Polkuja urassa ja elämässä

Lilou's Crush

Tässä kuussa blogissani on ollut hiukan hiljaisempaa. Syynä siihen ovat olleet alkukuun kova sairastelu ja sen jälkeen vimmattu pohdinta, joka on vienyt kaiken vapaan aivokaistan.

Elämän merkitykselliset asiat tapahtuvat usein vauhdilla. Pieni viime viikolla ääneen lausuttu ajatus johti suurempaan ajatusvellontaan ja sai aikaan tapahtumasarjan, jonka seurauksena irtisanouduin perjantaina työstäni -ja aloitan ensi viikolla uudessa työpaikassa.

Tapahtumaketju kuulostaa paljon dramaattisemmalta mitä se onkaan, mutta ajattelin sen kertoa teille, sillä taustalla piilee tärkeä havainto ja ajatus. Ehkä joku teistä on tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että tästä voisi olla pieni pusku eteenpäin.

Kuten ehkä muistatte, aloitin äitiysloman jälkeen työt uudessa yrityksessä elokuussa, ja minulle uusi ala (tai ainakin ihan uusi kulma siihen) imaisi mukaansa samantien. Toi tullessaan mukavat ja osaavat työkaverit, hyvät esimiehet, paljon vastuuta, opin paikkoja ja yhden nyt jo huvittavan, pienen epäonnistumisen ja lukemattomia huikeita mahdollisuuksia. Toi reissuja muille maille ja Suomen sisällä, ja laittoi kropan läpi virtaa tuomaan kasvuyrituksen mielettömän draivin. Mutta se, mihin en osannut varautua, oli mukana tullut, pikkuhiljaa kasvanut tunne ja kysymys siitä, mitä minun oikeasti kuuluisi tehdä. 

Saimme ihanan, hauskan, taidokkaan tiimini kanssa aikaan hienoja juttuja, käyrät kääntyivät juuri oikeaan suuntaan, hyviä asioita tapahtui ja mahdollisuuksia aukeni yksi toisensa perään. Mutta samalla, kun asioita tapahtui jokaisella rintamalla, sydän alkoi jumpsuttaa  jotakin, jota kaiken kiireen keskellä oli vaikea kuulla.

Sairastumiseni päänsärkyineen pakotti pysähtymään hetkeksi, laittamaan koneen syrjään ja olemaan vain hiljaa aloillaan. Ei virikkeitä, ei ärsykkeitä, vain hämärää huonetta ja hiljaisuutta. Silloin huomasin, että vastusteluistani huolimatta sydämen viesti kuului kohinan keskeltä selkeänä. Muutaman päivän äänen kanssa taisteltuani "eihän nyt ihminen näin hienoa ja hyvää työpaikkaa, mahdollisuutta, tiimiä, johdon luottamusta, voi jättää vain yhden "musta tuntuu"-sydämen vuoksi, eihän sitä nyt parane lähteä ennenkuin on kunnolla edes aloittanutkaan, en ole ikinä sellaista edes ajatellut enkä todellakaan nytkään aio" ymmärsin, että itseasiassa sehän on ainoa asia, jonka vuoksi elämässä kannattaa suuria päätöksiä tehdä. Miten voisin sen äänen työelämässä vaimentaa, kun se muutoin ohjaa tekemisiäni, ja on ohjannutkin aina oikealta tuntuvaan suuntaan. Eräs tietty kettu eräästä kovin kuuluisasta teoksesta jakaa kanssani tämän hyvin yksinkertaisen salaisuuden ja lausuu siitä seuraavasti: "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."

Niinpä haikein mutta varmoin mielin sanoin heipat tärkeäksi käyneelle tiimilleni ja muille työkavereilleni ja kävin monta hyvää keskustelua esimiesteni kanssa. Vaikka irtisanoutumiseni oli varmasti yllätys, lämpimämmät välimme eivät voisi olla -jo tästä syystä tämä lyhyt mutta sitäkin tiiviimpi pesti jää ikuisesti mieleeni. Miten tärkeää onkaan avoin keskustelu ja molemminpuolinen kunnioitus kaikissa työsuhteen vaiheissa. Parempaa en olisi voinut toivoa.

Sen lisäksi, että sain työpaikalta mukaani valtavan määrän uutta osaamista, sain sieltä mukaani monen monta mukavaa kaveria, ja kaksi ystävää. Jo siinä olisi paljon enemmän kuin tarpeeksi. Toivon, että myös pystyin jättämään jälkeeni jotakin hyvää ja kaunista.

 

PS. Ehkä jotakuta kiinnostaa, minne se sydän sitten johdatti? Tai sitten tunnette minut jo näiden kahdeksan vuoden ajalta niin hyvin, että arvasitte jo, että sinne se tie vei, takaisin mainostoimistoon, tarinoiden, taikuuden, tunteen, tieteen ja teknologian äärelle.

PPS. kuvaan ei sisälly metatasoa, onpa vain räpsy työpaikalta muistivihkostani, syy moisen kuvan ottoon tuntematon.

