Näkemisiin vuoteen 2016

Ladataan...
Lilou's Crush

Vaikka tämä oli odotettavissa, on olo silti jokseenkin pöllämystynyt kun pysähtymisen aika on nyt ja tässä.

Hankkeet töissä on viety niin pitkälle kuin suinkin mahdollista, olo niiden suhteen on aikalailla kaikkens antanut. Omista "työvauvoista" napanuoran katkaisu oli yllättävänkin tunteikasta ja yksinäistä etätyöläiselle. Ei myöskään ollut viimeisiä yhteisiä lounaita tai heippa-kahvitteluita, niitä jäin myös kaipaamaan. Saapas nähdä, millainen työelämä odottaakaan vuoden 2016 rullatessa käyntiin -viimeksi äitiysloma toimi mainiona aivojen sisällön arkistointi- ja järjestelyhetkenä ja töihin palasi (omasta mielestään) entistä skarpimpi tapaus. Etäisyys antaa näkemystä, noin niinkuin kiteytettynä.

Tänään siis toimitin töihin sairaslomapaperit tulevalle neljälle viikolle, eli heinäkuussa alkavaan äitiyslomaan saakka. Haaveksin siitä, että tällä kertaa ennättäisin ihan viralliselle äitiyslomallekin, esikoinen kun kiirehti mualimaan hyvissä ajoin ennen lomakautta. Sovittiin tulevan kummitätyliinin kanssa, että 36+1 on sitten aikaisintaan sopiva päivä syntyä, jos varhain päättää tulla, ja kaikki yli 40 on huonoa vitsiä tässä tilanteessa.

Pullanpallero vähät välittää näistä äitinsä aatoksista, hällä on muita kiireitä pitänyt: on viime päivinä laskeutunut lähtökuoppiinsa. Rauhakseltaan otetaan siis tulevat viikot. "Aika rauhoittua ja kääntyä sisäänpäin" tuumasi viisas anoppi. -Mutta mistäs se semmoinen olisi hyvä aloittaa?

Share
Ladataan...

Kommentit

E_ (Ei varmistettu)

Parempi tietysti jäädä töistä pois, kun tilanne sitä selvästi vaatii. Jaksamisia rauhallisesti ottamiseen ja odotteluun! Mulla muuten ennenaikaisen esikoisen jälkeen kakkonen oli kovasti tulollaan yli kaksi kuukautta, ja lääkäreiden ja terveydenhoitajan arviot olivat, että saattaa syntyä milloin vain. Oli siis kaikki ennusmerkit siitä ja kovin kovin alhaalla lähtökuopissa painamassa. (Ja vuosi oli 2010 eli hirveä hellekesä, ja mä vain jouduin lepäämään sisällä kotona ja sairaalassa...) MUTTA kakkonen syntyi silti sitten viikolla 38 eli normiaikaisena. Noinkin voi siis käydä, ja toiv. sunkin pieni malttaa odottaa hyville viikoille. Oli muuten aika lailla erilaista hoitaa täysaikaista kilon painavampaa tyyppiä kuin esikoista! (Kakkosen synnytys oli kuitenkin tosi paljon helpompi ja nopeampi vaikka olikin reilusti isompi tyyppi tulollaan.) Olen ennenkin kirjoitellut omista kokemuksista, koska muistan kuinka rohkaisevat kokemukset oli tärkeitä nekin silloin kun itse ei voinut muuta kuin odottaa ja odottaa.

Hertta
Lilou's Crush

Ehdottomasti näin -olen kovin iloinen, että pystyin niinkin pitkään tekemään etätöitä, nyt olen ollut ensin kaksi viikkoa sairaslomalla, mutta sinäkin aikana on monta juoksevaa asiaa tullut hoidettua, ja nyt sitten ihan tyystelyksin. Ja kyllä siihen on syynsä, ja näköjään aivojenkin lepuutus auttaa myös supistuksiin, stressi kun ei ainakaan helpota!

Olen tosi kiitollinen ja iloinen että jaat omia kokemuksiasi -tosi rohkaisevaa, että vastaavanlaisesta tilanteesta on mahdollista päästä noin hienoille viikoille! Itse juuri ajattelin eilen, että vitsit, millaistakohan sitä olisikaan saada vauva viereen ihan alusta saakka, meillä kun heti ensihetkistä jouduimme eroon, kun pieni vietiin tehohoitoon ja viipyikin siellä ja valvontaosastolla pitkään. Pienihän tuo oli vielä silloinkin, kun itse pääsi hoitamaan, mutta sitä odotan kyllä tosi kovasti, että sen vastasyntyneen kanssa pääsee heti ihokontaktiin <3 Olipas muuten kiva kuulla myös, että isompi soljui ulos mutkattomasti, sekin toki vähän mietityttää, että mitähän siitä tulisi, kun eka oli niin pieni ja synnytys meni minusta mukavasti.

Kommentoi

Ladataan...