä aikaa niin hukkaan. Jos tulisi mahdollisuus, voisin aika pikaisestikin muuttaa takaisin Helsinkiin. Mieheni viihtyy kuitenkin Espoossa tosi hyvin - blogissani kirjoitankin siitä, että hän on tosin ollut vasta muutamia kuukausia Suomessa.

Miten se meneekään niin, että aina kaipaa sitä, mitä ei juuri ole saatavilla: keskustassa unelmoin takapihasta, nyt hyvistä kulkuyhteyksistä ;) 

Hertta
Lilou's Crush

Se on juuri niin! Vanha työkaverini sanoi, että "hyvä pakenee edellään" mikä tarkoitti kuulemma sitä, että aina kaipaa jotain, mitä ei saa, tai kun lähtee hyvästä kohti vielä parempaa, se vanha houkuttaa. Kaikkea kun ei voi saada, siis ainakaan meidän budjettitasolla.

Maian (Ei varmistettu)

Samoja pohdintoja välillä myös täällä, juurikin työmatkojen takia (ja, tietty kaiken keskustaihanuuden vuoksi myös).
Tosin ollaan nyt aika lailla päätetty (?) että pysytään täällä eteläisessä Espoossa, ja pojditaan mahdollista muuttoa kaupunkiin (Helsingin keskustan liepeille) joskus ehkä kun lapset ovat isoja/ isompia. Kaupunkiin vetäisivät ihan samat perustelut kuin teillä (paitsi että rakastan pihan hoitoa ja laittoa), mutta suurimmat syyt jäädä ovat tällä hetkellä:
- paikka ihanassa tutussa päiväkodissa n 3 min kävelymatkan päässä
- meri vieressä, keskustassa emme pystyisi asumaan näin lähellä rantaa
- kaikki tutut sekä meillä että esikoisella ihan vieressä, koko kotikatu alkaa olla tuttuja ja esikoisella on ihanat naapurin kaverit joiden kanssa voi juosta ja seikkailla päivät pääskytysten, rakentaa majoja jne varsin vapaasti, kaupungissa vanhemman pitäisi olla vielä aina mukana ja ulkoileminen olisi jotenkin suunnitelmallisempaa, ehkä rajoitetumpaakin, arvelen.
- esikoinen on hitaasti syttyvää tyyppiä ja arka muutosten edessä, emmekä halua hänelle liian isoja muutoksia (esim ekalle luokalle kokonaan uuteen kouluun jossa ei tunne ketään)
- niin, ja sitä pihaa ei keskustassa olisi, eikä varpaita saisi aamulla kasteiseen nurmikkoon. Näin vauvan kanssa arvostan myös sitä että oven avaamalla olen ulkona, joko omalla pihalla - vaikka yökkärissä kahvikupi kädessä, jos en ole ehtinyt vaihtaa vaatteita, tai sitten valmiina kävelylle vaunujen kanssa.
Olin viime viikola äitini luona pari yötä, hän asuu siis kerrostalossa kaupungin keskustassa, ja huh, miten paljon väsyttävämpää oli sompailla vauvan, esikoisen, vaunujen, roskapussien, ostoskassien jne kanssa ylös alas ylös alas, hakea vaunuja ja nostella niitä rappusia ulos varastosta jne. Siihen varmaan kyllä harjaantuu, mutta kyllä tuskan hiki iski tällaiselle rivariasujalle :)

Hertta
Lilou's Crush

Ihanaa, että teillä on päätös tehty -tuohan on oikein hyvä sellainen!  Muuten kovin samojan haaveita ja miettieitä kuin itselläni, mutta tosiaan en to-del-la-kaan ole pihanhoitajatyyppiä, siksipä meilläkin on juuri laitettu helppohoitoinen terassi jne. Ja tosiaan, muistelen noita vaununkantohommia jne -siihen tosiaan onneksi tottuu :)

