Sivulauseessa koko elämä

Ladataan...
Lilou's Crush

Ostimme vuosia sitten ensimmäisen Krunikan kotimme perikunnalta. Tuossa pienessä, vaatimattomasti varustellussa kaksiossa oli asunut iäkäs mies aikamiespoikansa kanssa.

Kaupanteossa selvisi, että kyseisestä kodista lähteminen oli pojalle valtava tragedia, syvästi häntä järkyttäneen isän menetyksen lisäksi. Mies oli ehkä asuntoasioissa hiukan toistaitoinen ja muutenkin tälle ajalle arka sielu. Noudatti kertomansa mukaan vahvatahtoisen sisarensa sanaa, että vuokralle ei missään nimessä kannata mennä, ja näin oli neuvoja noudattaen ostanut omalla perinnöllään pienen asunnon "jostakin kaukaa". Kertoi, että kaipasi koko ajan valtavasti, nyt jo tovin muualla asuttuaan, takaisin Kruununhakaan.

Aikaa kului, rempattiin kaksio, muutettiin. Saimme lapsen, elämä kulki eteenpäin. Näin tämän miehen, jos en päivittäin, niin viikoittain kotikulmillamme etäältä. Eräänä päivänä tiemme ristesivät. Ilahtuneena jututin häntä, että voi kuinka kiva, hän pääsi kuitenkin Krunikkaan takaisin.

Iso mies puhkesi itkuun. Ajaa joka päivä matkan takaa bussilla vanhoille nurkille kävelemään, kun kaipuu kotiin on niin kova.

Koetin valaa uskoa kaveriin. Kannustin selvittelemään vuokra-asuntoja, kerroin osoitteita ja lupasin kaivaa avuksi numeroita, jos apu kelpaisi. Kyllähän sitä nyt kotiin pitäisi päästä. Mies kiitti ajasta ja ajatuksista ja jatkoi vaivaantuneena matkaansa.

Mekin muutimme tuosta kodista vuosien kuluttua pois. Nyt palasimme tänne tutuille nurkille, takaisin yhteen kodiksi tuntemistamme paikoista.

Arvatkaa, kenet näin tänään kävelyllä. Varjona entisestään, mutta tunnistin kyllä.

Voi voisitpa palata sinäkin.

 

 

Jaoin tämän muiston ystävilleni Facebookissa hetki sitten, ja nyt kun ajattelin jälleen tätä jo harmaantunutta miestä, halusin jakaa sen teillekin, vaikka hänen muistamisensa saakin minut aina allepäin. Voi kunpa kukaan ei joutuisi elämään omaa elämäänsä sen sivulauseessa niiltä osin, jotka itselle kovasti merkitsevät. Kunpa jokaiselle sataisi mahdollisuus, taitoa ja uskallusta ottaa elämän ohjat omiin käsiin tai niiden ollessa heikot, jonkun tueksi auttamaan, jotta voisi kukin elää parasta mahdollista, itsensä näköistä ja tuntuista elämää.

Share
Ladataan...

Kommentit

Tasaraita

Tämä kauniisti kirjoitettu, mutta surullinen tarina veti lähes sanattomaksi. Teki mieli kommentoida jotain, mutta mitään muuta en tähän nyt osannut kirjoittaa. :(

Hertta
Lilou's Crush

Voi snuu <3 ihana kun sanoit jotakin!

Laura T.
Missä olet Laura?

Täällä mä pidättelen kyyneleitä kahvilassa.

Kiitos tästä, oli kaunis.

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos ittellesi kaikesta. Ja vitsi miten harmi, että ekstemporeet ei tänään onnanneet. Pian!

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi Hertta... Kuvailit sydämestä riipaisevan, haikean kuvan syntymässä säikähtäneestä.. :'( miten joillain ihmispoloilla elämä kulkeekin noin etteivät omat voimat riitä näkemään saati hyödyntämään mahdollisuuksiaan. Jos tässäkin tapauksessa rätväkkä sisko on jättänyt vain suoraviivaisen ohjeistuksen muttei veljeään mitenkään auttanut jotta olisi voinut jäädä kotikulmille. Pska. Kerrassaan. Tämä nykyaika muovaa kai minusta lopulta piinkovan kyynikon kun en jaksa enää uskoa onnelliseen loppuun. Vaan oi sitä iloa jos joskus palaat kertomaan miehen kertoneen paluustaan Krunikkaan!

Hertta
Lilou's Crush

Aivan täydellinen määritelmä tuo "syntymässä säikähtänyt", olisin takuulla käyttänyt itse, jos olisin muistanut. Tunnistit selvästi tyypin kenestä kerroin. Jos hänet vielä näen, asia on pakko selvittää. Lupaan!

t.Susse (Ei varmistettu)

Näin minua tarina järisytti että unohdin allekirjoittaa yo. kommenttini!

Hertta
Lilou's Crush

Niin ymmärrän!

