Laattalistat ja liirum laarum

Lilou's Crush

Jos kaipaat säpinää ja sähäkkyyttä elämääsi, lisäjännitettä parisuhteeseen ja parit harmaat hiukset ja hikiläntit kainaloihin, niin hanki ihmeessä itsesi tilanteeseen, jossa käynnissä on hurjimmat ja pisimmät työviikot jälkeen kristuksen syntymän, päällä vimmaisin vaihe suurta märkätilaremonttia ja huoneistomuutosta, ja aloitapa samaan syssyyn vielä kirppispöydän pito (hinnoittelethan toki vasta edellisenä yönä nuo kaikki miljuunat pienenpienet lastenvaatteet) ja kas kunnon kierteen aikaansaamiseksi laita kirsikaksi synttärikakun päälle vielä yhdeksänvuotiskekkerit viidelletoista ipanalle toisessa lokaatiossa. 

Kuka voi olla näin järjetön? No tämä täällä -ihan itse itsensä liemeen järjestänyt naisihminen. Lauantaina askelmittariin tuli ihan vain perustohinoissa parikymmentätuhatta askelta -polvivaivaiselle melkoinen satsi.  TÄMÄN VIIKONLOPUN JÄLKEEN NIIN KAIPAAN VIIKONLOPPUA! 

No. Remontissa pieni takaisku, joka viivästyttää valmistumista päivällä. Lauantaiaamuna tuli pikahälytys työmaalle, ja selvisi, että tiililadontamme on kyllä kaunis ajatuksena, mutta laattojen koko aiheuttaa sellaisen haasteen, että kappoihin (monia, monia kappoja koska vanhassa rouvassa on kurtut kohdillaan...). Tarvitaan siis apuun kulmalistat.

Koska haluan vimpan päälle, ei päälle liimattava muovinen nyt tule kyseeseen, vaan haluan metallisen, laattojen alle asennettavan version. Tästä saimme aikaan Sunnuntain Suuren ja Äänekkään Listapohdinnan. Siis: laattalista kulmikkaana (minusta!) vai kaarevana (miehen mieleen)? Miten näin tärkeästä asiasta ei edes ATK löydä kunnon keskusteluja? Pinterestkään ei juuri tuonut apua.

Ja ne synttärit. Onnistuivat (HUH!) erinomaisesti siitä huolimatta, että ruoat ja herkut olivat kaupassa vielä sunnuntaina kello 11, ja lopulta sankarittaren kanssa päädyttiin melkein juoksemaan juhlapaikalle. Tähän synttäriasiaan vielä palaankin piakkoin, sillä tämä aihe on herättänyt paljon aatoksia, kun kevät tuntuu olevan vilkasta kemujen aikaa.

Kaikkien näiden käänteiden päälle onneksi lauantaina ehdittiin myös naapuriin, eli ihanaan Chjokoon syömään italialaisten jäätelömestareiden kokkausharjoitteita -kaksi euroa pallo oli sellainen hinta, että ei voinut jättää haukkaamatta! Tuo seesteinen kahvikuva siis  oli pieni rauhan saari kaiken sähellyksen keskellä ihan oikeasti.

Nyt enemmittä puheitta pehkuihin, että ensi viikolle saa laitettua oikein turbobuustin päälle. 

 

PS: Kaivarin Kanuunassa on siis taas pöytä, ja numerosta 21 löytää ensi viikolla jossain vaiheessa paljon alle 140cm vaatetta, pienemmän tytön vaatetta, ja jotain äidinkin juttuja-

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Haluaisitko avata tuota kappa-asiaa remonttiummikolle. Tiedän, että kappa on eräänlainen verho, mutta mitä se tässä postauksessa on :D

Hertta
Lilou's Crush

Ah totta! Kappa on siis tässä tapauksessa esimerkiksi pystysuuntaisten viemäriputkien ympärille levyttämällä rakennettu kotelo, joka vesieristetään ja sitten laatoitetaan kuten muukin seinä :) eli kotelointi taitaa olla oikeampi sana! Kiva kun kysyit, ettei jäänyt verhoaatokset kytemään :)

Kommentoi