Stalkkerimutsi eli seuranta-applikaatio esimerkiksi pikkukoululaisten vanhemmille

Ladataan...
Lilou's Crush

Meillä on eletty tosi jänniä päiviä. Esikoinen on pikkuhiljaa saanut viimeisen koulumatkan etapin yksin, samoin kuin kävellä koululta kotiin muutaman kadunpätkän äitiä vastaan. Kaikki on mennyt kertakaikkisen hienosti, ja hinku on ollut jo viikkoja tulla kotiin koko matka omin avuin.

Mittaa koulutiellä on puolisentoista kilometriä. Reitti kulkee ihania, vehreitä pikkukatuja, jalkakäytävä tai kävelytie löytyy suurelta osalta matkaa. Risteyksiä ja tien ylityksiä on monia. Kaksi vähän jännempää ja loput harvakseltaan kuljettuja pikkuteitä. Aika turvalliseksi sanoisin, ainakin jos vertaan omaan ekaluokan kolmen kilometrin matkaani, joka kulki pitkin valtatien piennarta. Muistan, kuinka usein pelotti, ja talvisin meitä koululaisia neuvottiin hyppäämään lumiseen ojaan, jos rekka on tulossa.

Olin koulun alkaessa sitä mieltä, että joulun jälkeen voitaisiin pikkuhiljaa alkaa harkita itsenäistä kulkemista. Tyttö itse hurjan mielellään olisi siis kulkenut jo aiemmin itsenäisesti, mutta halusin ensin treenata yhdessä siten, että "kuljen varjona kannoilla" eli katson, että varmasti osataan mennä tien yli, kuljetaan rauhallisesti ja varotaan pihateistä tulevia autoja. Hyvin meni, ja lisäksi "joku-fiksunoloinen-lastenpsykologi-jonka-nimeä-en-muista" kertoi Lapsemme-lehdessä, että kulkemisen vastuuta voi antaa, kun lapsi itse sitä haluaa ottaa. Ja niinpä olemme nyt siinä tilanteessa, että tyttö on tullut kahtena päivänä yksin koulusta kotiin. Ensin soitto äidille, että lähdössä ollaan, ja sitten saa lähteä matkaa taittamaan. 

Matka on mennyt hienosti molemmilla kerroilla. Äidin jännähikiläikät kainaloissa olisivat varmasti vielä suuremmat kuin nyt, mikäli emme olisi löytäneet kunnon "stalkkeriapplikaatiota", 360Lifeä, käyttöömme. Kyseessä on siis todella helppokäyttöinen ja selkeä applikaatio, jolla voi seurata, missä perheenjäsenet (tai muut tyypit) liikkuvat, toki vain heidän suostumuksellaan. Ah, teknologia! Latasimme siis ohjelman meidän vanhempien ja tytön kännykkään, ja asetimme sen lähettämään viestin aina, kun tyttö saapuu kouluun (nyt vielä saatettuna) ja kun hän lähtee koulusta. Parasta on, että matkaa voi seurata virtuaalisesti kartalta. Ohjelmassa on monta muutakin ominaisuutta, mutta tämä perustoiminto riittää hyvin meille. Niin hellyttävää oli ensimmäistä kertaa katsoa pientä, päättäväisesti etenevää pistettä kartalla, siellä se tulee kotia kohti. Ja se tunne, kun pikkusiskon kanssa odotimme viimeiset sadat metrit ikkunassa, ja tyttö ilmestyi kulman takaa reippain askelin kotiovelle. Ai hurja, äidin sydän ihan suli.

PS. Jostain kumman syystä mies ei muuten halunnut, että seuraan hänen menojaan... kumma typpi :D

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Wau, tuollaisen haluan minäkin sitten, kun lapsi alkaa kulkea yksin!

Hertta
Lilou's Crush

Eikö ole aika kätsy!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Oi miten kätevä sovellus! :) Mä jännitän jo nyt, vaikka esikoinen on vasta kolme, että miten sitten muutaman vuoden päästä koulumatkat täällä Turun keskustassa...katson aina kauhunsekaisella ihailulla, kun näen pieniä lapsia isot reput selässä odottamassa liikennevaloissa. Ne näyttää niin pieniltä ja osaa kuitenkin vaikka mitä!

Kommentoi

Ladataan...