Mieleiseni Barcelona

Ladataan...
Lilou's Crush

Oi että, palasin kuvia selatessani vielä hetkeksi kesälomaan ja Barcelonan reissuumme. Minulle rakkainta Barcelonaa on El Bornin alue, entinen työläiskaupunginosa, nykyinen hipstermekka, kuinkas muuten. Ihka ekalla reissullani vuosia sitten majoituin Via Laietanan varressa, josta pientä kujaa pitkin harva se ilta kipsuttelin Bornin kaduille ja tunnelmallisiin tapaspaikkoihin iltaa istumaan. Kerta kerralta käydessäni huomaan, että Bornin alue on kaupallistunut aina hiukan enemmän, kalliita putiikkeja ja tuttuja brändejä on ilmaantunut kivijalkaan,  mutta vielä on jäljellä paljon sitä rappioromantiikkaa, johon aikanaan ihastuin.

Bornista löytyy valtava määrä pieniä kahviloita, baareja, ravintoloita joka lähtöön -niin hinnaltaan, tunnelmaltaan kuin valikoimaltaan. Veljeni kanssa reissatessa eksyimme kerran Origens-ravintolaan, jonka menulta löytyy luomu/lähiruoasta valmistettuja ihania herkkuja. Ravintolan hinnat olivat ainakin tuolloin kohtuulliset ja tunnelma todella viehättävä. Tällä kertaa tyydyin vain nappaamaan kuvan ulkopuolelta (näköjään päällä oli sortsit ja valkoinen toppi ;)

Erityisen rakkaaksi paikaksi minulle on muodostunut Santa Maria del Marin katedraali, sillä juuri siellä aloitin jostakin syystä tavan sytyttää matkoillani kynttilän äitini muistoksi, joka rakasti matkustamista vähintäänkin yhtä paljon kuin minä. Äitini oli arjessa ja ajatuksissa rohkea nainen. Häneltä olen saanut esimerkin yksin matkustamisen onneen; yksin reissaamalla silmät ovat avoimemmat ja sydän herkempi. Kenties matkoilla myös tutustuu hiukan paremmin itseensä, sillä yksin tien päällä ajatukset kuuluvat selkeämmin kuin toverin kanssa matkatessa.

Matkustaessani, elämysten äärellä, olen aina kovin lähellä äitiä. Niinpä tälläkin kerralla ostin kynttilän ja sytytimme tytön toiveesta sellaisen myös hetki sitten pois nukkuneelle isomummille. Hetki oli kaunis.

Sellainen on siis suosikkini Born. Toivottavasti kohtaamme taas pian!

PS. Tässä vielä kartta, josta sijainti ehkäpä selviää sitä tuntemattomille:

 

Share

Kommentit

Cloetta
la maria

Ihana ihana Barcelona! Mainitsemasi katedraali on myös minun lempparini. Ihanan tavan olet keksinyt äitisi muistolle <3.

Hertta
Lilou's Crush

Barcelonassa on kyllä tunnelmaa. Monipuolinenkin kuin mikä, ja sopii mahtavasti myös perhe-kaupunkilomaksi! Ja äiti, voi että, aina mukana, vaikka niin kamalan kaukana.

LinaS
iivents

Barca <3 Juuri 8 päivää upeassa kaupungissa vierailin ja ah, aina se jaksaa ihastuttaa. 

Hertta
Lilou's Crush

Olen ihan samaa mieltä, aina riittää ihasteltavaa! Rento, kodikas, iso, mahtava. Tykkään tykkään!

Oi mitä kuvia! Mä olin Barnassa toukokuun lopulla ja tutuiltahan nuo paikat näyttivät. Ikävä! Onneksi ensi toukokuussa on uusi reissu tiedossa. :)

Hertta
Lilou's Crush

hih, tyyppihän reissaa siellä ihan yhtenään :) Kelpais mullekin, thou-del-lakin!

Riikka_ (Ei varmistettu)

Minäkin matkustan usein henkisessä mielessä yli 20 vuotta sitten edesmenneen äitini kanssa. Juuri siksi, että matkustelimme kahdestaan niin paljon, ja koska se oli hänelle niin tärkeää. Seurasin jalanjälkiä... Itseasiassa hän taisi sittemmin lempimaahansa sieluineen vielä mennäkin, sillä tilauslennolla vieressäni oli selittämätön tyhjä paikka. Mutta vain menomatkalla.

Ja kuten sinäkin, nautin yksin matkustelusta. En tosin ole tehnyt sitä enää vuosikausiin, lasten jälkeen, mutta joskus nuorempana se oli parasta, mitä tiesin. Ja muistelisin, että aika harva ymmärsi! Etenkin tietyissä maissa liikkuessani aloin jopa valehdella, että minulla kyllä on seuraa mukanani, kun en aina jaksanut selitellä, että olen todella yksin, ja omasta vapaasta tahdostani, ja ei, en ole yksinäinen.

Hertta
Lilou's Crush

Ymmärrän aivan täysin, mitä tarkoitat! Ja miten koskettava ajatus tuosta yhteisestä lentomatkasta, melkein toivon, että seuraavalla reissullani minulle käy samoin (tosin äitini ei oikein perustanut Ameriikoista, joten silloin sopisi paluumatkallakin olla tyhjää :) Ja sama juttu, oman äitini yksin matkailua ihmetelsiin aikanaan kovasti, omalla kohdallani tietävät jo, että olen vähän tällainen yksinäisyydestä nautiskelija aina silloin tällöin, vaikka se ei nykyään niin hämmästeltävää olekaan. Toki seurassakin on kiva reissata, etenkin oman perheen kanssa.

Tasaraita

Yksin matkustaminen on kyllä ihanaa. Se on totta että silloin pääsee paremmin sisään omiin ajatuksiin. Itselleni matkustaminen on todella rakasta ja joskus muistan sen vasta kun olen matkalla. Silloin todella tuntuu että elää, tekee ja kokee asioita. Matkustaisin enemmän jos se vain olisi mahdollista. Pari reissua vuoteen on kuitenkin pakko saada mahdutettua. 

En tiedä mistä olen matkakuumeeni perinyt, meillä sitä on kyllä suvussa muttei kummallakaan vanhemmallani vaan lähinnä isovanhemmillani. Ensimmäisen ulkomaanmatkani Kanarialle tein 12-vuotiaanan jo edesmenneen ukkini ja mummini kanssa. Se oli pienelle tytölle hieno kokemus ja aukaisi ovet maailmalle. 

Olen matkustanut jonkun verran yksin, nykyään lähinnä perheen kanssa. Viime keväänä tein silloin puolitoistavuotiaan poikani kanssa reissun Mallorcalle. Meillä oli mahtavaa ja vaikka lapsi oli mukana oli olo melkein kun yksin olisi ollut. Lapsen kanssa reissatessa tulee melkoinen selviytyjäolo ja on ihanaa kuinka tuntemattomat ihmiset auttavat, kuin myös silloin kun olen ollut aivan yksin reissussa. Olen tavannut monia ihania tuttavuuksia mutta kommentti alkaa olla jo niin pitkä että ehkei niistä sen enempää. Mallorcan reissulta jäi jotenkin mieleen yöllinen bussimatka kentältä hotellille. Kello oli yksitoista ja lennosta väsähtänyt poika nukahti viereeni penkille Muumi kainalossaan. Katselin pimeyttä ulkona ja kuuntelin musiikkia kuulokkeista. Sillä hetkellä tunsin olevani niin onnellinen että itketti. 

Kommentoi

Ladataan...