Memory lane collection ja totaalitömähdys

Ladataan...
Lilou's Crush

Tömähdys kuului siitä, kun tumpsahti tajuntaani, että olen totaalisen, täysin, tyystin ulkona lastenvaate-skenestä. Ei se siis haittaa. Ei pätkääkään. Mutta tuli mieleen selkeästi aika, kun vielä tiesin, mitkä ovat suosittuja lastenvaatemerkkejä, kuka niitä suunnittelee, mistä niitä kannattaa ostaa ja mikä niiden jälleenmyyntiarvo mahtaa olla.

En kuulkaa tiedä enää mitään.

Tämän ei-tietoa-hetken tarjosi sähköpostiin kilahtanut Mini Rodinin uutiskirje (en tiedä, mikä sattuma sai sen avaamaan, jostain syystä on jäänyt peruuttamatta). Mini Rodini viettää kymmenvuotissynttäreitään, ja on sen kunniaksi lanseerannut Memory Lane-kokoelman, jossa toi tällä kertaa kaksi suosittua printtiä takaisin: merirosvon ja pandan.

Kumpikaan näistä ei ole meillä vaatteissa näkynyt printti. Esikoisen aikana Mini Rodinia kyllä löytyi, mutta kuosina olivat mm. iloiset kirsikat, supersankarit, punaiset ja keltaiset raidat ja se lemppari, supersankarivaiheeseen kuulunut punainen, salamarintainen ribbi-kokoasu Superhessun tyyliin, vartalonmyötäisenä (niin kamala, että aivan mahtava). Silloin en kuitenkaan muista, että hypetys olisi ollut tällaista. Haluamansa vaatteen kyllä sai, kun muutaman nettikaupan kollasi läpi. FB-kirppiksiä ei silloin vielä ollut, ja hinnat huutiksessakin pysyivät maltillisella tasolla. Nyt voin vain hämmästyneenä seurata, millaisin hinnoin aika lailla ajan syömätkin vaatteet tekevät kauppansa. Siitä tässä ilmiössä voi olla hurjan iloinen, että kyseessä ei todellakaan ole kertakäyttövaatteet: jo valmistusvaiheessa luontoa kunnioittaen tehdyt vaatteet pukevat monenmonta pientä kaveria.

Älkää ymmärtäkö väärin. En paheksu tätä merkkivaateharrastusta silloin kun se on vielä tolkun sfääreissä. En vain ole ollenkaan kärryillä. Ja onneksi ei ole tuo kuopuskaan, joka ihan tyytyväisenä mennä jollottaa esikoisen kuuden vuoden takaisissa rensseleissä. -Mielenkiinnolla odotan, millaisia keskusteluja käydään sitten, kun lapset ihan itse alkavat todella toivoa jotakin tiettyä vaatetta tai merkkiä.

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Tuo mini rodini huuma menee jossain niin korkealla, että en ymmärrä ollenkaan. Käsittämätöntä, että rikkinäisestä t-paidastakin halutaan maksaa monia kymppejä! Ihmiset perustelee, että lastenvaatteet on harrastus. Kyse on kuitenkin vain vaatteista, joissa muoti ja suosikit vaihtelee. Sitten kun vaatteesta on valmis luopumaan, voi olla että harrastetaan jo ihan muita merkkejä, eikä kukaan halua edes ilmaiseksi sitä rikkinäistä mr:n paitaa. 

Pin (Ei varmistettu)

Ugh, ei ois varmaan pitänyt klikata tätä auki :D Olen raskaana, odotan esikoisia. Olen toistaiseksi ihan maltillisesti selannut nettikauppojen lastenvaatekokoelmia ja ilahtunutkin tarjonnasta. Esim. lindexillä oli monia omaan makuun sopivia. Eipä ole tullut mieleen, että lastenvaatemarkkinolla pätisi myös tällainen merkkihypetys: eikö ne vaatteet useimmiten oo kuitenkin syömättömien tai syötyjen ruokien peitossa? Ihan sieviähän nuo ovat, mutta taidan kyllä kiertää minirodinit kaukaa... ps. Mutta kertokaa, miksi ihmeessä suurin osa äitiysvaatteista tehdään lastenvaatekuoseilla ja mummopäänteillä??

Lennu (Ei varmistettu)

Itse kyllä tykkään Mini Rodineista, varsinkin niistä perusjutuista -Pico-takeista ja trikoopaidoista esimerkiksi. Ja tykkään siitä että vaatteista pääsee helposti eroon kun niitä ei enää itsellä tarvita ja vieläpä suht hyvällä hinnalla. Mutta että nettisivuille tarvitaan jonotussysteemi, ja kun sinne lopulta puolilta päivin pääsee, kaikki on loppuunmyytyä! Huh huh. Sitten niitä kaupitellaan ja metsästetään nettipalstoilla. Antaa olla mun puolesta :) Onneksi maailma on kivoja vaatteita pullollaan.

Pin, samaa mieltä äitiysvaatteista, ja varsinkin IMETYSVAATTEET on jotain ihan hirveää! Molemmat raskaudet ja imetykset porskutin normivaatteilla, paitsi äitiyshousut ja imetysliivit oli ehdottomat.

kuu (Ei varmistettu)

Täähh? Hääh? Täältä kuului kyllä iso tömähdys. En tajua nyt mitään.

Mama haluu sporttaa

Tykkään kyllä Mini Rodinista, mutta en vaan mitenkään suostu maksamaan niin paljon lasten vaatteista. Ostan muutenkin lähes kaiken käytettynä, koska mun mielestä pari kymppiä/paita on vaan tosi paljon (ja ihan perus Lindex/H&M maksaa jo sen verran). Uutena kun ostais kaikkien kolmen lapsen vaatteet niin olis aika nopeesti matti kukkarossa.

Mutta oon kyllä huvittanut itseäni noilla kirppiksillä kun Popin reiällinen body myytin hintaan 25e kun oli joku mallistosta poistunut väri. 

I M S (Ei varmistettu)

Minusta kyse on perustaloustieteestä: kysynnän ja tarjonnan laista. Kun ne kohtaavat, syntyy hinta. Itse en suostu pukemaan kersaani mihinkään tiettyyn merkkiin; ostan mikä miellyttää ja on hinnaltaan järkevää. Näillä kaikilla merkeillä tuntuu olevan oma "seurakuntansa"; olipa kyse sitten PoP, PdL, Rodini jne. En kuulu mihinkään uskonlahkoon.
Ärsyttää kun joku äiti puhuu:" Meidän xx käyttää vain Pompin vaatteita". Tekisi mieli kysyä, että eikö äidillä ole mielikuvitusta kun kaikki pitää ostaa yhdestä mallistosta..
No joo, each their own..

Kommentoi

Ladataan...