Ruokaralli

Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö: Sydänmerkki ja Neuvokasperhe.fi

Sydänmerkki kutsui minut mukaan kampanjaansa, ja lähdin mukaan mielelläni. Meidän suvussa kulkee sellainen ominaisuus, jota kansankielellä heikoksi sydämeksi on kutsuttu. Aihe on näinollen lähellä sydäntäni, aivan kirjaimellisesti. Joten ei muuta, kuin tossut jalkaan ja ruokaralliin!

Lähdimme siis tiistaina esikoisen kanssa kauppareissulle viettämään laatuaikaa kahden kesken (ihan tosi!) ja bongailemaan tavallisen "kevyesti keskellä viikkoa" täydennyskauppareissun ostoslistan tuotteista, löytyisikö niille kuinka helposti Sydänmerkillisiä vaihtoehtoja. Tämä homma oli syytäkin toteuttaa kahteen pekkaan, sillä tuolla lapsella on omien sanojensa mukaan "hyvät silmät: kiiltävät ja hyvä katse". Auttoi ehdottomasti bongailua, tuo nelivuotiaana julkistamansa asianlaita.

Tuo Sydänmerkki on suurimmalle osalle varmasti tuttu tunnus. Sen löytää lähes mistä tahansa tuoteryhmästä, se ei ole siis rajattu vain erityisen terveellisiin juttuihin, vaan kertoo ennenmuuta siitä, että merkillinen tuote on omassa sarjassaan parempi valinta: esimeriksi vähäsuolaisempi tai vähäsokerisempi, kuitupitoisempi, vähärasvaisempi jne. Niitä keräilemällä ostoskoriin on siis helppo ilman sen kummempaa pohtimista petrata ruokavaliota hyvään suuntaan. Tarkemmin tuotteita ja tietoa voi katsastaa täällä.

Tunnustan olevani aika jumiutunut tuttuihin juttuihin perustuotteissa, ellen sitten vartavasten lähde etsimään jotakin erityistä, tai aio kokeilla uutta reseptiä, että on ihan pakkokin väritellä vanhojen rajojen yli. Lapsen kanssa kaupassa käynti (silloin kun siihen on rauhassa aikaa, siis) on siitä kiva juttu, että tulee katsottua tylsimpiäkin hiutalehyllyjä ihan uusin silmin.

Meidän lista oli tosiaan varsin tylsä. Sitä leipää, maitoa, hedelmiä, yksi arkiruoka ynnämuuta ynnämuuta perustarvetta. Ruisleipä on meillä jokapäiväistä leipää, ja sen kohdalla meinasikin merkinhaussa tulla tenkkapoo, sillä syömme yleensä "ukin tekemää leipää" eli appiukon työpaikan leipiä. Viimeaikoina suosimistamme leivistä ei sydänmerkkiä löytynytkään, joten tutkimusmatka vei pitkästä aikaa vaihtelun pariin. Tai vaihtelun ja vaihtelun, vanhasta suosikista Realista sen heti sitten löysimmekin, ja siitä ei lapsi enää suostunut luopumaan, vaikka toin riviin tyrkylle pari muutakin sydänkuvallista pakettia muilta leipomoilta.

Maitorahkatankkauspisteessä homma oli melkein liian helppo, punaiset kuviot huutelivat monen purkin kyljestä meille jo kauas. Tässä meidän jääkaapin vakiotuotteessakin sydän nakotti yläkulmassa. Hyvillä mielin vaunuun pääsi sekin, siis.

Tytär piti hyvää huolta, että "sydänmerkit" säilyivät tarkasti omassa rajatussa tilassaan siisteimmässä mahdollisessa järjestyksessä. Kaikessa hellyyttävyydessäänkin hitusen hermoja kiristelevää tosin oli tämän tornikasan ylläpito tiukoissa kurveissa...

Ei, koulutarvikkeissa ei ollut sydänmerkkejä. Tuli tutkittua. Pitkään ja hartaasti.

Jugurttihyllyllä merkit löytyivät onneksi myös uusista suosikeistamme. Viimein jugurtteja, jotka eivät ole ällömakeita.

Sydänmerkkituotteita löytyi matkaan myös hevipuolelta. Ja olipa kaunis salaatti, kuin kukkakimppu!

Tässäpä kaikki sydämelliset tuotteet kasseistamme. Ostoksista reilusti yli puolet olivat sydänmerkillisiä (kummallista, että WC-ankassa ja seinäkalenterissa ei merkintää ole, molempien puute kun aiheuttaa sydämentykytystä...)  Huomasin, että lähes kaikki normaalivalinnat olivat jo valmiiksi sydämellisiä, asiaan en vain ollut tullut sen kummemmin kiinnittäneeksi huomiota, toki ne on valittukin listalle usein aivan samoista syistä mistä Sydänmerkin saa, että sinänsä ei ihme. Luen nimittäin aina, ihan aina, pakkausselosteet ruokatuotteita valitessa. Muutama ihan uusi tuttavuuskin hyppäsi kuitenkin joukkoon: yleensä käyttämämme riisin sijaan napattiin tällä kertaa riisi-ohraseosta, ihan vain Sydänmerkin vuoksi, sillä asialla kun oltiin, ja sitä kiinnosti kotonakin kokeilla lisäkkeenä. Juustona meillä on yleensä 17% Oltermannia, nyt otettiin tunnuksen innoittamana Polaria, vanha tuttu sekin tosin.

