"Moi"

Lilou's Crush

Täsmälleen seitsemän vuotta sitten.

Kun saa lapsia, ajankululla tai omilla ikävuosilla ei yhtäkkiä olekaan juuri merkitystä, koko käsite vain unohtuu kiireisempien alle. Havahduin ajan kulkuun tänään: tallensin kännykkääni esikoiseni puhelinnumeron.

Omaa elämää tanssittaa tietysti työt ja harrastukset, mutta harvemmin tulee laskettua aikaa niiden kautta. Lasten jutut laittavat aikakirjat paremmin järjestykseen pään sisällä. Ja onhan tässä tosiaan ollut viime vuodet kaikenlaista muistiin tallennettavaa. Heiveröinen ensiparkaisu, hengityskone, sairaaloita, koliikkia, eka "äittä", konttaamista ja kävelemään oppimista, vesirokkoa, oksennustauteja, mummulareissuja, ulkomaanmatkoja, eka tarhapäivä, muuttoja, uusi vauva, vaikka mitä. Useimmiten vain ollaan ja nautitaan kyydistä sen kummemmin ajattelematta.

Tänään pysähdyin kesken matkan. Missä ihmeen välissä minusta on tullut sillä tavalla aikuinen että iltapalapöydässä pälpättää kohta koululainen, joka odottaa, että naapurin poika, tuleva luokkakaveri, kipittää kotiin ja soittaa testipuhelun omasta kännykästään, ja juoksee puhelun jälkeen takaisin tänne leikkimään. Sohvalla ollaan vieretysten, ja tyttö lähettää mummulle tekstarit ja whatsapit tuosta noin vaan, taitaa videoviestin teon tädille kuin aina olisi sellaisia lähettänyt.

Kännykkäliittymä. Miten kuiva asia, ihan arkinen, ja yhtäkkiä erityinen. Avaa pienelle uusia juttuja ja pysäyttää vanhemmat ajattelemaan ajan kulua. Onneksi näin, että koko ihana lapsuusaika ei jää vain kaikkiin valokuviin tallennettuihin hetkiin. Tällaiseen välipysäkkiin ei ole ladattu odotuksia ja kameran akkuja kuin ekoihin synttäreihin ja ekaan koulupäivään. Ne vain ottavat ja tapahtuvat, ja ihan ohimennen saavat aikaan hurjan liikutuksen.

Minun pieni, iso, takkutukkainen tyttö. Oma puhelinnumero ja kaikkea.

Share

Kommentit

kao kao
Kao Kao

Voi, ne kasvaa niin nopeasti. Mutta onneksi niillä on silti välillä tukka takussa ja unesta raskaat silmät <3

Hertta
Lilou's Crush

Juuri niin <3 Eipä sitä onneksi ihan aikuisenakaan äitin kainaloa parempaa paikkaa ollut. Ehkä nämä meidänkin säilyy kainaloisina, vaikka mittaa tulee vielä metri tai puolikas.

Emiliii (Ei varmistettu)

Olipa ihanasti kirjoitettu. Tuli kahden pienen tytön äidillekin liikutuksen kyynel silmään. Pieniä vielä ovat, mutta kyllä se aika tosiaan hurjaa vauhtia kulkee..

MiituOriginal (Ei varmistettu)

Oi aika! Tuosta kuvasta tulee niin oma mustatukka mieleen, joka (myös?) aloitti matkansa hyvin pienenä. Tänä kesänä on opittu keinumaan ja pyöräilemään ja kipitetty ensimmäistä kertaa naapuriin leikkimään ilman vanhempia. Vielä ei onneksi puhelinliittymää tarvita. Kuopus täyttää muutaman päivän päästä vuoden, ja oon tässä pidemmän aikaa jo tuntenut haikeutta vauvavaiheen päättymisestä, vaikkei se nyt todellakaan yhtä ruusuillatanssimista tälläkään kertaa ole ollut. Viimeisten viikkojen aikana olisin vaan halunnut pysäyttää tuon isommankin kohdalla.

t.Susse (Ei varmistettu)

Oi kyynel..... Ja sydän sinun postauksellesi. :) täällä mennään jo siinä että muinainen palloposki nukkaniska kantaa komeaa kokopartaa ja suunnittelee perhettäkin tyttöystävänsä kanssa, snif...aika enemmän kuin lentää!

Vihreälintu_ (Ei varmistettu)

Ja se vasta hämmentävää onkin, kun ne soittaa sillä kännykällä: "Moi äiti!". Oma tyttö on jo kymmenen, ja vieläkin välillä hämmentää. Vastahan se syntyi. &lt;3

Kommentoi