Marjo L (Ei varmistettu) http://melkomustavalkoista.blogspot.fi

Samaa ollaan kuulkaas täällä mietitty, kun kesällä saimme perheenlisäystä. Me ei olla tosin ehditty vielä edes muuttaa kantakaupungista (Töölöstä) pois näiden kuuden vuoden aikana mitä Hesassa olemme asuneet, mutta meille riitti noin kahden vuoden asuntoesittelyt ympäri ja ämpäri Helsingin. Kunnes todettiin että hitsi vieköön, kyllä se koti vaan on lähellä keskustaa ja kaikkia palveluita. Niinpä olemme jättämässä juurikin näillä näppäimillä tarjousta eräästä töölöläisestä 4h+k-asunnosta. Ei tule omaa pihaa tai perunamaata, vaan aikamoinen asuntolaina ja niukemmat neliöt kuin kenties jossain rivarissa tai omakotitalossa, mutta niistä viis. Tällä hetkellä kotimme on palveluiden lähellä, kymmenen vuoden päästä ehkä toisaalla :) Nyt vain peukut pystyyn, että tarjouksemme hyväksytään...

Helsinki todennäköisesti myös kasvaa tulevaisuudessa sen verran suuremmaksi, että välimatkat tulevat olemaan vieläkin pidemmät kuin mitä nykyään ja keskusta-asuminen (ts. lyhyemmät etäisyydet palveluihin) suosittua. Ehkä se on siis myös sijoitus tulevaisuuteen, jos nyt haluaa ja pystyy panostamaan asunnon ostamiseen kantakaupungista? Tiedä häntä.

Tsemppiä päätökseenne, mikä se sitten onkin :)

Hertta
Lilou's Crush

Pidän kovasti peukkuja, että tarjouksenne menee läpi! Olisi hurjan kiva kuulla, kuinka kävi! Ja totta, asuntojen arvo säilyy todennäköisesti parhaiten keskustassa, vaikka saattaa joskus toki tippuakin, mutta tuskin ytimessä kuitenkaan eniten. Tai niin, tiedä häntä. Kiitos tsempistä, tänään ollaan yhtä mieltä jo melko varmasti, katsotaan, mikä on huomisen tunnelma :)

MP (Ei varmistettu)

Meillä oli samat fiilikset monta vuotta. Ensin omakotitalossa Pohjois-Helsingissä (sitä ennen kaupungissa kahdestaan) ja sitten vielä Itä-Helsingissä. Mökkiä vielä tähän kaiken päälle. Kaikki mukavuudet, pihat ja systeemit. Monen suuri onni. &lt;3 kaipasin hälinään, elämän keskelle, ihmisten keskelle - kaikki lähellä meininkiin. Ehkä jopa nuoruutta, tunnetta kuuluvuudesta elävään elämään. Lähiön hiljaisuus, ehkä eristeneisyys alkoi jopa ahdistaa. Eniten kuitenkin ahdisti pihatyöt, lumityöt, ikuinen ratissa istuminen jne tunne ettei koskaan ole ihan oikeaa vapautta valita, mitä tehdä. Lepo ja löllöily oli oikeasti pois ottamista jostain muusta (niistä pihatöistä, remontoimisesta jne...)... Yhtenä aamuna mieheni huikkasi ulkoa: pistä tää pa...a myyntiin tehtyään 45 min lumitöitä ennen töihin ja tarhaan lähtöä...kaikki myöhässä. Minä pistin samana päivänä ja nopeasti meni 6 vkossa ja uutta sitten katsomaan. Vaihdettin yli 200m2 Idässä n.120m2 ydinkeskustassa ja viimeiset 3vuotta olemme olleet onnellisempia kuin vuosiin &lt;3 Tämä oli meidän pelastus. Niin avioliiton kuin lastenkin. Itseasiassa täällä me teemme sitten sillä ylimääräisellä vapaa-ajalla yhdessä perheenä, koska pienin ei saa vielä yksin keskustassa kulkea. Ymmärrän täysin teidän mietteet &lt;3 minulle ja meille muutto keskustaan oli mielettömän hyvä ratkaisu.

Hertta
Lilou's Crush

Oijoi, teillähän on sitä lääniä ydinkeskustassakin vaikka ja kuinka :) Meillä on täällä nyt alle 100, ja tuntuu, että tilaa on "liikaakin" jos sitä nyt voi koskaan olla liikaa. Ollaan vissiin niin totuttu tiiviiseen keskusta-asumiseen aikanaan. Ja se on totta, lepokin on tärkeää, ja itse arvostan myös aikaa lukemiseen jne, mutta aina sitä oli tässä jotain pientä puuhasteltavaa kotosallakin... Minä tiedän, että meidän perheen yhteinen tekeminen tulisi kaupungissa kasvamaan, ihan siitäkin syytsä, että lasta ei voi laskea yksin ulos. Puistohommat on onneksi minulle oikein ok.

