Minäkin

Lilou's Crush

Ensin pelkät kaksi sanaa lukuisten naispuolisten ystävien statuksissa, instagrampostauksissa. Vain kaksi sanaa, ja alla ehkäpä alkuperäisen tweetin lainaus.

Pikkuhiljaa julkaisut pitenivät. Muuttuivat yksityiskohtaisemmiksi. Henkilökohtaisemmiksi. Ja niin tutuiksi. 

Mieleeni alkoi tipahdella jostain sielun syövereistä omia kohtaamisia. Sekalaista silppua, sieltä täältä vuosien varrelta. 

...Ne useat miehet yökerhoissa, jotka ovat puristaneet takapuolesta, inhottavimmillaan sujauttaneet käden paidan helman alta tai kaula-aukosta sisään iholle

...Se silmälasipäinen poika, joka yllättäen suuteli väkisin kurkusta kiinni pitäen, välittämättä rimpuilusta, ja oletti sen olleen molemminpuolista ja johtavan johonkin.  Etunimensä aiheuttaa edelleen iljetyksen väristykset. 

...Se toinen, joka pyrki aivan liian lähelle, jolle sanojensa mukaan " "ei" on aina vain esileikkiä"

...Se mediamyyjä, joka lukitsi kokoustilan oven perässään ja ehdotti vuosisopimusneuvotteluita "rennommissa merkeissä"

...Se mies, joka halusi ostaa nahkahansikkaani henkilökohtaiseksi viihdykkeeksi, ja sitten se toinen joka tarjosi isoa rahaa käytetyistä alushousuistani

...Se vanhempi kollega, joka koki oikeudekseen halata ja likistellä, koskaan lupaa kysymättä, yrittäen uudelleen ja uudelleen pääsyä pöksyihin milloin missäkin kekkereissä.

...Se mies, joka kymmeniä kertoja soitti kotipuhelimeemme läähättääkseen aina, jos vastasin

...Se tuttu mies, joka lähetti kuvan elimestään kännykkääni "You need this" -viestillä varustettuna

...Ne kaikki miehet raitiovaunuissa, busseissa, kaduilla, jotka ovat huudelleet perään likaisia kommenttejaan 

...Se vuokraisäntä, joka ehdotti maksuksi jotain muuta kuin rahaa.

...Se mies, joka käveli kasvojeni eteen masturboimaan avatessani pyöräni lukkoa, tai se toinen, joka junassa vaivihkaa kaivoi elimensä ja esitteli sitä jäätyämme R-junan vaunuun kahden

...Ne miehet, jotka ovat lähteneet seuraamaan öisillä kaduilla, ja kaikonneet vasta, kun olen lyöttäytynyt  onnekseni paikalle sattuneen, tuntemattoman turvallisemmaksi olettamaani käsipuoleen  

Päästyäni tähän saakka, väsyin. En jaksanut enää miettiä pidemmälle, riitti jo tämäkin kattaus.

 

Mutta sanonpa tämän: en ole koskaan, ikinä, kantanut syyllisyyttä noiden miesten käytöksestä. Olen ollut loukattu ja loukkaantunut, peloissani, inhon vallassa, pahoittanut mieleni ja menettänyt luottamukseni. Mutta syyllisyyttä en ole suostunut kantamaan.

Toivon etenkin sitä, että tämän somemyrskyn aikaansaama laaja tietoisuus seksuaalisen häirinnän yleisyydestä ja sen monista sävyistä helpottaa heitä, jotka suotta kantavat syyllisyyden tunteita. Seksuaalinen häirintä, sen mikään muoto, ei ole koskaan ok, eikä koskaan uhrin syy. 

 

Share

Kommentoi