Kuuden gängille katettua

Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö, Ikea

Olipa mahdottoman kivaa! Kutsuimme siis veliveikkoseni kumppaneineen syömään, kuten jo kertoilinkin. Tässä vähän tunnelmia meidän hetkellisesti kuuteen kasvaneen syömäseuran illalta. Ruoka maistui, seura oli mitä ihaninta ja lopuksi lapsi pääsi vielä pieksemään enonsa UNO:ssa, mitäpä sitä muuta voisi toivoakaan.

Kokkailin tarjolle sitruunapastan omaa muunnelmaani, jossa höysteenä on ravunpyrstöjä. Yksinkertainen resepti, joka maistui kaikille pöydän ääressä yhtälailla. Suosittelen kokeilemaan! Tällä kertaa laitoin kastikkeeseen alkuperäisen ohjeen mukaan valkoviiniä, ja taas vähintäänkin tuplasin sitruunan määrän. Kaverina pastalla oli simppeli vihreä salaatti erilaisista salaateista tomaateilla ja viikunabalsamicolla.

Katoimme pöytään 365+-sarjan lautaset, jotka passaavat niin pastalle kuin keitollekin. Samoin juomalasit, salaattilautanen ja leipäveitsikin ovat tuota suosikkisarjaani. Tykkään sen simppelistä muotokielestä ja toimivuudesta, ilahduttaa kaltaistani minimalistista kattajaa. Mataliin juomalaseihin voi asetella kauniit pienet alkusalaatit tai jälkiruokamousset, ja menevät astiakaapissakin pieneen pinoon. Pidän myös siitä, että yksinkertaisina, ilman turhia krumeluureja, nämä antavat ruoan olla pääosassa.

Koska illassa oli seuralaisten vuoksi vallan juhlan tuntua, laitoin pöytään pöytäliinan (sekin muuten 365+:aa, olen siis todella fani!) ja tummanharmaat Sittning -lautasliinat, jotka opettelin ihan varta vasten taittelemaankin tuolla tapaa taskuksi. Tykkään, että tällaiset jutut muuttaa heti kattausta erityisempään suuntaan, pienellä vaivalla. Tai vaiva on siis pieni silloin, jos liinat ovat tuollaisia rentoja, jotka voi huoletta paiskata pyykkiin ja kuivuriin, eikä tarvitse varoa tahroja. Pitäisi useamminkin tämä muistaa, kun liinoja kerran on.

Jälkiruokana meillä oli joulunaluskautta pohjustellen glögiä (ehkä myös hehkuviiniä tilkkanen), juustoja, tummaa suklaata ja keksejä. Hedelmät olin unohtanut ostaa, hupsansaa. Vähän tuhdimpi kokonaisuus tuli sitten. Toimii silloinkin, kun ei ole oikein aikaa väsätä suurempitöisiä juttuja jälkkäriksi, sen kun nostelee herkut esille.  Juustot täytyy ainoastaan muistaa ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Tarjoan juustot yleensä suurelta puiselta leikkuulaudalta, ovat monipuolisesti milloin missäkin käytössä. Tuo meidän massiivipuinen Proppmätt ja sen pienet veljet ovat oikein hyvät -iso tällaiselle astetta suuremmalle joukolle, ja kahdenkeskiseen herkutteluun sitten ne pienemmät versiot.

Kyllä kannatti, kuulkaas, tämä ystävä-slash-sukulais-dinneri. Olo oli syöminkien jälkeen nukkumaan mennessä yhtäaikaisesti ähky, onnellinen että virkistynyt. Mietin jo seuraavaa kertaa!

 

Muistuttelen vielä, että Ikean Kutsu Syömään -kamppis jatkuu vielä marraskuun loppuun, ja osallistumalla siihen FB:ssä, Twitterissä tai Instassa omalla kattauskuvallaan voi voittaa kivoja palkintoja. Lisätiedot löytyvät tuttuun tapaan täältä.

 

 

Share

Kommentit

KKKK (Ei varmistettu)

Ihana postaus, kaunis kattaus ja kiva tunnelma siellä teidän dinnerillä! Ja lapsikin menossa mukana, tuollaisia arjen piristyksiä pitäisi järkätä useammin itsekin! Meidän poika on kaksivuotias, hän nauttii suunnattomasti kokkailuista (kovasti haluaisi sekoittaa vispilällä kaikkea, viimeksi tänään munamaitoa makaronilaatikkoon...) ja tykkää vierailijoista, napakymppi siis lapsenkin kannalta :) Onpas oikein harvinaisen kaunis kuva susta tuo eka!

Hertta
Lilou's Crush

Voi miten ihanasti sanoit, kiitos kovasti! Ja onpa sulla ihana poika, saat hänestä kyllä mahtavan kokkikaverin. Yllättävän nopsasti pikkukäsistä on ihan oikeaakin apua, juuri tuossa pari päivää sitten meidän esikoinen pesi ja kuori porkkanat ja pilkkoihin vielä, kattoi pöydän ja tyhjensi tiskikoneen. Meillä koittaa vielä kissanpäivät :)

Epe (Ei varmistettu)

Hei,

IHANA paita, kertoisitkos mistä ne on?

Ja samaa mieltä olen ensimmäisen kommentoijan kanssa. Kaunis olet, kaikissa kuvissa. Hyvin onnellisen oloinen, se oikein hehkuu sinusta!

Hertta
Lilou's Crush

Voi kiitos kiitos :) Mikäs se on onnellinen ollessa tässä seurassa! Paita on muistaakseni reilun vuoden takainen löytö Zarasta.  Tykkään kovasti, on vain aika herkkä noiden dimangien ja värinsä vuoksi. Tälläkin kertaa helma sitruunakastikkeessa ;)

Kommentoi