Kimpassa blogi (Ei varmistettu)

Voi Hertta - puit sanoiksi meidän kaikkien päivien ja öiden mietiskelyt. Asutaan edelleen Helsingin keskustassa ja ollaan ehty lähtöä tästä yli kaksi vuotta. Nyt se on kyllä väistämättömästä edessä, sillä tämä koti myyty ja ensi kuussa kimpsut taivas alle. On todella pohdittu onko meistä lähtemään sen verran kauaksi, että saadaan se oma piha ja todella paljon lisää tilaa. Mitä pidemmälle taas syksy vie, niin sitä enemmän kaupungin syke houkuttelee jäämään. Meillä myös vaakakupissa painaa, että ystävät ja menot on keskustassa. Tänään uskallan sanoa, että me kokeillaan ehkä Lauttasaari-kortti. Sitten vaan maitojunalla takaisin tai jos rakastutaan kovin rauhallisuudeen niin toisella junalla vielä pidemmällä.

Hertta
Lilou's Crush

Voi vitsi, ollaan ihan kyllä samoilla aatoksilla siis. Lauttasaari on kaikkien sinne muuttaneiden mielestä, siis mitä omiin korviini on kantautunut, tosi ihana, joten onnea sille kortille, jos sinne päädytte! Ja niin, kun takaisin pääsee aina, toki lapsen kanssa se vaatii sitten taas vähän suurempaa pohdiskelua. Olipas kiva kuulla sinusta ja teistä, välillä käyn nuuskimassa Kimpassa-sivulla, mutta ei sielä uutta ole, sniiif :) Meiliä saat pukata tuonne blogiosoitteeseen jos vain joskus ennät! Olisi kiva!

Laura Lauttasaaresta (Ei varmistettu) http://laura.minityyli.fi/

Hei superpaljon tervetuloa Kimpassa-blogi, Saari on paratiisi :)

Varvana (Ei varmistettu)

Meidän perhe on tällä hetkellä siinä onnellisessa asemassa, että pystymme sekä syömään että säästämään kakun: asumme rivarissa lähellä Tapiolan keskustaa. Toisaalta, on piha johon lapset voi päästää leikkimään naapurilasten kanssa, puistomainen ja rauhallinen ympäristö, ja turvalliset päiväkoti- ja koulumatkat. Toisaalta, kävelymatkan päässä on käytännössä kaikki tarvittavat palvelut ja harrastukset. Jos pitemmälle pitää päästä, bussi (kohta metro), auto tai pyörä kuljettavat nopsaan.

Itse hoidan työmatkat ja lasten päiväkotikuskaukset pyörällä, ja se antaa ihan mahtavan vapauden aikataulujen suhteen. Lisäksi pyörä on todella nopea lyhyillä matkoilla ja terveellinen tapa liikkua. Miinuksena toki talvella vaakasuoraan satava räntä, mutta kaikkea ei voi saada. :) Mies kulkee työmatkansa kehä kolmosen kupeeseen autolla - noin 20-25 minuutin työmatka suuntaansa toki vähän verottaa päivästä aikaa, mutta on kuitenkin siedettävä.

Mutta siis, olen ihan mielettömän onnellinen jo nyt meidän asumisratkaisustamme. (Lisäbonusta tulee sitten, kun metro ja Tapiolan keskuksen remontti valmistuvat.) En olisi ikimaailmassa valmis muuttamaan paikkaan, josta kaikkialle pitäisi kulkea joko autolla tai (huonoilla) julkisilla kulkuyhteyksillä, niin iso elämänlaadun parannus tulee hyvistä lähipalveluista.

