Kuukauden kuluessa kaikenlaista

Lilou's Crush

 

Uskomatonta, mutta Neiti Monninen on jo vähän yli kuukauden vanha. Niin pieni, ja silti tuntuu, kuin hän olisi kuulunut porukkaamme aina. Paikkansa on ottanut. 

Kuukauden aikana on jo ennätetty kaikenmoista, kuten esimerkiksi...

  • reissattu isovanhempien luokse
  • matkattu iso-isoisää katsomaan
  • ulkoiltu ja nukuttu päiväunia vaunuissa
  • ihasteltu (no, oikeasti nukuttu koko ajan) showroomilla syysmuotia
  • kasvettu yhdestä vaatekoosta seuraavaan
  • tavattu hurmaavia muita vauvoja baby brunssilla ystävän luona
  • ja mikä ihaninta, väläytetty ensimmäiset, sydämen sulattavat hymyt

Nyt meillä alkaa ihan uusi arki, tänään on nimittäin eka päivä kotona ihan vain äidin ja siskon seurassa, jätehuoltaja aka isämies lähti isyyslomaltaan takaisin töihin. 

Share

Kommentit

pienisisko
Spin off

Onnea jo kuukauden vanhalle! Olen jo pitkään tätä asiaa pohtinut, mutten ole koskaan keneltäkään kehdannut kysyä etteivät suutu. Mutta täällä blogissa olen huomannut keskustelun olevan erityisen fiksua, joten nyt uskallan saada selvennystä minua vaivanneeseen asiaan.

Eli osaatko sinä tai muut lukijat sanoa mistä johtuu kun pienten vauvojen äitit usein puhuvat tällaisella jännällä me-kielellä. Että ”meillä on opittu käevelemään, ollaan ruvettu syömään kiinteitä ja ollaan opittu potalle”. Kun eihän äiti näitä juttuja ole tehnyt. Niin tuntuuko pienen vauvan äitistä vaan niin vahvasti siltä, että edelleen on vauvan kanssa yhtä? Ja siksi se hiipii puheeseenkin?

Kysyn tätä siis ihan mielenkiinnosta, koska itselläni ei ole vauvakokemuksia. Voin kyllä ihan ymmärtääkin sen, että yhteenkuuluvuuden tunne äitillä ja vauvalla alkuun tosiaan on juuri niin vahva kun ihan vasta äsken vauva ja äiti kuitenkin ovat olleet yhdessä ja samassa kehossa. Jänniä hommia!

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos:)

ja erihyvä kysymys! Hauskaa siksikin, että kirjoittaessa ajattelin samaa! Puhuessa tuota ei minulla koskaan tapahdu, mutta jostain syystä, kenties yleinen tapa, kenties koska "puhun vauvan puolesta" kirjoittaessa niin käy!

On muuten todellakin kumma juttu. Oli pakko katsoa, kirjoitanko kavereille noin -en! Ehkä se on myös tarinallisesti jotenkin hauskempaa.. Vastaus siis lienee jotakin noiden ajatelmien sekoitusta :)

Vau mikä vauva!

Heh, mua on (ihan äitinäkin) välillä ihmetyttänyt ja huvittanut sama asia :) oon ite pyrkinyt sitä vältteleen, vähintään juuri niissä jotka oikeesti koskee vaan vauvaa. Sellaset, joissa ite on edes jotenkin mukana ja jotka jollain tavalla koskee "meidän perhettä", meidän tapoja, se kyllä helposti tulee puheeseen: meillä käytetään kestovaippoja, meillä syödään hyvin, meillä kuljetaan matkat vaunuissa. Itelle se on aika sellanen yleinen ilmaisu "meidän kuulumisista". Mut pakko sanoo että kuulosti koomiselta, kun eräs tuttava kirjotti miten "meillä ei vielä ole hampaita" :D

Kommentoi