Muisto lomasta

Lilou's Crush

 

Siirtelin epäonnisesti valokuvia koneelta toiselle, ja nämä parin viikon takaiset kuvat tuntuivat olevan ainoat, jotka säilyivät operaatiosta, lopuilla voi olla vielä pieni mahdollisuus selvitä siirtolevyn syövereistä... Mutta ai miten ihmeelliseltä nyt näyttääkään tuo valo ja lämpö täällä pimeän keskellä!

Oli ihana kokemus olla esikoisen kanssa kaksin matkalla. Reissu meni paremmin kuin hyvin, ei kinan kinaa, koko ajan hyvää seuraa saatavilla ja illalla kun lapsi nukahti, äänikirjaan nukahtamista pimeässä huoneessa pehmoisiin lakanoihin.

Otimme koko loman rennosti. Uimme suomut sormien väliin (ja minä hiukset koppuroiksi), menimme iltaisin ulos syömään jos siltä tuntui ja jos oltiin päivän polskinnasta liian väsyneitä, syötiin hotellin ravintolassa tai haettiin läheisestä kaupasta iltapalat huoneeseen

Ihmeellistä, miten lyhyt lomakin lepuutti mieltä. Lähdimme perjantaina illalla ja saavuimme varhain keskiviikkona, ja tuntui, kuin oltaisiin pidempikin reissu oltu poissa. Oli hyvä fiilis sukeltaa uppeluksiin arkeen. Sen kyllä päätin, että seuraavan kerran ainakin palataan päivälennolla, myöhässä lähtenyt yölento oli aika rankka.

Nyt voikin hetki mennä ennen seuraavaa reissua, kun on tuo karvainen vauva, jotai ei ihan vielä malteta hoitoon laittaa. Semmoistahan se on, näiden vaaveleiden kanssa. 

Share

Kommentoi