Piikit vähissä

Lilou's Crush

Ajan kulumista taivastelin jo pari päivää sitten, kun päivittelin, että kolme kuukautta on mennyt uusissa hommissa. Ja nyt sitä vasta taivastelenkin...

Tuo kuva on otettu aikalailla tasan vuosi sitten. Silloin poltti hiekka huolettoman lomalaisen varpaiden alla, hoitovapaa tuntui jatkuvan i-kui-ses-ti, kesä häämötti edessä ja kaukana kaukana paluu arkeen ja siihen peruselämään, mitä nyt eletään. Ja peruselämään vielä aikamoisella twistillä, mitä tämä työelämän mullistuskausi onkaan tuonut muassaan. 

Eipä siinä: pidän itseäni onnekkaana, kaikkiruokainen kuin monin tavoin olen. Nautin valtavasti lapsen kanssa kotona olemisesta ja satunnaisten töiden rytmittämästä hitaasta arjesta ja omista pikku projekteista -ja samoin nautin nykyisestä sähäkästä menosta, joskin bebelinojen kanssa aikaa saisi olla enemmän käytössä. Ja lapset, ihanat kaiken ikäisenä, mutta kyllä siinä vauva-ajassa on minulle jotain aivan vastustamatonta... 

Ymmärrän kuitenkin hyvin, että toisilla on erilaiset fiilikset, kaipavat joko enemmän säpinää kuin mitä vauva-arki tarjoaa tai vieroksuvat tempoilevaa "uraäitiarkea" -hipsuissa tämä, kun en parempaakaan keksinyt tähän iltaväsyn aikaan.

Kaiken tämän horinan keskellä kuitenkin se ajankulun kolahdus: lomakammassa piikit ei riitä takkuja setvimään. Kotivahti pakannut kimpsunsa ja valmis saapumaan paikalle. Töissä miljoona asiaa vielä pöydällä, mutta viikon päästä se alkaa, meidän perheen loma!

Share

Kommentoi