Menneet kuvina

Ladataan...
Lilou's Crush

 

Tammikuu

Tammikuussa tietysti muisteltiin edellistä vuotta. Olipas 2013 reissurikas, ja muutenkin kiva vuosi! Tammikuusta muistan, että pääasiassa voin vähän pahoin ja piilottelin orastavaa massun alkua Trendin kuvauksissa.

Helmikuu

 

Ystävänpäivänä kerroin lähimmille kaukana asuville ystäville vauvasta tuolla suhmuraisella kännykuvaviestillä, ja sain ilokseni yhdeltä heistä ihan samanmoisen uutisen paluupostina! 

Maaliskuu

maaliskuussa edistettiin remonttia hurjalla tohinalla, oli ihan mahtavaa, miten kodin muodonmuutos eteni suurin harppauksin ainaisen pikkusäätämisen sijaan. Instagramissa ja täällä blogissa könysin palloni kanssa kaapista ulos, ja voi miten kivoja onnitteluita kasvava porukkamme saikaan!

Olipas se helpottavaa, ja asukuviinkin tuli sitten uusi kategoria äitiyspukeutumiseen.

Huhtikuu

Huhtikuussa jo alkoivat tutut ja edellisellä kerralla ennenaikaiseen synnytykseen johtaneet raskausvaivat ja reissaaminen klinikalle ja takaisin.

Hyvin pian Aussie-gaalan pikaisen pyörähdyksen jälkeen jouduinkin jäämään kotiin töihin, ja napsuttelin konetta seuraavat ajat makuuasennossa. Pystyyn nousin pari kertaa päivässä, ja istua voin vain muutaman minuutin erissä. Jälkikäteen, täysin sietämätön olotila, mutta minkäs siinä tilanteessa mahtaa, kestettävä tietty oli. Kevät näytti ihanalta ja lämpimältä, ulos teki niin kovasti mieli kävelylle. Tein töitä maaten, kone kyljen vieressä, ja kostoksi huonosta työasennosta sainkin myöhemmin edelleen vaivaavan ganglion ja säryt ranteeseeni.  

Siinä sivussa suunnittelin pihaa vähän hupia elämään tuodakseni. Sinnikkäitä ystäviä sain myös kyläilemään soffanvierelle.

Toukokuu

Loppukeväästä sain luvan nousta välillä pystyynkin pieneksi toviksi kokeilemaan oloa, vaikka suurimman osan vuorokaudesta vietinkin pötkölläni. Otin siis ilon irti lapsen autoilemisesta päiväkotiin ja takaisin. Lystiä kesti kuitenkin vain muutaman hetken, koska vointi heikkeni huomattavasti jokaisen pystyssä vietetyn hetken jälkeen, kävelin askel kerrallaan hyvin lyhyitä matkoja, rollaattorimummojen kaahatessa ohi vasemmalta ja oikealta. Graah, muistan vain, että hermo alkoi olla aika tiukilla tuossa vaiheessa. Töitä paiskin edelleen pitkälläni, kaikki oli ihan kesken. Piharemppamme alkoi, ja se ilahdutti vallan erityisesti

Kesäkuu

Kesäkuussa vointi oli odotuksessa sellainen, että jouduin jäämään täysin pois työelämästä, kuukausi ennen äitiyslomaa. Oli oli ihan pöllämystynyt.  

Rakkaat ystäväni järjestivät suloiset vauvasuihkuttelut kotonani, hyvissä ajoin tuon "räjähdysalttiin"olotilani vuoksi. Minua hellittiin hyvällä seuralla, herkuilla ja pikkuiselle tuotiin ihania paketteja. Päivä oli aivan ihana! Ihmeekseni varsinainen mökkihöperyys ei ollut iskenyt pitkän pötköttelyn aikana, mutta kyllä sitä huomasi kaivanneensa vilskettä ja puheensorinaa!

Omia synttäreitäni vietin erityisen rauhaksiltaan. 36 vuotta ja 32 viikkoa kasassa vauvan kanssa. 

Kesäkuu on meillä synttärikuu, sillä myös esikoiseni täytti kuusi vuotta, ja vietimme ikimuistoiset synttärit. 

