Sukat nurin, sukuvika

Ladataan...
Lilou's Crush

Paljon aika kehnoissakin oloissa reissanneeksi naiseksi olen normaalielossa harvinaisen herkkähipiäinen. ystäväni muotoili aikanaan asian kaikella rakkaudella silkkiperseilyksi. Totesin, että käytän todennäköisesti keskimääräistä paljon enemmän aikaa miettiessäni, mitä puen päälleni -ei ulkonäkösyistä, vaan ensisijaisesto edellämainituista mukavuussyistä. Toisin valitessani kiroilen viehkosti vähintäinkin sisäänpäin.

Inhoan kaikkea sääilmiöihin ja pukeutumiseen liittyvää epämukavuutta: kastumista, palelemista, hikoilua, vetoa ja viiman pääsyä iholle. Ja lisäksi muutenkin herkistelen: painavat saumat ja "mykyt hihoissa" ärsyttävät tosi kovasti. Kiristelyä en siedä sitten ollenkaan tai kieroon vetäviä saumoja -Puhumattakaan niistä ruttuun menevistä kalsareista, sepä onkin varsinainen klassikko. Kun hommat saa kuntoon, asian voi unohtaa.

...ja sitten huomasin tyttäressäni täysin saman piirteen. Yks aamu, toinen aamu, kolmas aamu, sukat aina nurin. Ei huolimattomuutta, vaan ehdottoman tarkoituksellisesti: saumat painaa. Ja ihan sitä samaa tekee isoisäni, lähemmäs ysikymppinen kaiffari. Kun tarkemmin muistelen, pikkuveljeni oli pienenä varsinainen raivonpesä, jos vaatteet eivät toppahaalarin alle asettuneet just jetsulleen. Mainitsemani "mykyt hihoissa" (rutut/muhkurat/huonosti asettuneet resorit) onkin eloon jäänyt lausahdus tuolloin kolmivuotiaan suusta. Suvussa näyttää herkistely kulkevan.

Onneksi pienin vaikuttaa perineen isänsä sietokyvyn ja rauhallisuuden, muuten voisi aamulähdöt olla tulevina vuosina silkkaa tuskaa.

Kohtalotovereita?

Share
Ladataan...

Kommentit

Wiiru (Ei varmistettu)

Voi vitsit että tykkäänkin sun blogista! Tulen täällä poikkeuksetta hyvälle tuulelle, kiitos siis sinulle :)

Mitä tulee vaatteisiin ja pukeutumiseen, itse olen kovin palelevaa sorttia enkä kestä kylmää yhtään, joten se on minun pukeutumisdilemmani. Kiinnitänkin paljon huomiota vaatteiden materiaaleihin ja siinä samassa myös mukavuuteen. En tosin ole siihen perehtynyt vielä noin suurella intensiteetillä että olisin tajunnut kääntää sukat nurin, teillä asuu fiksu pieni tyttö :)

Hertta
Lilou's Crush

Voi miten ihanasti sanoit, en tiedä kyllä kauniimpaa kohteliaisuutta, jonka olisit voinut minulle naputella. Kaunis kiitos. 

Hrrr. ymmärrän just-ihan-tasan-tarkkaan tuon viluhomman. Olen ihan samanlainen. Olen ostanut yhden sisävaatteen tänä syksynä. Arvaat varmaan, että se oli muhkea villatakki :D 

En muuten yhtään tiedä, mistä tyttö tuon keksi -varmaan joskus ollut vahingossa väärinpäin sukat pyykin jälkeen, ja siitä sitten todennut. Ja hyvä näin, on helpotus, kun nykyään sukkien kanssa ei tarvitse tapella!

pienisisko
Spin off

Jännää. Tuota kai aistiyliherkkyydeksi hienosti kutsutaan. 

Mutta nyt kun mainitsit tuosta perinnöllisyydestä, niin meilläkin se kyllä kulkee selkeästi suvussa. Itse olen tosi herkkä äänille ja sisko enemmän juuri hiertäville vaatteille ja muulle. Ja käsittääkseni kaikki me äitin suvun puolen naiset ollaan yliherkkiä tietyille ällöttävän näköisille jutuille (se on oikeastaan aika todella hämmentävä piirre). Näitä on esim. kinkkuverkko, kasvamaan puhjenneet kielot, ötökkäparvet... Kyllä on ihmismieli jännä asia!

Hertta
Lilou's Crush

Haa, jotain juurikin kai tuollaista. Kas vain, eli sille on nimikin!

Olen myös todella herkkä äänille; etenkin kovat äänet ahdistaa. Unenpäästä on vaikea saada, jos on pienikin häiritsevä ääni taustalla, on se sitten puheensorina naapurista, kuorsaus tai lipputangon narun naputus lipputankoa vasten... Jaa että mikähän mahtoi olla viimeisin harmi :D

Mutta tuo ällöttävännäköiset jutut, onpa jännä! KOhta on ihan pakko googlata kasvamaan puhjennut kielo, ei kuulosta ällöltä, mutta uskon toki kun sanot. Jännä on, hitsi vie!

