Mielen maisema

Lilou's Crush

Joskus löytää sattumalta paikan,  jossa on heti hyvä ja rauhallinen olla. Sellainen, jonka tuntee tutuksi, vaikka siellä olisi ensi kertaa.

Olen asunut Helsingissä kohta parikymmentä vuotta. Aivan meren rannalla näistä vuosista suurimman osan: Kruununhaassa, Aurinkolahdessa, Ullanlinnassa, Töölössä, aina lähellä merta. Meren äärellä ollut hyvä. Silti sielusta kuului rentoutunut huokaus, kun vietimme vapaapäivää maisemissa, jotka muistuttivat lapsuuden järvimaisemista. Itämeri se oli, mutta syksyisen rannan tuoksu tuntui aivan samana, kuin niillä rämeisillä rannoilla makeiden vetten äärellä.

Iän myötä huomaan luonnon tervehdyttävän, vai voisiko sanoa palauttavan vaikutuksen vielä entistäkin paremmin. Ehkä sitä on ollut aiemmin liian kiireinen kuulostelemaan, tai kenties sitä ei nuorempana vielä niin osannut kaivatakaan pysähtymistö. Nyt on upeaa, että kotikaupungin humusta, aivan läheltä, löytyy paikka, missä palautua ja palauttaa ylivirittyneen mielen balanssi, vaikka arjessa mielellään kaupungin vilinässä viihtyykin.

Jälleen uteliaan mielen kysymys: onko siellä ketään, kenen olon parhaiten palauttaa kadun vilinän katselu? Entä metsässä pyöriminen tai mullan kaivelu? Itselleni riittää vain katselu ja tuulen haistelu, mitään aktiviteettiä en osaa kaivata.

Share

Kommentit

Taikku (Ei varmistettu)

no meidän mökin pihaan kun ajaa ja järvelle katsoo, niin kaikki murheet unohtuu <3 ehkä muistatkin ;)

Hertta
Lilou's Crush

Musta on niin ihanaa, että juuri sun kanssa jaetaan sekä ystävyys että mielenmaisema <3 Mökillänne se on ylitse täydellisyyden, salpaa hengen.

MariB
Happy Thymes

Hevosella ratsastaminen keskellä metsää, tutuilla reiteillä. Siellä ei ole mielessä mitään muuta tämä hetki :)

Hertta
Lilou's Crush

Tuo kuulostaa jo satumaiselta. Olen elämässäni yhden ainoan kerran ratsastanut, ja silloinkin laitettiin heti menemään yksin, varmasti kaikkia nykyohjeita vastaan -mutta muistan siitä, että pelon seassa tunne oli kyllä jotain käsittämättömän upeaa!

Kommentoi