Ikimuistoiset siksikin, että siitä alkoivat supparit, jotka eivät enää laantuneetkaan. En osannut itse arvata polille päivystykseen mennessäni, kuinka lähellä vauvan syntymä oli jo tuolloin. Synnytys saatiin lääkityksellä pysähtymään, ja jäin sairaalaan lepohoitoon. Aika oli raskasta koko perheelle. Kaikkia huoletti kovasti, ja lisäksi mies pyöritti arjen ja remontin ja esikoisella oli tietysti kova ikävä, vaikka joka ilta pienelle visiitille tulikin. Ja minullakin. Yksi koko viime vuoden parhaista hetkistä oli tämä: 

Näkymä omasta ikkunasta, kun pääsin kesäkuun lopussa kotiin jatkamaan pötköttelyä, vauva edelleen turvassa masun sisäpuolella. 

Heinäkuu

Voi jee, alapihamme remppa valmistui, ja sain rullata itseni pihalle makaamaan. Helteet pitivät tosin huolen, että kauaa siitä ilosta ei voinut nauttia. Mutta mitkä ihanat helteet ne olivatkaan. En valita, en edes jo huikean suureksi päässeen mahan kanssa hikoiltuani.

Viimein koitti myös se odotettu, ihana päivä, että raskaus saavutti vastoin kaikkia ennusmerkkejä 37 viikkoa, ja sain alkaa liikkumaan ihan miten tykkäsin. Synnärillä lääkäri tuumasi lähtiessäni tsekkauksesta kotiin, että "Nähdään pian". Teimme hurjan kivoja lyhyitä lähiseutureissuja ja vietimme aikaa ulkona, vapaus oli ihan huumaavaa!

Reilun viikon kuluttua vapauden alusta koittikin täysin ennakkovaroituksetta vuoteni ja koko elämäni kammottavin kokemus, jota seurasi elämäni toinen tähtihetki, sulassa sovussa ja toisiinsa kietoutuen. Toinen tyttäreni oli syntynyt ja sain hänet syliini. Täydellisenä. 

Elokuu

Elokuu meni luonnollisesti vaaleanpunaisissa vauva-aatoksissa. Ihasteltiin ja ihmeteltiin suloista ja helppoa vauvaa lähimpien kanssa.

Koti muuttui hetkeksi upeaksi kukkamereksi, kun pienokainen sai tervetuliaiskimppuja häntä kanssamme odottaneilta läheisiltä. Elokuussa tehtiin jo ensimmäiset reissutkin, mummulaan ja iso-iso-paappalaan.

Voi miten hän olikin tuolloin vielä pieni! 

Syyskuu

Syyskuussa aloin kohottaa kovasti nolliin vajonnutta kuntoani, ja sen lisäksi suunnitella vauvan nimijuhlia.

Nimi annettiin hyvin pienen poppoon läsnäollessa kotonamme, ja isommin juhlittiin sitten lokakuussa.

Lokakuu

Loppukesällä mieheni päätti vaihtaa työpaikkaa, ja osittain tästä syystä ja monesta muusta, aloimme pohtia mahdollista muuttoa takaisin keskustaan. Voi miten päätämme vaivasimmekaan. Päätimme katsastaa pienen hetken, ja laitoimme kotimme myyntiin muutamaksi viikoksi tutulle kiinteistövälittäjälle. Parissa pidetyssä näytössä kävi hurja määrä ihmisiä, mutta kenties onneksemme kauppoja ei syntynyt, sillä halusimme jäädä vielä hetkeksi pohtimaan asiaa. Vieläkin olemme kahden vaiheilla, oma nykykoti tosin taitaa olla hitusen voitolla, viihdymme täällä niin mahtavasti. Muhittelemme ajatusta vielä hetken, sillä ajatuksia on herännyt vähän muunlaisiakin tässä lähiaikoina. 

Arjen pikkuhaaste, eli pukeutuminen, alkoi olla voitolla, kun omat vaatteet taas alkoivat mahtua päälle -asukuviakin pikkuhiljaa taas tuli laitettua "assistentti" ottamaan.

Marraskuu

Vauvan kanssa arki sujui mahdottoman mukavasti, tosin rytmimme oli koko muuta maailmaa vastaan, ja pitkälti pesimme kotosalla tai tapasimme vauvan  saaneita ystäviä. Juhlittiin toki myös halloweeneja naapuruston kesken ja leivottiin ihan vimmatusti. Kotoilua kaikenkaikkiaan, onnellista.