Hertta
Lilou's Crush

Voi teitä onnenpekkoja! Ihan jo siksi, että tiedätte mitä teillä on, ja nautitte siitä! hauskaa, että otit tuon terveellisyysaspektin, sillä minua risoo, että täällä tulee kuljettua joka paikkaan autolla, kun kolme-neljäkin kilsaa vaatii sitten sitä aikaa polkemiseen, joka on muulta poissa illalla. -ei matka eikä mikään, mutta ajallisesti piipahdus postissa pyörällä viekin sitten sen 40 minuuttia jonottamisineen, ja vartin autolla. Eli nautiskelkaa elostanne :)

I May Say (Ei varmistettu)

Pakilasta päivää, tämä likka ei enää kantakaupunkiin kaipaa. Sain tarpeekseni nisteistä, neuloista, spurguista yms kantakaupungin lieveilmiöistä.
Muutin tänne jo ennen lasta, eikä 30 min bussimatka häirinnyt silloin eikä nytkään. Itse pystyn tekemään 2-3 päivää töitä kotona ja toimisto sijaitsee Vallillassa, joten pääsen töihin 15-20 minuutissa. Kalliossa asuin vuokralla, joten asumiskulut minulle nousivat lainan myötä, mutta sain siihen hintaan 3 h ja keittiön 42m2 yksiön sijaan.
Tällä hetkellä en kaipaa muualle, itse asiassa muutimme juuri kerrostalosta rivitaloasuntoon keväällä. Rakastan omaa pihaa (ml ne pihatyöt), saunaa ja sitä ettei väsynyttä ja kuraista päiväkotilasta tarvitse raahata portaita ylös 3. kerrokseen! Alueen koulu on myös rankattu parhaimpien joukkoon Helsingissä, päiväkoti on erityisen mieleinen.
Mutta mutta, siskoni perhe asui pitkään Töölössä 2 pienen lapsen kanssa ja viihtyi todella hyvin. Jokaisella on erilaiset tarpeet ja unelmat.

Mrs.S. (Ei varmistettu)

Täältäkin pisteet Pakila/Paloheinän pientaloalueelle kohtuullisen matkan päässä kaikesta :) Muutimme tänne lasten ollessa ihan pieniä, mutta rauhallisen pientalovaltaisen alueen edut nousivat kunnolla esiin vasta, kun esikoinen meni kouluun. Eli koulu ja pienen koululaisen arki ovat se juttu, joka kannattaa pitää mielessä!
Meillä yksi eniten arkea helpottava tekijä on ollut se, että lapset voivat turvallisesti itsekseen mennä kavereiden kanssa läheiseen leikkipuistoon ja muutenkin pyöriä täällä lähistön metsissä majoissaan. Sanomattakin lienee selvää, että koulumatka oli alusta asti helppo ja turvallinen pienen kulkea yksin. Tätä en jotenkin tullut ajatelleeksi vielä silloin, kun lapset olivat niin pieniä, että oli itsestäänselvää olla aina itse mukana menossa (ja silloin tuntui siltä, etten ikinä uskaltaisikaan päästää "vauvojani" yksin pahaan maailmaan).
Olemme asuneet aikoinaan myös pääkaupunkiseudun ympäryskunnassa ja jumittaneet ruuhkissa, ja sitä turhauttavaa ajanhukkaa en kaipaa yhtään! Tämä onkin ollut meille täydellinen kompromissi, jossa on sopivassa määrin luontoa ja turvallisuutta, mutta ruuhkat ja työmatkat pysyvät kohtuudessa. Koulut, päiväkodit, harrastukset ja
lähikaupat ovat lähellä. Vähän tällaista urbaania maalaiskylä-elämää meillä täällä :)

Sinna (Ei varmistettu)

Hei, kauanko Pakilasta kestää julkisilla keskustaan? Koska minulla on sellainen mielikuva, että siinä menee tunti jos toinenkin päivän aikana. Koska yhteytenä on vain bussi. Katselkaa Hertta ihmeessä metron varrelta, kuten Kulosaaresta tai Hertsikasta? Monelle kohtaa Espooseenkin on ajallisesti lyhyempi matka kuin Pohjois-Helsinkiin? Korjatkaa, jos meni pieleen!

