Mistä ei tiedä

Lilou's Crush

Paras ystäväni kävi eilen kylässä, pitkästä aikaa oltiin nassutusten -paljoa ei kuultu tai keskitytty lasten ja koiran meuhkatessa, mutta väliäkö sillä, tunne on tärkeintä.

Sain pitkään autossaan matkanneen joululahjankin, oikean aarteen. Aarteessa oli repeilleet kannet, ja sen sisällä kokonainen maailma ja rakkaus. Hän oli löytänyt kirjahyllynsä uumenista kirjan, jonka oma äitini oli antanut hänelle vuosia sitten. Kyseessä oli äitini esikoisteos, jota omasta hyllystäni ei täältä kotoa löydy.

Tuntui kuin enkelin siipi olisi pyyhkäissyt yli.

 

Äitini nukkui yllättäen pois juuri näihin aikoihin, maaliskuussa jo kolmetoista vuotta sitten. Nyt kuulen äidin äänenpainot mielessäni lukiessani hänen vuosia sitten kirjoittamaansa tekstiä. Tunnen hymynpaikat, aistin riveiltä ja niiden väleistä ahdistuksen ja toisaalla ilon poukamat. Ja vähän lapsuuden kesistäkin kaikuja. Miten muistankaan taas selvästi, kuinka äiti sulkeutui meiltä silloin viideltä lapselta saunan rauhaan kirjoittamaan punaisella koneellaan. Ja miten tunnen tuon rauhan kaipuun ja kirjoittamisen poltteen niin hyvin itsekin.

 

 Aivan hirveän kova ikävä. 

 

Kommentit

Nettanen

Aivan ihana teksti, ja aivan ihana lahja ystävältäsi!<3 Varmasti parempaa ei olisi voinut ollakaan. Mistä kirja kertoo? :)

Hertta
Lilou's Crush

Eikö ollutkin, kyllä lämmittää edelleen <3 

Kopioin tähän vallan takakansitekstin, se kuvaa kirjan niin hyvin:

Silloin kesät olivat kauniit, ja ihmiset yrittivät saada otteen elämästä. Tämä romaani herättää eloon viisikymmenluvun ja sen tunnelmat.

Hilkkamaija Karvisen esikoisromaani kuvaa 50-luvun lopun kesää maaseudulla. Päähenkilö on kuusivuotias Ulla, tarkkasilmäinen ja – korvainen tyttö, joka on mielellään paikalla silloinkin kun aikuiset puhuvat omia asioistaan. Kesäiset päivät ovat täynnä leikkiä ja työtä, mutta metsän takaa nouseva ukkospilvi ei ole ainoa uhka idyllin yllä.
Ulla vaistoaa, että aikuisten maailmassa on paljon pelottavaa ja selittämätöntä. Tädit ja enot ovat sitä polvea, jota sota on kipeästi koskettanut, joiden elämänsuunnitelmat ovat katkenneet. Äitikään ei ole tyytyväinen siihen mitä on ainoana sisarusparvesta saanut, perheeseen ja omaan kotiin; hän kaipaa kadonnutta nuoruuttaan.
Tässä romaanissa elää se Suomi, joka nyt on jo mennyttä, mutta 50-luvulla lapsuutensa eläneille vielä täyttä totta, se maailman, josta aikanaan lähdettiin kurkottamaan kaupunkeihin. Hilkkamaija Karvisen huumori hellyttää lukijan, mutta kultareunaisten muistojen alta viiltyy esiin myös lapsuuden toinen puoli: yksinäisyys, pelot ja syyllisyyden tunnot.

T.Susse (Ei varmistettu)

onneksi teillä on toisenne ihanassa, isossa sisarusparvessa, muttei se tokikaan ikävää poista. Äiti-ihmiset kun tapaavat silleen hassusti muodostua korvaamattomiksi .....ja mitäs sitten tehdään kun lähtevät linnunradoille ennen aikojaan:'(

Noudanpa äitisi teoksen heti huomenissa töistä luettavaksi, kansi ja luonnehdinta maaseuturomaani lupailee paluuta menneeseen. :)

Kaunista pääsiäistä teille!

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos Susse ihana <3 Sinäpä sen taas sanoit, juuri noin on päässyt käymään. Onpas hauskaa, jos tuon vielä kirjastosta löytää, on sen verran vanha opus, mutta olen tosi utelias kuulemaan mitä tykkäsit, jos sait käsiisi!

Leppoisaa ja laiskanpulskeaa pääsiäistä teille!

kosmina (Ei varmistettu)

Thank you for the information. this article is very useful, hopefully this site is getting better
http://freegiftcardgenrator.com/steam.php

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.