Share

Kommentit

Sinä mahtava rohkea nainen. Painin samanlaisen "muttakunmustatuntuu"-tilanteen kanssa, vaikkakin toisella elämän osa-alueella. Mielummin sitä kaiketi katuu (jos nyt pitää yleensäkään katua) niitä asioita joita teki, kuin niitä mitä jätti tekemättä. Tsemppiä uusiin tuuliin! :)

Hertta
Lilou's Crush

Voi paljon rohkeutta päätöksen tekoon. Olen kyllä usein tuon vanhan viisauden kuullut, että tekemättä jättämisiä katuu enemmän, toki jonkinlainen tolkku teoissakin hyvä olla mukana :)

ja kiitos niin paljon kauniista sanoista! Rohkeasta en tiedä, mutta ainakin rehellinen itselleen -ehkä se tosiaan on rohkeaa sekin! Ja kiitos tsempeistä, ensi viikolla sitten puhaltelee ne uudet tuulet :)

Tasaraita

Ihana teksti ja onnea aivan valtavasti rohkeasta päätöksestä! Hienoa uskallusta heittäytyä sydämen äänen vietäväksi. Se kai on se ainoa oikea ääni, joka voi viedä oikeaan suuntaan. :)

Kirjoituksesta paistoi joku sellainen onni ja varmuus siitä, että päätös on ollut oikea. Sitä oli ihana lukea ja voi vitsit, että täällä ollaan kuule onnellisia sun puolesta. :)

Hertta
Lilou's Crush

Sinä ihana! Aina kannustava ja positiivinen, läpi kaikkien vuosien ja mutkien ja mäkien. Kiitos! Olet yksi iso aurinko!

Näin sen täytyy olla, jos kuuntelee "mutkua" ennenmmin kuin omaa sydäntä, luvassa lie aina puolittaista tyytyväisyyttä. 

Tasaraita

Voi kuule, niin olet sinäkin! Mulla on rehellisesti sanottuna tässä vuosien varrella ollut aika hankaliakin aikoja ja aina ei ole jaksanut olla iloinen ja positiivinen. Voisin melkein sanoa, että sinä olet yksi niistä esikuvista ja positiivisista ihmisistä, joista olen joskus aikoinaan imenyt vaikutteita ja positiivista elämään asennoitumista. Ja onpa ollut hienoa huomata, että vanha koirakin voi oppia uutta. Elämä on niin paljon kevyempää ja kiitollisempaa jos vaan yrittää asennoitua positiivisesti ja muistaa kehua ja kiittää toisia. Niin kuin tässäkin huomattiin niin tämäkin oli vaan win-win-tilanne, niin hyvän mielen nuo sinunkin kauniit sanat sai täällä aikaan. :) Kiitos siis niistä, et arvaakaan kuinka ne lämmitti mieltä. 

Hertta
Lilou's Crush

No niin. Nyt sitten itkettää, mokoma sinä.

Mutta tuo on niin totta, että me vanhat piskitkin vielä opitaan uutta. Itse olen treenannut sekä sitä "Ei":tä että hurjasti jännittävissä paikoissa "joo":ta. Joskus on kannattanut, joskus ei, mutta kyllä se itsevarmuutta ja itsetuntemusta jokainen valinta tuo. Tietääpä, että mistä selviää, mista haluaa selvitä ja mistä selviäisi, mutta ei huvita selvitä :)

Muiden kehuminen ja kiittäminen, siinä on niin kiva tapa, että sitä tosiaan kannattaa viljellä. Tuolla nyt siis edellisessä työpaikassani minut otti monena aamuna vastaan henkilö, jolla sellainen jalo taito oli, ja jokainen niistä päivistä starttasi ihan poikkeuksellisen hyvillä mielin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tärkeää jakaa näitä tarinoita, kiitos siis siitä. Monta painia on tähänkin sydämeen mahtunut. Työn suhteen esimerkiksi sellaista, että olin todella vaikeassa tilanteessa pari kertaa, jossa varmasti monen muun mielestä tilanne olisi näyttänyt siltä, että olen hullu jos jatkan, että täytyy vaihtaa suuntaa. Ja niin haastava kuin tilanne olikin ernäisistä syistä, sydän sanoi vaan sitä yhtä, että ei pidä lopettaa. En tiiä miten aina selvittiin, mutta jotenkin, elämä on hassua... Juu, ehkä lukijana saattoi jotenkin aistia jotain sellaista, että nyt kun kerroit niin tuli sellainen olo, että noin sen varmaan kuuluu mennä.... Kaikkea hyvää!

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos kommentistasi! Minustakin työelämän, ja elämän muutenkin, pohdinnoista olisi hyvä keskustella avoimemmin, ja myös olla herkempi kuulemaan niitä omia tunteitaan ja fiiliksiään. Ja just noinkin päin, että jos tunne on vahva, että suunta on oikea, puskea puskea vaan, mutta sitten taas toisaalta, ei kokea itselleen oikeista valinnoista syyllisyyttä tai lukea sitä luovuttamiseksi.

Samoin kaikkea hyvää ja kaunista sinulle :)

Riia Meikkipää

Onnea ihana rohkeasta ratkaisusta! Ihan mahtavaa! Itsekin kuuntelin sydäntäni ja tein ratkaisun FABn suhteen jäädä siihen yksin. Pelotti ja pelottaa, mutta silti tuntuu että tein oikein. Sydän sanoo nyt niin. Hyvä me, näillä mennään ja hyvin mennäänkin.

Pus!

Hertta
Lilou's Crush

No just näin ystävä kallis <3 FABulous times on sulla käynnissä ja edessä. Oon susta niin ylpeä! Ja kaikesta mikä teillä on nyt käynnissä. Aivan huikeeta!

Kommentoi