Raivausta ilmassa

Ladataan...
Lilou's Crush

Sain ystävältäni lahjakortin kirjakauppaan synttärilahjaksi (voiko ihanampaa olla, ei!), ja tilasin heti muutaman opuksen. Nyt saapuivat perille, jes.

Kuten ehkä muistatte, olen KonMari-metodia mukaellen käynyt läpi koko huushollimme ennen muuttoa, joka aloittaessani pari vuotta sitten ei vielä ollut näköpiirissä. Nyt täällä eläessä en voi kuin taputella itseäni olkapäälle, että hyvin tehty, tyttö! Niin pal hankalaa oli jo tälläkin määrällä, mitä olisikaan ollut suuremmalla. En tohdi edes ajatella.

Marittajista on viimeviikkoina ollut juttuja ja artikkeleita aivan väsymykseen asti lähes joka tuutissa, taitaa olla just nyt trendikäs aihe. Harmillisen usein olen huomannut, että hommalle ja sitä harrastaville naureskellaan jonkinlaisessa ylemmyydentunnossa irrotellen iloisesti lauseita asiayhteyksistä, vaikka opustakaan ei ole luettu. No, sallittakoon se tässä sananvapauden maassa, kaipaisin itse tietysti aiheesta kiinnostuneena lihaa juttujen luiden ympärille, vaikka en tyystin maripäissäni olekaan, vaan yhdistelen metodia ja maalaisjärkeä omana sopivana keitoksenaan.

Siinä missä KonMari kaikessa lapsekkaassa höpsöydessään oli minusta symppis ja helppoa, hyväntuulista luettavaa, en jostain syystä päässyt Raivausoppaan kanssa samaan innostuneen sonnin kevätfiilikseen. Lukiessa tuntui vähän samalta, kuin opiskeluaikoina silmäillessäni jotakin yleiskäsitteeltään mielenkiintoista teosta, joka kansien väliin pakattuna hävitti suuren osan kiinnostavuuttaan. Tällä kertaa fiilis syntyi kenties Raivausoppaan oppikirjamaisesta rakenteesta lukuineen ja "Mieti!" ja" Toimi!"-yhteenvetoineen ja kirjan omaan korvaani opettavaisesta äänensävystä?

Sisältö ja osittain ajatuksetkin olivat hyvin samansuuntaisia sekä Kondon että Alasentien kirjoissa -ihmekö tuo, eihän kyse ole tieteestä vaan tavaroiden vähentämisestä, joten tuskin sitä kovin monella tapaa pystyisikään käsittelemään. Siinä missä Kondon kirjaa olen suositellut aika lailla kaikille vähääkään kiinnostuneille saatesanoin "lue avoimin mielin ja hyväksy höpsötykset", Alasentien teosta suosittelisin sellaiselle, jolla Marie Kondon tavaroille juttelut ja koko elämää syleilevä ote nostavat niskakarvat pystyyn jo ajatuksen tasolla (ymmärrän oikein hyvin, että lukiessa saattaa näin käydä!). Alasentien kirja, suomalainen kun on, sopii myös suoraan sellaisenaan, soveltamatta, suomalaiseen mentaliteettiin ja historiaan.

Jos suomalaista otetta muuten kaipaa, ensimmäinen tämän aiheen kirjoja jonka itse luin oli Anne Te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjä (2011). Sen suosittelen katsastamaan, jos kohdalle sattuu!

Share
Ladataan...

Kommentit

Blue Peony (Ei varmistettu)

Minulla on puolestani sellainen tunne, että katsotaan vähän nenänvartta pitkin, jos myöntää, että ei saa KonMari-jutuista mitään irti, vaikka on lukenut kirjankin, eikä siis tuomitse pelkkien kuulopuheiden perusteella. Minä myönnän, että kuulun niihin, joihin opit eivät purreet lainkaan. Ehkä se johtui siitä, että en ole koskaan ollut mikään tavarahamsteri, ja sen lisäksi olen joutunut raivaamaan suuria määriä muiden ihmisten tavaroita, mikä on vahvistanut tunnetta, että tuollaista romuläjää en halua kenenkään joutuvan siivoamaan minun jäljiltäni...

Hertta
Lilou's Crush

Ah, onpa outoa ja tyhmää jos noin käy! Olet kohdannut selvästi "supermarikkeja". Pitäishän sitä nyt aikuisten immeisten ymmärtää, ettei kaikki toimi kaikille. -etenkin kun kyse on näin henkilökohtaisesta asiasta. Minä en myöskään halua jättää jälkipolville rojua, joten aina on tullut oltua melko minimalisti, sen päälle tosin myös tykkään järkkäillä.

Kommentoi

Ladataan...