LiSi (Ei varmistettu)

Elämä, sinä kurjimus, aina herkimmille julmin. Mutta jotain vahvaa tuossakin hahmossa lienee, kun ei jämähdä masentumaan uuteen kotiinsa, vaan sinnikkäästi palaa siihen oikeaan kotiin, tai ainakin niin lähelle kuin mahdollista &lt;3

Voi tätä kurkussani majailevaa palaa taas, kun jotenkin tuntee toisen tuskan tietämättä siitä mitään.

Hertta
Lilou's Crush

Ihanasti ajateltu. Tuota kantaa vaalin tästä eteenpäin. Kiitos <3

Laurat0n (Ei varmistettu) https://asmalladventure.eu/

Kiitos Hertta, kyyneleet vierii pitkin poskia. Ja samalla tajusin niin paljon meillä meneillään olevasta "muutto riidasta". Olemme yrittäneet järki perustein saada rakasta mummoa muuttamaan pienempään, lonkkaleikkausta odottavalle parempaan asuntoon uusine mukavuuksineen. Mutta ehkä se onkin tätä, tunnepeliä ja kodintuntua, joka estää mummoa muuttamasta. Onhan niillä kulmilla kuljettu jo reilut 40 vuotta, siellä on koti vaikka kuinka järki sanoisi että olisi aika jatkaa matkaa.

Hertta
Lilou's Crush

Voi miten vaikea tilanne teillä! Voin vain kuvitella, miten sydämeen sattuu, kun tietää ehdottavansa parasta ratkaisua, mutta samalla ymmärtää miten sydämeen koskee. Paljon voimia ja tsemppiä teille haastavaan vaiheeseen!

Katju (Ei varmistettu)

Ensimmäistä kertaa koskaan aloin itkeä luettuani blogipostauksen. Osasyynä lienee se, että joudumme muuttamaan ihanasta Vallilan-kodistamme ja uutta sopivaa ei tunnu löytyvän samoilta, rakkaiksi käyneiltä kulmilta. Taidan tietää, miltä harmaahapsisesta tuntuu.

Hertta
Lilou's Crush

Voi miten toivon, että tiellenne tupsahtaa ihana koti kotikulmilta mahdollisimman äkkiä! Tai sitten nurkan takana on jotain vielä paljon parempaa. Kuinka päin hyvänsä, paljon onnen ja ilon hetkiä tulevaan kotiinne!

Tintti/Stellar (Ei varmistettu) http://www.stellarstories.fi

Voi miten ihana ja koskettava kirjoitus! Osasitpa pukea paljon tunteita ja antaa paljon ajattelemisen aihetta lyhyeen tekstiin. Kiitos &lt;3

Hertta
Lilou's Crush

Tintti kiitos kun luit ja luet <3 aina sua lämpimästi ajattelen. Koitetaan me tehdä näiden kavereiden elämästä omin voiminemme mahdollisimman hyvää, vaikka pienenpieni muru kerrallaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Koskettava teksti. Tätä ei muuten ollut blogisi Facebook-sivulla...

Hertta
Lilou's Crush

Totta puhut muuten! Täytyy muistaa aina käydä facen puolella jutun kirjoittamisen jälkeen!

ReetaJohanna (Ei varmistettu)

Yritän täällä töissä nieleskellä itkua. Suru tuli sydämeen.

Hertta
Lilou's Crush

Ihana olet. Empatiasta saa olla näinä kylminä aikoina ylpeä <3

Aisha J
Aisha

<3 Sanaton.

Hertta
Lilou's Crush

Tämä setä on kyllä päässyt minun sydämeeni varmasti loppuiäkseni. Toivottavasti kaikki hällä on hyvin.

Tiina** (Ei varmistettu)

Entä jos harmaahapsi asuukin lähistöllä? Vai kävikö jostain ilmi, ettei asu?

Hertta
Lilou's Crush

Elättelen tästä toivoa minäkin! Jotenkin, jostakin, minulle tuli tunne, että hän edelleen kävelee kävelemästä päästyään, reppu selässä, tuttuja kulmia. Toivon, että asuu! jos selviää, lupaan ja vannon kertoa tämän ilouutisen välittömästi!

maariannanen (Ei varmistettu)

Koskettava kirjoitus. Tulee vaan mieleen, että toisinaan ihmiset tekevät valintoja pakon alla, muiden tai omien ajatuskulkujensa pakottamina. Ja joskus ei vaan ole mahdollista palata enää siihen vanhaan, vaikka kuinka sitä toivoisi tai kaipaisi. Toivoisi kuitenkin silloin, että pääsisi elämässä eteenpäin ja oppisi näkemään hyvät asiat siinä uudessa "pakotetussa" tilanteessa tai paikassa. Osa ihmisistä ei kuitenkaan pääse. Mutta heille silloin pienikin ilo voi olla edes kaukainen kosketus vanhaan.

Kommentoi

Ladataan...