Liloun Kovin Vaatimaton Hiushistoria

Lilou's Crush

Auroran hiuspostaus innosti minuakin tekemään oman. Alkoi hihityttämään, sillä tajusin hyvin nopeasti kuvia etsiessäni olleeni e-rit-täin uskollinen lookilleni jo vuosikymmenen ajan. Jämähtämistä vai oman tyylin löytämistä perin varhain? Haluaisin uskoa jälkimmäiseen. Tosin luonnonkihara hiuslaatu luo sellaisen jännitysmomentin, että  yksikään tukkapäivä ei todellisuudessa ole samanlainen, vaikka väri ja leikkaus olisivatkin samat päivästä ja vuodesta toiseen.

Mutta matkaan, aloitetaan ylioppilasvuodesta:

Vuosi 1997

Ensimmäisen kerran menin kampaajan värikäsittelyyn ennen ylioppilasjuhlia.  Punainen ei todellakaan ollut sitä, mitä kampaajalta lähdin hakemaan, mutta minkäs teit. Annoin värin haalistua nopsaan pois ja palasin naturelli-elli-meininkiin.

Vuosi 2000

Opiskeluaikoina uskaltauduin ottamaan elämäni ekat vaaleat raidat. Ihan pari vain, mutta tykästyin. Siihen saakka olin aivopesty uskomaan, että sen pahempaa ei tukalleen voi tehdä. No, hetkinen, tavallaan se oli totta, sillä tuota hetkeä ennen en ollut koskaan tavannut kaksihaaraista hiusta päästäni. Malliaikoina luonnollisuus oli helppo ja hyvä ratkaisu tukkahommiin.

Vuosi 2002

Vuonna 2002 muistan kokeilleeni silloin trendikästä värjäystapaa, jossa alimmat hiukset värjättiin tummemmaksi. Koska silloinkin tykkäsin mahdollisimman luonnollisesta lookista, tuota ei juuri huomaa. Lettikuvassa tummemmat osiot kuitenkin näkyvät ohimoilla ja leteissä. Pieni mutta ihan kiva muutos.

Vuosi 2005

Vuonna 2005 tukka oli edelleen pitkä, mutta sen kesän vietin ulkosalla ja ulkomailla, ja aurinko poltti tukan ihan vaaleaksi. Kuvassa näkyvissä myös kyseisen kesän hitti, ruskeat (kuvassa punaiset ;) piilarit. 

Vuosi 2007

Tukka säilyi edelleen hyvin vaaleana, hitusen kerrostettuna.

 

Alkuvuosi 2008

Kokeilin likimain otsista, miten rohkeaa. Ja luonnonkikkara+laiskuus tukanlaittoon+otsis=nou nou, ellet jaksa joka aamuista suoristusrumbaa. Muuten hyvä tukka, roimasti lyhentynytkin. Harmi, että tämä on ainoa kuva kyseisestä lookista.

Loppuvuosi 2008

Äitiyslomalla likimain luomuna, kuvassa muutama raita ja tukka ja koko henkilö luonnontilassa.

Vuosi 2009-2010

Vakiona peruslaineet ja keskijakaus, helppous ennen kaikkea.

Vuosi 2011 kevät

Ja nyt ollaan sitten tässä. Kohti alkuperäisempää väriä pikku-pikkuhiljaa. Parhaimmillaan tukka on sattumanvaraisina hyvälaine-päivinä, mutta varman päälle jos haluaa pelata, on näytettävä suoristusrautaa.

Eli tässä kaikkinensa varsin radikaalit 14 vuotta Liloun tukkaelämää yhdessä postauksessa. Antakaas tulla omia tukkajuttujanne, onko kukaan näin jämptisti yhden tyylin nainen:)

 

Ja vielä bonuskuva muistaakseni vuodelta 2007:

Jos olisin tumma- ja suorakutrinen, leikkaisin tukkani juuri näin.

