Muumihommia

Lilou's Crush

Ei kai Naantalin reissua voi lapsiperheenä tehdä ilman Muumimaailmaa? 

Kokemus oli itselleni ensimmäinen, kuten moni muukin lasten paikka -omalla kahdeksanhenkisellä lapsuuden perheelläni ei niin vain lähdetty liikenteeseen, eikä varmasti olisi ollut varaakaan. Niinpä tiesin vain kuulopuheilta odottaa halittavia laakson hahmoja ja muumitaloa, ja siinäpä se sitten olikin. Avoimin mielin matkaan.

Ajoitus oli aivan täydellinen kohta kolmevuotiaalle! Hän rakasti tasaisesti kaikkea. Muumitaloa, merta, kiipeilyä kallioilla, Haisulin tyrmää... Muumityyppien laulu- ja teatteriesitykset upposivat kuin kuuma veitsi voihin, ja hahmojen haliminen se vasta ihanaa olikin. Ainoa iso harmi oli, että Hemulia ei saatu yrityksistä huolimatta kiikkiin, ja lapsen kaiho harmaan hahmon perään oli kerrassaan surkeaa katsottavaa.

Yhdeksänvuotias on muumimaailmassa vähän kausien välissä: ei enää innosta hihkuva halimaakari, mutta ei vielä niin syvällisesti muumien hienouteen perehtynyt aikuinenkaan. Taloissa puuhailu, kiipeily Papan laivassa, piknikhommat siinä sivussa, niistä tykkäsi isompikin, ja hauska kolmituntinen puistossa vietettiin.

Tykkäsin puistosta itse, moni asia oli "oikein" tehty tällaisen vanhan muumifanaatikon silmissä. Pidin myös siitä, että "markkinahumu" oli selkeälle alueelle rajattu, ja muualla sai keskittyä olennaiseen eli muumien taikamaailmaan. Lippujen hinta on mielestäni melko korkea, 28€ per yli kaksivuotias -kannattaa hyödyntää K-Plussa-alennus -10%, jos sinnepäin on menossa.

 

PS. Me tulimme alueelle puoli kolmen jälkeen, jolloin ihmisiä kyllä oli, mutta ei mitenkään kammottavasti, ja lähdimme puiston sulkeutuessa. Ei jonoja vessoihin tai lastenhoitoon. Serkkuni oli aamulla liikenteessä, ja kertoi olleen mahdottoman ryysiksen. Ehkä tässä yksi vinkki harkittavaksi, jos ihmismassat eivät viehätä.

Share

Kommentoi