Hertta
Lilou's Crush

Jos kyse olisi ihan vain matka-ajasta, löytyisi noilta nurkilta varmasti kiva koti, kovin on onnellisia tuttavia sielläpäin, eli silloin olisi yosi hyvä idea. Meillä kuitenkin veri vetää, jos muutto tulee, vanhoille kotikulmille kantakaupunkiin kaikkein eniten. Yksi vaihtoehto oli kiva koti näiltä nurkilta lähempää metroa, mutta katsomallamme alueella on vain okt-taloja, jonka hoitoon meillä ei riitä resurssit, harmi kyllä.

Hertta
Lilou's Crush

Pakilassa olenkin kyläillyt useasti, ja se vaikuttaa hyvin samankaltaiselta lintukodolta kuin nykyinen kotipaikkamme! Sinulla on ihanasti asiat, kun pääset nopsasti töihin,ja vielä tuo kotona tehtävät työt tuovat joustoa! Kannattaakin iloita! Sauna ja kurahommat, joo, ne on kyllä todella jees näin rivarilaisena! Täällä on myös mukava päiväkoti ja erittäin hyvä koulu, mutta se, pääseekö toivomaansa päiväkotiin, onkin toinen juttu. Me jonotimme YLI VUODEN ylipäänsä paikkaa jostakin alueen päiväkodista, ja kuljetimme pientä 13 km mennen tullen joka päivä. Kouluun sentään pääsisi!

Vierailija (Ei varmistettu)

Löytyisikö Vartiokylän ja Kruunuhaan välistä joku kultainen keskitie? Olen itsekin asunut Krunikassa, joten tiedän kaipuun niille kulmille :) Kahden lapsen myötä tie vei kuitenkin Lauttasaareen. Mies olisi ollut valmis lähtemään vielä kauemmas keskustasta, minulle tämäkin tuntuu vähän myönnytykseltä, vaikka Laru onkin tosi kiva omalla tavallaan.

Jos lähtee 3-4 km ydinkeskustasta, löytyy ihan kivoja, persoonallisia, lapsiystävällisiä asuinalueita. Silti keskustan riennot ovat lähellä ja pyörällä hurauttaa Stockalle 15 minuutissa. Olen viimeaikoina löytänyt lasten kanssa mm. Kaapelitehtaan harrastusmahdollisuudet. Toisaalta luontoa on lähellä silloin kun sitä haluaa, ja meri on ihana.

Mutta jos ihan ydinkeskusta on teidän juttu, niin sitten sinne vaan! :) Vaikka neliöitä olisi vähemmän, niin muut hyvät puolet kyllä korvaavat sen :)

Hertta
Lilou's Crush

Varmasti löytyisi, mutta luulenpa, että nämä ovat meille ne rakkaimmat vaihtoehdot, että muu olisi sitten aina kompromissi. Vaikka eihän sitä voi tietää, ennenkuin on kokeillut. Voi kun voisikin vain testailla hetken :) Lauttasaaresta olen tosiaan kuullut paljon hyvää, ja aina siellä käydessä yllätyn lyhyttä matkaa keskustaan. Ihan olet siis ilmiselvästi hyvän myönnytyksen tehnyt :)

Murkinamasu (Ei varmistettu)

Miten olisi joku välivaihtoehto? Laru, Käpylä... ?

Hertta
Lilou's Crush

ei varmasti olisi huono vaihtoehto, mutta vitsi kun on sydän jotenkin kotona siellä Krunikassa, kun siellä pisimpään olen asunut, ja pieni murunen täällä. -Täältä varmasti löytyisi vaikka mitä kivoja paikkoja, kun vain tutustuisi, mutta ihmisen aivo on ihmeellinen.  Krunikka vaihtoehtona tuntuisi siltä, kuin kotiinsa palaisi, jos tiedät mitä tarkoitan, ja täällä on toisaalta kaikki niin kovin hienosti olla ja elää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä ei voi oikein muuta sanoa, kuin kannattaa kuunnella omaa sisintään. Muutimme Espoosta kantakaupunkiin ennen esikoisen koulutien alkua ja täytyy sanoa, että tunnen olevani PALJON enemmän kotonani täällä. Täysin oikea valinta. Mua ei sinällään kiinnostanut välimuodot eli Lauttasaari, Tapiola tmv., vaan kun tämä tietty kantakaupungin osa osui ekan kerran asuntohaussa kohdille, tiesin, että tänne haluan muuttaa. Ja näin teimme. Vuosi täällä asumista kohta takana ja mielestäni olen tehnyt täysin oikean ratkaisun.