Riksulainen (Ei varmistettu)

Olipas ihana ja osuva postaus! Lukiessa tuli heti mieleen yksi niin hellyyttävä tarina. Eräs pikkuinen tyttö inhosi sukkahousuja yli kaiken, ja kun häneltä toistuvien tuskastelujen jälkeen tajuttiin kysyä, miksi ne ovat niin kertakaikkisen kamalat, asia oli hyvinkin selvä: "ihokarvat menee väärään suuntaan!" :D Lapset ovat ihan parhaita totuuden torvia näissä jutuissa.

Hertta
Lilou's Crush

Tuo just tuntuu niiiiin hirveältä! Onneksi aikuisena tulee sheivattua, niin tuosta ärsystä tunteesta ei enää tarvitse kärsiä! Sukkahousut on kyllä kaikinpuolin paholaisen keksintö, hrrr... 

mar (Ei varmistettu)

Kuulostaa niiiin tutulta! Pahinta oli pienenä talvella kun piti saada pitkien kalsareitten lahkeet asettumaan sukkien alle. Tätä operaatiota muisteleevat vielä silloiset päiväkodin hoitajanikin, vaikka aikaa on yli 20 vuotta.. Toinen paha on housujen vyötärö, ei vaan voi olla jos se on liian kireä. Ja ne kierot saumat, eihän sellaista vaatetta vaan voi pitää..! Listani on loputon. Pitänee ehkä miehelle kertoa tuo mahtava silkkiperseily-termi, kuvaa hyvin tätäkin naista. Viisivuotias esikoinen on muuten samanmoinen. Pukeminen on tarkkaa ja hidasta. Suosittelen polarn o pyretin paitoja, niissä on litteät saumat :)

Hertta
Lilou's Crush

Aah, tää on ihan mahtavaa, kohtalotovereita vaikka ja kuinka! Enää en tunne olevani ainoa outo ;) Ja tuo vyötärö on yksi pahimmista, siksi käytän lantiohousuja mieluiten, vaikka muffin' top... Ei haittaa, kunhan ei kinnaa. Pienenä tuli ihan maha kipeäksi, jos oli liian tiukka kummari, ja muita ei tuntunut haittaavan tilkkaakaan. Ja kiitos, hyvä tuo saumavinkki, meillä ei olekaan vauva-ajan jälkeen ollut popia isommalla!

Reetta/valkoisentalonreetta (Ei varmistettu) http://valkoisentalonreetta.blogspot.fi

Juuh, kyllä näin on.
En voi sietää, jos tuuli vihmoo takin alta, siksi suosin pitkiä takkeja ja neuleita (pepun peittäviä). Ja kauhuissani katselen, kun joku pyöräilee, niin että takki on noussut ylös ja alaselkä näkyy.. huuuuiiiii.
Laput niskassa, en kestä jos tunnen ne. Sukkahousut, haarat roikkuu, en kestä. Pikkuhousut pyllyvaossa, en kestä. Kaula paljaana kylmällä, en kestä. Liian kireät, lyhyet, "pienet" paidat, en kestä.
Onhan näitä.

Hertta
Lilou's Crush

aikkamala, just tuo lihasuikale takin ja housujen välissä, väristykset kulkee! ja nimesit juuri pari pahinta... viruvat sukkikset ja kalsarit rutussa, arhgh! Onneksi olen löytänyt sopivan pikkarimallin, ja niitä on valehtelematta varmaan 30 paria, eri väreissä ja kuoseissa. Ja nuo paidat, ei edes mennä sinne... huh!

Täällä myös yksi herkkis! Lapsuudent traumat olen erityisesti saanut pitkisten saumoista ja huonosti käteen laitetuista tumpuista :D Mutta olen opinnut itsestäni, että tämä piirre on osa laajempaa kokonaisuutta jota kutsutaan erityisherkkyydeksi (ei aistiherkkys). Kannattaa tutustua jos vähääkään kiinostaa; itse ainakin löysin HSP:n määrittelystä (highly sensitive person) täysin itseni. Se oli myös jotenkin helpottavaa lukea, että et ole outo vaan tämä on ominaisuus mikä jollakin vain on :)

Tästä suomeksi tietoa (ja testi) http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat

Hertta
Lilou's Crush

Löysin itseni. Ja mies totesi, että todellakin, nyt hän sen ymmärtää, selvästi olen erityisherkkä. Ei sillä, että se varsinaisesti haittaisi, itseensä kun on tottunut, ehkä enemmän on vaikea ymmärtää muita, miten lungisti kestävät kaikki "riesat" :D