Sydänmerkillisten tuotteiden löytäminen oli siis ainakin tämän kauppalistan mukaan ihan helppoa. Paljosta ei merkin puutteen vuoksi olisi joutunut tinkimään, paitsi pastakastikkeen kuohukerman korvasin nyt kokeilumielessä sydänmerkityllä ruokakermalla (joissain versioissa toimii, toisissa ei ihan niin hyvin, mutta syötävää on aina tullut), sekä Oivariinista, jonka kohdalla ummistin silmäni lukuisilta Sydänmerkki-vaihtoehdoilta, sillä sen asema leivälläni on pyhä. Juuston jätän usein väliin, mutta se oivariini, tai ihka-oikea voi...Voivoivoi... Tiedän vallan hyvin, että tässäpä juuri olisi tuhannen taalan paikka viilata omaa ruokavaliota, sillä pienilläkin päivittäisillä muutoksilla on pitkällä aikavälillä suuri merkitys. Sellainen onnellinen tasapaino on varmasti hyväksi tässä ruoka-asiassakin: arkena terveellistä ruokaa, niin voi hyvillä mielin ja sydämin sitten herkutellakin.

Näitä ruokajuttuja on kyllä hyvä välillä pysähtyä pohtimaan, sillä kukas minun ja perheeni ainokaisista sydämistä pitää huolta, ellei kaupasta ruokaa kantava mamma itte. Vastuullinen homma, huh, mutta onneksi hauska sellainen!

Onko siellä muita pakkausselosteiden tiiraajia? Tai teettekö ostoksia merkkien perusteella, esimerkiksi nyt vaikka juuri Sydänmerkin, luomun, suomalaisuuden yms leimojen perusteella? Nuo ovat niitä, joita ainakin itse koetan tiirailla, ja itse valmistusaineita tulkatessa välttää turhanpäiväisiä lisäaineita, ylenmääräistä rasvaa ja suolaa sekä etsiä mahdollisimman kuitupitoisia ja vähäsokerisia vaihtoehtoja.

 

PS. Pahnan pohjalle tunnustus. Mitä enemmän lyötiin ylävitosia noista bongatuista merkeistä heiteltiin tytön kanssa, sitä hurjemmin yhtäkkiä omituiset mieliteot alkoi jyllätä... Metukat hirnui hyllyssä houkuttelevasti, pumpernikkelipaketti vaikutti ykskaks vastustamattomalta. Omituinen fiilis, normaalisti olen varsin spartalainen ruokakauppalainen, esimerkiksi keksejä ja punaista lihaa huusholliin hankitaan harvakseltaan, ihan autopilotilla ohitetaan yleensä tuollaiset houkutukset.

Share

Kommentit

Piipo79

Oivariini. Pakko sanoa että mäkin muuten terveellisenä ruokailijana valitsen sen. Oletteko jo maistanut riisi & ohraa? Mun mielestä se on supermaukasta ja esim kaalilaatikko siihen tai ihan ohraan tehtynä on parempaa kuin perusriisiin.

Hertta
Lilou's Crush

Ah, tämä tuntuu synninpäästöltä :D Miten voikin olla niin koukuttava maku kuin voi, ja oivariini on ehkä leivällä vielä parempaa toisinaan. Sen verran sentään siinä ollaan menty terveellisempään suuntaan, että ostetaan sitä vaaleanvihreää. Ja jes, mainio kuulla, huomenna nimittäin itse testatataan kun laitan kanaruokaa! Kiinnostaa myös nuo riisi+muut viljat-systeemit. Ja arvaa vaan, alkoiko juuri nyt tehdä mieli kaalilaatikkoa, en ole syönyt sitä sitten lapsuuden!

AnskuK (Ei varmistettu) http://www.peaceandstyle.fi

Todellakin mun mielestä oikea voi! En laittais kurkustani enään alas niitä käsiteltyjä omituisia margariiniräpellyksiä vaikka työn puolesta (sydänhoitaja) kuuluisikin :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Todellakin aitoa voita käytän. Myös käytössä aina aitoa kermaa, enkä mitään lisäaineellisia ruokakermoja. Koska haluan syödä hyvää JA terveellistä ruokaa :)

MiiaK (Ei varmistettu)

Jep. Tunnustan olevani tuoteselostesyynäilijä. Erityisen tarkkaan sai syynätä, kun lapsi vielä kärsi maitoproteiinin aiheuttamista iho-oireista. Ja sokerit syynätään miehen diabeteksen takia. Suosin, aina kun mahdollista, suomalaista ja lähellä tuotettua. Kananmunat ja maito aina luomua, mutta muuten ei niin tarkkaa luomuilua. Voi, oivariini ja kuohukerma myös jääkaapin vakkarikalustoa. Kalaa syödään vähintään kaksi kertaa viikossa ja sekin aina kotimaista, jos on mahdollista valita. Vaikka välillä eineksiäkin tulee ostettua ja keitot tehtyä arkena valmiisiin pakastevihannessekotuksiin helppouden/nopeuden takia, niin pääsääntöisesti meillä syödään itse tehtyä ja se jos mikä on teko terveyden puolesta. Amen. =D

Aika on

Ei sinänsä liity tähän postaukseen, mutta tyttärelläsi on todella kauniit hiukset! :)

Kommentoi