Hertta
Lilou's Crush

Voi että kun nyt olisin utelias kuulemaan, mihin teidn matka vei! Ihanaa, että olette onnellisia, todella hieno kuulla!

Vierailija (Ei varmistettu)

Asumme Punavuoressa pienten lasten (2v ja 4kk) kanssa ja voin suositella kyllä lämpimästi kantakaupunkia. Juuri tuo säästyvä aika ja arjen helppous on kultaakin kalliimpaa, ruokakauppa alakerrassa, neuvolat, päiväkodit parin korttelin päässä. Jos joku, mikä tahansa asia puuttuu, kävely keskustaan vie vartin ja asia on hoidettu. Lapsia ei tietenkään voi yksin päästää ulos mutta puistoissa on aina paljon paljon lapsia vanhempineen ja aina löytyy itsellekin juttuseuraa. Uskon että sieltä ja tarhakavereista aikanaan muodostuu lapsille kaveripiiri. Tuo kaveripiirin muodostuminen on ainut asia mitä joskus mietin, omassa lähiössä vietetyssä lapsuudessa se muodostui niin helposti saman lähiön lapsista kun kaikki olivat ulkona leikkimässä vapaasti kaikki illat. Stadissa sitten aina pitää vanhemman raahautua mukaan.

Hertta
Lilou's Crush

tuota kävelyä kaipaan minäkin, mutta niin sitä vain autolla hurauttaa lähes joka paikkaan. Kaverit ovat täälläkin kyllä tärkeä osa, mutta on ollut hyvä huomata, että ne tärkeimmät kyllä säilyvät muutonkin jälkeen, jos ottaa asiakseen. Tiiviisti se kaveripiiri tuntuu muodostuvan ekaluokan aikana, joten siksi mietimme tätä asiaa juuri nyt. Itse olen muuttanut usein, ja olenkin tuntenut olevani juureton, tosin kavereita onkin sitten vähän sieltä sun täältä. Kesken ala-asteen ollut muutto oli kyllä kurjin, muutin 2 ja 3 luokan välillä, ja sitä en omalle lapselleni toivo. En, vaikka parhaat ystävät ovatkin tuolta kolkkiluokalta mukaan jääneitä :)

Piipo79

Ei ole kokemusta keskustan ulkopuolisesta lapsiperhe-elämästä, mutta ainakin Katajanokkaa voi suositella lapsiperheelle lämpimästi. Täällä on hyvä yhteisö lapsiperheiden kesken, harrasteita, puistot vieressä, mahtikahvilat, ja toimivat päiväkodit ja kuitenkin aika rauhallinen meno vaikka 5min päässä onkin keskustan tohina. Meillä arki rullaa täältä käsin työmatkojen puolesta loistavasti, riippuu tietenkin siitä, mihin matka. En kyllä osaisi muuttaa täältä pois!

Hertta
Lilou's Crush

kaverini R (terkut jos luet :) muutti katajanokalle Krunikasta, ja näytti kovasti viihtyvän, pikainen treffi puistossa osoitti sen ainakin tosi nätiksi ja viihtyisäksi (Tove Janssonin puisto, siis kyseessä :) Katajanokalla asui veljeni aikanaan, ja voi että, ihailin sitä jo silloin. Harmi kyllä siellä asunnot ovat iiiihan yli budjettimme, tarjontaa kun on sen verran vähemmän kuin krunikassa.

Piipo79

Joo, mut Krunikkakaan ei oo yhtään pöllömpi :-) Jos sun frendillä on pari-kolmevuotias napero niin todennäköisesti törmäillään täällä! Isoista asunnoista saattaa löytää hyviä ostokohteita varsinkin tässä markkinassa kun vaan kyttäilee tilannetta, niin Krunasta kuin Skattalta. Mä oon myös joskus miettinyt et oispa kiva ostaa joku monisataaneliöinen kämppä näistä vanhoista taloista jonkun kaveriperheen kanssa, sellainen, jossa monta ovea ja ostais ehdollisena et saisi jakaa kahteen osaan. Sais neliöhintaa alas ja kivan naapurin kaupan päälle!