Ninnukka

Tiedän tunteen! Tärkein kriteeri sukkien valinnassa on mahdollisimman ohut ja matala sauma, eikä mikään vaate saa hiertää tai kutittaa. Rintsikoiden löytäminen on kuin lottovoitto (lisähidasteena E-kuppi) , vuosien taistelun jälkeen olen todennut että aina kun tarve alusvaatevaraston päivitykseen on, marssin Funky Ladyyn ja ostan kerralla useammat niin on taas homma hoidettu pitkäksi aikaa. Kun on tärkeä palaveri edessä tai muuten tiukka paikka, on kaapissa muutama turvavaate mikä otetaan aina silloin käyttöön, koska niistä tietää ettei purista/hierrä/kiristä/paina mistään joten voi keskittyä vain itse asiaansa. Stringeistä en nyt viitsi edes aloittaa puhumista......

Hertta
Lilou's Crush

Hei sama homma, minulla on myös tapana ostaa hyväksi havaittua mallia etenkin alusvaatteissa useita kappaleita. Kohta on taas uusi etsikkovaihe, kun joskus ensi vuonna taas lopetan imetyksen ja lähden etsimään itseäni ja oikeaa kokoa... Turvavaatteet on muuten ihan ehdoton päivän pelastus! Ihan samalla tavalla minäkin toimin. Ja todellakin stringit... ei hyvänen aika, ei tällä silkkiperseilyllä :D

Pin (Ei varmistettu)

Voit lohduttautua ettet ole yksin piirteidesi kanssa. Tärkeintä on, että olet löytänyt keinot tulla juttuun tuntoyliherkkyytesi kanssa. Työni liippaa läheltä näitä asioita ja tapaan päivittäin lapsia, joilla on sensorisen integraation pulmia. Go Hertta!

Hertta
Lilou's Crush

Se ihan oikeasti lohduttaa, että joku muukin on näin "vaikea" :) Ja tosiaan, kyllä tässä 36 vuodessa on löytänyt oman tapansa luovia ja väistellä ikävyyttä, joskus vaan käy mielessä, että on sitä varmasti muilla helpomaa olla mukavasti :) Ja nyt lohduttaa myös se, että tietää mitä tarjota lapsille, jos on mykyjä hihoissa, ja ymmärtää ihan oikeasti niiden aiheuttaman tuskastumisen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täällä myös yksi herkkis! En kestä vaatteissa olevia lappuja, vähänkään kutittavia/pisteleviä materiaaleja, tavallisia sukkahousuja (merinovillaiset ja silkkiset ok), kiristäviä tai huonosti istuvia vaatteita, huonoja kenkiä, muhkuraisia saumoja jne. siis mitään epämukavuutta. Olen diagnosoinut itseni erityisherkäksi ja lapsissani tuntuu olevan samaa piirrettä.

Hertta
Lilou's Crush

Hallelujaa, ensimmäinen asia, jonka kanssa selviän: laput ei minua ihme kyllä haittaa. Mutta edellämainituista muista riesoista johtuen ymmärrän kyllä erittäin hyvin, miten paljon ne voikaan rassata, kun rassaamaan käyvät! Kiva kun kommentoit, on tosiaan lohdullista kun meitä on monia :) Tsemppistä meille ja meidän lapsukaisille!

Rara (Ei varmistettu)

Kuulostaa niin samaistuttavalta. Oon hyvin pienestä pitäen oma-aloitteisesti leikannut vaatteista kaikki mahdolliset laput irti ja pukenut aluspaidat saumat ulospäin. Äitini on aina naureskellut asialle ja kertonut oman äitinsä tehneen aivan samaa. Yksi mun suurimmista vaateinhokeista on liian matalat housut tai sukkahousut. Korkea vyötärö on ihan must!

Hertta
Lilou's Crush

Eikös ole hassua, sinä tykkäät vain korkeista housuista, ja itselleni ne ovat yksi pahimmista ahdistuksen aiheuttajista (kaikkein pahin on kyllä kainaloon koskevat paidat!)! Nyt kun muistelen, ihan niinkuin Mummani olisi myös kääntänyt aluspaidat väärinpäin! Ehkä me ollaan sukua :)

LauraV (Ei varmistettu)

Kuulostaa liian tutulta tuo kaikki: kiertävät saumat, valuvat sukkikset, nousevat paidanhelmat vievät kyllä keskittymisen kaikelta muulta. Tästä herkkyydestä olen ollut kuulu jo lapsesta asti. Kerran isärukkani joutui jäämään töistä kotiin, kun ei ollut saanut puettua herkkistyttärelleen vaatteita. Kun yksi vaatekappale oli saatu päälle, oli edellinen jo kiskottu pois, koska saumat painoivat ja hihat olivat eripituiset.

Kommentoi

Ladataan...