Joulukuu 

Ja niin päästiin joulukuuhun, ihan tähän nurkan taakse. Kahden lapsen arki rullasi tosi kivasti. Pikkuvauva-ajan pienet haastavammat hetket olivat jo ihan unohtuneet. Päivät olivat ihan täpösen täynnä puuhaa lapsosten kanssa, ja yöllä sänkyyn kaatuessani unta ei tarvinnut hetkeäkään hakea. Mekkoonkin pääsin joulukuussa pukeutumaan, sillä työpaikan pikkujouluja ei toki sopinut väliin jättää! Urheilun makuun pääsin ihan tosissani, ja ulkolenkkeilyn lisäksi salikorttini on vinkunut useaan otteeseen.

 

Sellainen vuosi oli se 2014. En ole koskaan viettänyt niin paljon aikaa, kuukausikaupalla, omassa kodissa neljän seinän sisällä. Paljon mahtui huolta, melkein pää halkesi, mutta heinäkuun jälkeen on satanut silkkaa iloa. Alkupuoliskoa en jää kaipaamaan, mutta loppuvuoden malliin on hyvä jatkaa. Luvassa tälle puhtoiselle uudelle vuodelle on liikuntaa, leikkiä, itseopiskelua, reissuja ja rauhaa ja rasavilliä seuraa, noin muutaman jutun mainitakseni. Mikä tulevalle vuodelle jännittävintä, eräs suuri unelma on saavuttanut sellaisen vaiheen suunnitelussa, että se alkaa muuttua unelmasta todeksi, vaikka paljon työtä se vielä vaatii.

Share
Ladataan...

Kommentit

Lapa111 (Ei varmistettu)

Sä oot niin kaunis! Oikein nään sieluni silmin kuinka teidän tytöt katsoo tuosta vielä vähän isompina valokuvia ja huokailee ihastuksissaan upeaa äitiä!

Hertta
Lilou's Crush

Voi sinua, kiitos. Taitaa se olla niin, että oma äiti näyttää aina kaikkein kauneimmalta, jos muistelen mitä äitini sanoi omastaan ja kuinka ajattelen omastani. Kyllä kiva ajatus näin äitinä itsekin ;) Luulen, että se johtuu siitä, millä tavoin äidit katsovat lapsiaan, ja saavat heidät tuntemaan olevansa maailman tärkeimpiä ihmisiä, sillä tavalla katsovat sydämellä, jos tiedät mitä tarkoitan. Se sitten kaunistaa äidinkin :)

Maruuu (Ei varmistettu)

Ja niin se raskaus ja vauva-aika vaan hurahtaa!
Mun onkin pitänyt tulla kysymään niistä muutto- ja kotiaikeistanne. Valota vähän suunnitelmianne tai jaa ainakin pohdintanne kanssamme: varmaan moni lukijakin miettii muuttoa, asuinpaikkaa, ja ehkä ihan uusiakin tuulia... Kiinnostaisi vähän vertailla suunnitelmia ja keskustellakin aiheesta.
Onnellista tätäkin vuotta sinulle!

Hertta
Lilou's Crush

No niin se hurahtaa, kynsin hampain  pitää takertua kiinni pieniin hetkiin, etteivät vain kivahtaisi huomaamatta ohi. 

Noissa asuntoasioissa on kyllä pohtimista, huh. Onneksi ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa. Tällä hetkellä me pidetään vähän tuumaustaukoa, markkinatilanne kun on mikä on, ei ehkä senkään puolesta paras aika tehdä päätöksiä. Viihdytään kyllä tosi tosi tosi hyvin täällä omassa kodissa, että hyvin todennäköistä on, että tänne jäädäänkin. Katsotaan, onko aivot prosessoineet asian millaiseen muotoon, kun tuumatauko joskus päättyy :) mutta tämä on tosiaan aihe, josta jaksaisin puhua ikuisuuden!

Hurjan kaunis kuva sinusta tuossa marraskuun alla!

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos kovasti, näytän ehkä myös hitusen höpsähtäneen vauvahuuruiselta :D 

Kommentoi

Ladataan...