Kotona

Lilou's Crush

Matkasimme loppuviikosta Keski-Suomen ja Hämeen rajamaille. 

Tänne, mistä sanon olevani kotoisin,  vaikka en oikeastaan olekaan mistään kotoisin. Täällä kasvoin lapsesta aikuiseksi, kiinnyin paikkoihin ja ihmisiin. Sain sisaruksia, opettelin elämää. Rakastuin ensimmäistä kertaa ja koin suurimmat sydänsuruni. Jokaisella tienhaaralla tuntuu olevan on oma muistonsa kymmenen täällä vietetyn vuoden ajalta.

Niin vähän entisestä on jäljellä. Äiti on nukkunut pois, sisarukset kukin tahoillaan. Kotitaloa ei ole ajan hammas kalunnut hellästi. Vanhat koulukaverit ovat muuttaneet, rakennuksia purettu ja liiketilat ovat tyhjentyneet. Väki kylillä on vähentynyt. Kuitenkin kokonaan uusi sukupolvi istuu pankin kulmalla perjantai-iltaa viettämässä. Puut ovat kasvaneet. Uusia taloja on rakennettuja ja koulua remontoidaan. Vielä on rakkaat tutut maisemat ja ne minut tuntevat tärkeät ihmiset. Ne, jotka tietävät, mistä puusta olen veistetty, vaikka vuodet ovat hioneet särmiä ja toisaalta muokanneet ydintä myöten.

Sielu ja sydän lepää näissä maisemissa ja näiden ihmisten parissa. Tuntuu tärkeältä olla täällä.

Rauhaisaa kesäiltaa.

 

Nettiyhteys on kännykän varassa, mikä näyttää olleen kesäloman teema. Postaustahti on vielä hetken hidas.

Share

Kommentit

Lauralaukku (Ei varmistettu)

Kaunis kirjoitus. Hyvä, että olet siellä.

Maij (Ei varmistettu)

Minä törmäsin viime kesänä aivan sattumalta samaisen kylän kaupan pihassa yhteen lukioaikojen parhaista ystävistäni. Halaus oli yhtä tuttu ja lämmin kuin ennen, vaikka edellisestä tapaamisesta oli kulunut vuosikaupalla aikaa.

Kommentoi