Onnenlapset

Ladataan...
Lilou's Crush

"Äiti epistä, että sinä oot saanut olla lapsi näin ihanassa paikassa!"

Näin tuumasi esikoinen, kun ajeltiin lapsuudenystäväni luota takaisin mökille lupiininiittyjen, järvenpoukamien ja vihreiden kumpuilevien peltojen reunustamaa tietä.  Molemmat lapset joutui suorastaan riistämään autoon pihalta, jossa pääsi kirmaamaan keppariesteitä leikkimään kissojen kanssa ja laskemaan liukumäkeä.

Mitenkähän elämä olisi mennyt, jos olisinkin jäänyt tänne? Tai millaista olisi muuttaa takaisin nyt? Realistisesti vaikkkapa työllistymisen kannalta likipitäen mahdotonta, mutta romantisointi ja kuvitteluleikit, mukavaahan se on. Etenkin näin keskikesän aikaan.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei oo totta, että oot asunu Haapamäellä! Mun äidin suku on sieltäpäin ja olen viettänyt siellä lapsuuden kesiä 80- ja 90-luvuilla. Niin tuttuja monet noista sun edellisen postauksen kulmista erityisesti siitä "pääkadun" varrelta. Em ole vuosiin käynyt siellä, mutta jo kun kuulee keski-suomalaisten murretta, niin tulee kotoisa olo.

Yritin siis jo tuohon edelliseen postaukseen kommentoida, mutta jostain syystä en saa ollenkaan kommentointikenttiä esiin, niin kommentoin nyt sitten tähän.

t.Susse (Ei varmistettu)

Niisk. Sekä tähän että edelliseen postaukseen. Suomen maaseutu kaikessa kaurismäkeläisessä ränsistyneisyydessään ja osin näköalattomuudessaankin vaan on niin melankolisen ihana (kesällä!:)) Järvet on omaa sielunmaisemaani enemmän kuin meri, saaristo ja sen kylät on jo liian kaunista ja viittaa länsinaapuriin. ;) Tuo keltainen talokin kuvissasi...niin näen hellävaraisen torpan kunnostuksen jälkeen miten pikkuisen rempallaan olla saava puutarha kutsuu haahuiluun ja onnelliseen hymistelyyn, pyöräilyihin siihen ainoaan kyläkauppaan pientä Jaffa-pulloa hakemaan. Kuvittelen sellaisen jatkuvan Rintamäkeläiset- sarjan jakson jossa haluaisin lomaa viettää, hidasta yksinkertaista elämää, tähän päivään verrattuna rinnakaiselämää.

Toisaalta, yhtään en päästä mieleen kylmää tuulta, sadetta ja hyttysiä vaan kuvitelmissa paistaa aina ehta ruåtsalainen ikiaurinko, mahtavaa kun unelmissa voi sekoittaa vaikka mitä keskenään!

Hurmaavaa loman jatkoa sinne,

tää lähtis niityille kirmaamaan (as if:´D) huomenna. Ja tietenkin kaikki epärealistiset lomaodotukset on ladattu, pitäähän perinteitä kunnioittaa.

Sommartider hej hej, sommartider!!

Tasaraita

Minäkään en onnistunut kommentoimaan edelliseen postaukseen. Mutta kirjoittelen tänne. :)

Täällä oikein herkistyin edellistä postausta lukiessani. Olen itsekin pikkuisesta kaupungista kotoisin. Kaupungista joka kuihtuu koko ajan. Työpaikkoja häviää, ihmiset muuttavat pois ja asuntoja on tyhjillään. Niin surullista. Omat juuret ja lapsuuden maisemat ovat tärkeät. Ihanaa, että teillä on mahdollisuus nyt lomailla noissa kauniissa maisemissa.

Itse en osaisi kyllä nähdä itseäni enää asumassa lapsuuden kaupungissani. Kesäpaikasta jossain pienessä kylässä kyllä haaveilen, ja niin kuin Sussekin edellä, niin olen kyllä aika romantisoinut ne kuvitelmat kesäpaikasta. :) Paahtava aurinko ja vienosti tuulessa heiluvat heinäpellot. Pyöräretket kyläkaupalle, souturetket iltaisin tyynellä järvellä ja lapset leikkimässä lämpimässä rantavedessä. Haha, melkoista utopiaa Suomen kesässä. :) Jatkan siis vaan haaveilua.

Kommentoi

Ladataan...