Hertta
Lilou's Crush

No vitsi mikä mahtava ajatus! Kelpaisi mulle :) Ihan hillittömiä rokokoohässäköitä just katselin oikotiellä muuten :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse arvosta hurjasti sitä, että lapset voi päästää itsenäisesti pihalle leikkimään ystäviensä kanssa. Samalla aikuiset voivat puuhailla omiaan eikä tarvitse välttämättä kököttää esim. puistossa. Meidän 5 v:llä asuu parhaat kaverit samalla kadulla ja he saavat vapaasti liikkua pihasta toiseen omalla kadunpätkällään. Lapset ja aikuiset nauttivat.

Hertta
Lilou's Crush

tuo on kyllä todella suuri bonus, ja meillä on vielä aivan superkiva piha! Täällä ne temmeltää, pikkiriikit.  Tosin tätä tapahtuu pääasiassa viikonloppuna ja lomalla, illat ovat niin kovin lyhkäiset. itse viihdyin krunikan vuosina lapsen kanssa puistossakin, välillä puuhasin omiani samalla (lueskelin, juttelin tuttujen kanssa) ja välillä laskin pyllymäkeä, vähän siitä riippuen, millaiset leikit oli käynnissä :) tulipa itsekin ulkoiltua, nyt jää lenkkien varaan.

Reetta/valkoisentalonreetta (Ei varmistettu) http://valkoisentalonreetta.blogspot.fi

Voi että, on niin paljon samoja ajatuksia kanssasi… Vaikka siis meillä ei ole lapsia, eikä ajankäytössä ole ongelmia (tarkoitan että meillä sitä on, ehkä juuri edellisen syyn takia). No, mutta kuitenkin, olemme pohtineet jo kauan Helsingin keskustaan muuttamista, ja se tarkoittaisi juuri luopumista noista ihanista hetkistä omalla kuistilla, spontaania grillausta, aamukahvien juontia lasiverannalla, paljain jaloin ulko-ovesta kirmailua… Toki taakse jäisivät lumityöt ja orapihlaja-aidan leikkuu sekä nurmikon ajaminen, JES!
Nyt asumme kaksistaan isossa puutalossa, ja tuntuu hassulta, että tällä hintaa saisimme 80 neliötä pienemmän kodin esim. Eirasta, onko siinäkään mitään järkeä… Saatika, nyt meidän molemmille autoille on paikat omassa pihassa, hermoja raastava autopaikan etsiminen olisi edessä, toki minä luopuisin autostani, ei järkeä pitää kahta autoa keskustassa. Pää höyryää täälläkin, yhtenä päivänä on jo melkein talo myynnissä, toisena päivänä harkitaan, ja tyydytään tähän.
Kaikki on siis ihan hyvin, mutta sanoin kuvaamaton kaipuu on kaupunkiin..

Hertta
Lilou's Crush

tuossapa sitä tuli niitä samoja plussia ja miinuksia kuin meilläkin. On listattu ihan ylös, yksin ja yhdessä miehen kanssa. kaikkea ei voi saada, siis ainakaan me, ja siksi tämä onkin aika riipivää tämä pohdinta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Pienten lasten kanssa voi tila riittää jossain 80 neliön kolmiossa kantakaupungissa. Mutta kun lapset kasvavat ja alkavat tarvita omaa tilaa, niin käyvätkö nurkat kuitenkin liian pieniksi?

Pohjimmiltaan kysymys on kai kuitenkin rahasta. Jos lottovoitto tulisi, niin ei muuttoa tarvitsisi kauaa miettiä. Asumiseen kannattaa sijoittaa, koska se on jokapäiväiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun liittyvä asia, mutta liian tiukille ei kannata omaa taloutta vetää. Ei se pelkkä näkkileipä pitkään maistu hyvältä kantakaupungissakaan.