 

 

Share

Kommentit

Miu
Miu

Mä oon aina ollut niin kateellinen henkilöille joilla on luonnonkiharat. Ne on vaan niin nätit. Mulla on ittelläni paksu ja aivan piikkisuora tukka, tosi tylsä! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

luonnonkihararat on parasta! tosin niistä iloitsemiseen meni muutamia kymmeniä vuosia, mutta nyt en vaihtaisi. aikoinaan suoristelin raudalla joka aamu, nyt annan niiden elää sitä jokapäiväistä, ennalta arvaamatonta elämäänsä! eläköön villakoiran näköinen tukka.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täytyy myöntää, että olen vielä jämptimpi. Ala-asteen alussa olen kerran leikannut tukan pitkäksi polkaksi, sen jälkeen se on saanut kasvaa hitaasti pitkäksi. Nyt olen laittanut sekaan vähän vaaleampia raitoja, mutta periaatteessa tukka on ollut sama viimeiset 20 vuotta :D Koen olevani todella onnekas kun on luonnostaan näin kiva: pitkä, paksu, suora ja vaalea.

Ihana! Mikäs pakko se on hiustyyliään laidasta laitaan muutella varsinkin, kun harvalle sopii kovin moni niistä värisuoran väreistä hiuksiin ;) Sulla on kyllä klassinen ja hyvä tyyli. Ja miten kaunis voitkaan olla! 

MaijaL (Ei varmistettu)

Eksyin blogisi lukijaksi jo joku aika sitten, mutta tuon ylioppilaskuvan nähtyäni on pakko laittaa "terveiset menneisyydestä". Näytät aina vaan yhtä nätille kuin silloin joskus! :)

t: samassa koulussa vuotta alemmalla luokalla

Hertta
Lilou's Crush

Jonayla, jee, ihan mahtis kavalkadi! Tuo punainen on kyllä niin nätti!

 

Miu, hih, itse vihasin käkkärääni parikymppiseksi, jonka jälkeen me ollaankin oltu ihan kaverit. Paksu ja suora oli unelma pitkään, oi oi, omani olisi varmaan suorana ohut lirukkainen.

 

Vierailija, nykyään kyllä, sama täällä etttä enne suoristusrauta lauloi tosi usein, viimeisten vuosien aikana ei niinkään. Tosin nyt uusin villitykseni on  "kikkarapuikko", jolla olen monena aamuna nopsasti tehnyt "prinsessakiharat" vielä en muuta osaa.

 

Vierailija, tuo on kerrassaan ihailtavaa itsekuria :) Ja tosissaan, kun on hyvän löytänyt, miksi vaihtamaan!

 

Cherry honey, olen niin samaa mieltä, ja kiitos kehusista -tänne ei niitä raatopäiväkuvia kyllä tule laitettua (ohops, onpas tullut, mutta noin pääasiallisesti ei ;)

 

Maija L...i (?), vitsi miten hauskaa kun laitoit rivisen ja terkut menneisyydestä, lukiossa en kyllä kauhean edustuskelpoinen tainnut olla nappiverkkareineni, mutta mitäpä siitä. Just muistelin, että vitsit se oli kivaa aikaa elämässä! Toivottavasti sulle kuuluu tosi hyvää, veikkasin tuohon alkuun vähän nimeäsi, luulen että tiedän just tarkalleen kuka siellä ruudun toisella puolella on :)

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Heippa !

Hyvin samanlainen kuin oma hiushistoriani, otsatukka ja vaaleat raidat ja viiden sentin lyhennys on "järisyttävintä" mitä tähän yli puolen selän ulottuvaan on tehty.

Sinulla on niin sirot kasvot ja erityisen kauniit silmät että tuollainen klassinen sopuu perfecto. Tuo vuoden 2000 kuva on huikea :) Ja pidän tuosta tän hetken mallista kovasti myös.

Terkuin
Kiira

MaijaL (Ei varmistettu)

Heippa taas, arvauksesi mun henkilöllisyydestä meni ihan nappiin! Tätä nykyä oikeasti kyllä eri sukunimellä olen minäkin... Ja tosi hyvää kuuluu!

On aina hauska löytää vanhoja tuttuja mitä erilaisimmista ympäristöistä. Kaikkea parasta myös sulle, voi hyvin! :)

Kommentoi