Rullaati rullaa trallallallei

Lilou's Crush

Villa Nuppulassa joulun maissa jäin tyystin Nupun pilatesrullan pauloihin. Istumatyöläisestä vaikka muutuin kantotyöläiseksi, ihan samalla tavalla jumittaa hartiat ja selkä yhtä kaikki. Miten ihanasti selän nikamat napsahtelivat paikalleen, minkä ihanan lämpimän tunteen rullailu jättikään. Siihen ei oma pyyhkeistä kääritty rullani samalla tavalla koskaan kyennyt.

Niinpä sitä oltiin kohta jonossa Stockan Casallin kantisrullat kainalossa, kuten muutkin joulunjälkeiskehonkohentajat. Syitä näihin muitakin kuin selällään rullailun autuus: kun aloitin varovasti talvijuoksentelujani, sain välittömästi huomata, että trauma on jättänyt jälkensä myös lyhentyneinä lihaksina ja vinkuvan kireinä kalvoina. Vanha tuttu juoksijan polvihan sieltä taas palasi kaveriksi, ei ois tarvinnut. Ihan kuin kaikessa muussa vaivassa ei olisi jo tarpeeksi! Rullailen varovasti siis myös koipireittä, ja kyllä hän on pikkuhiljaa viipynyt aina vain pidemmän ajan poissa.

Nyt on meikällä kunnon kotigymi -matto testattu jo punnerrellessa (vauvan mielestä viihdettä äänitehosteineen), vatsalihakset on mokomat vielä sen verran etäällä toisistaan, että ääbsit on jääneet polvien nostojen tasolle, mutta eiköhän sitä kohta päästä jo niitäkin muskeleita murjomaan!

Voi hiki, miten sua kaipasinkaan!

Share

Kommentoi