Hertta
Lilou's Crush

Meillä oli edellinen kotimme 67,5 neliötä, joka riitti meille kolmestaan kivasti, ja nyt asustamme siis reilussa 90 neliössä. Kahden kerroksen ratkaisu ei tunnu aivan niin suurelta, kuin voisi neliöiden valossa luulla. Kaikki taitaa riippua persoonista ja siitä, mihin on tottunut, kantakaupungissa tosiaan voi tulla äkkiä näkkärinjärsintä eteen, jos koittaa haukata kerralla liin suuren palan. Asumiseen tosiaan kannattaa sijoittaa elämäntilanteeseen sopivalla tavalla, eikä edes yrittää kerralla hankkia sitä "loppuelämän kotia" koska mikään ei ole niin yllättävää kuin elämä itse!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ajan kanssa oma näkökulma varmasti selkiytyy ja sydän sanoo mitä tehdä. Omana kommenttina voin sanoa, että kannattaa huomioida tuo lasten ikäero (joka on sama kuin omilla tytöilläni). Isommalla tulee aika nopeasti tarve omiin juttuihin ja omaan tilaan ja teini-ikä alkaa kolkutella ja tämä kannattaa huomioida ratkaisussa. Eli jos Krunikka kutsuu, niin miettii mihin sijoittaa isosiskon vähän myöhemmin. Meillä on oma tila on ollut ehdottomasti hyvä juttu ja tarpeen, toki lapset ovat yksilöitä.

Hertta
Lilou's Crush

Juurikin näin. Itselläni on 10 vuotta ikäeroa omaan siskooni, ja kyllähän ne tekemiset oli aika erilaiset :) Mikäli muutto tulee, katsastetaan tilanteen mukaan kolmiota lyhyemmäksi aikaa, tahi sitten muokattavanlaista, että saadaan tytöille omaa tilaa omia juttuja varten. 

Asikaine
Asikaine

Niin kaunis koti teillä! Ihana! Ja tyylikkäästi sijoiteltu pistorasia keittiössä. (Mulla on menossa sellainen keskivaikea keittiön-pistorasia-vaihe, toivottavasti loppuu pian, kun keittiöremppa joskus valmistuu!).

Vaikka asummekin Tampereella, pakko kommentoida, koska niin tuoreessa muistissa samanlainen pohdinta. Mietimme reilu vuosi sitten kuumeisesti, mihin keskustakodistamme lähtisimme. Viihdyimme vauvan kanssa keskustassa, mutta pieni kaksio kävi ahtaaksi, vaunuja piti siirrellä vessaan mennessä, turvakaukalo oli parvekkeen oven edessä, säilytystila loppui..Epätietoisuus siitä, että jossain vaiheessa pitää siirtyä, kuumotteli, vaikkei pakko ollut heti lähteä. Myös oman kämpän ostaminen tuntui vuokraamista järkevämmältä. Keskusteluissa oli vähän isompi kämppä keskustasta /  liepeiltä tai oma tönö+ iso piha vähän landempaa. Keskustan liepeillä hinnat tulivat esim. kolmioissa nopeasti vastaan ja meidän budjetin omakotitalot olivat sen verran syrjässä, että välimatka keskustasta ja kavereista tuntui ahdistavalta, vaikka autolla matka taittuisikin nopsaan. 

Ratkaisu - keskustakolmion ja landella olevan unelmatönön välimallin ratkaisu: vähän rempsahtanut paritalon puolikas kivalta puutaloalueelta pyörämatkan (n. 2 km) päässä keskustasta, ystävien kanssa samalta kadulta (näkee joka päivä, vaikkei erikseen lähtisi mihinkään), päiväkoti 100m päässä, koulu 300m päässä, leikkipuisto ikkunan alla, korkkarikävelymatka Klubille, ruokakaupat pyörämatkan päässä, paljon lapsia ja elämää, pieni oma piha, yksi helvetin väkkärä omenapuu, parkkipaikka.

Ollaan viihdytty "välimallissa" niin hyvin! Joka päivä iloisena päivittelen, miten kiva kun emme ole yhtään kauempana kavereista tai keskustasta. 

Asioilla on tapana loksahtaa kohdilleen, varmasti myös teillä! Pitää vähän uskaltaa toteuttaa haaveitaan, vaikkei se olisikaan se järkevin, taloudellisin ja käytännöllisin ratkaisu. (Tätä lausetta hoin lähinnä itselleni, kun olimme ostopäätöksen tehneet ja muutto jännitti. En ole katunut päivääkään.)

Pages

Kommentoi

Ladataan...