Syksyn seiska

Ladataan...
Lilou's Crush

Sain seitsemän syksykuvan haasteen Iduskalta, ja tartuin siihen tottakai. Tässä siis mieleeni ensimmäisenä pulpahtaneet asiat kuluneelta syksyltä:

1. New York

Syksyn huippuhetkiä oli lyhyt pyrähdykseni lempikaupunkiini. En saa siitä koskaan tarpeeksi, taas on ikävä! Ja huomasin, että on paljon kuvia vielä plakkarissa, jotka haluan jakaa kanssanne. Ei kai tämä aihe oikeastaan vanhene?

2. Metsä.

Tässäpä kaupungille vastapainoa. Olen tänä vuonna liikkunut luonnossa enemmän kuin varmasti koskaan. Kesällä juoksin, syksyllä nuuhkin ja rauhoituin. Ikä tekee ilmeisesti tehtävänsä ;) missään muualla ei päänsisäinen hälinä rauhoitu kuin mäntymetsässä. 

3. Sairaala

Reissun ollessa syksyn iloinen huippuhetki, merkittävin juttu kaikkiaan oli jalkaleikkaukseni. Jännitin sitä ihan kamalasti. Se meni hyvin, ja nyt toipuminen on ollut nopeaa. Vaikka se ei entiselleen tulen mielessä syvä kiitollisuus kivuttomisa öistä! Tähän yhteyteen pitää mainita myös ystävät: kuten edelliselläkin kerralla, myös nyt sain huolenpitoa, yhdeltä vanhalta ystävältä erityisesti. Kauneimmet kiitokset!

4. Remppa

Iso rasti senään, remontti on edennyt aimo harppauksella tänä syksynä. Nyt on taas pieni luova tauko, mutta josko joulun jälkeen alkaisi tapahtua. Siihen suuntaan ainakin Talon Miestä patistelen. Rappusten matto pitäisi vaihtaa, aulan ja rappukäytävän katto maalata, alakerran katto ja kaksi seinää... Onhan tätä hommaa vielä. Yläkerrasta puhumattakaan.

5. Tyttöjen aika

Mies on ollut liesussa työreissuilla enemmän kuin aikoihin. Ollaan saatu viettää tytön kanssa tyttöjen aikaa yltäkyllin. Ja meillä on ollut tosi kivaa. Leivottu, leegoiltu, luettu tosi paljon ja leikitty kaikenmoista. Mutta kolmin kummiskin kivampi.

 

6. Työ

Työn paiskinta kuuluu syksyyn samalla tapaa kuin loma kesään. Tämä syksy ei työn määrässä tee poikkeusta aiempiin, paljon on tapahtunut ja saatu aikaiseksi. Puolitoista vuotta nykyisessä työpaikassani, jälleen on ihmeteltävä ajan kulua, tuntuu kuin olisin sulkenut Dynamon oven pari kuukautta sitten. Tuo kuva tuossa muistuttaa minua, että perhanan aikaavievät matkalaskut ovat edelleen tekemättä.

7. Marrasmurhe ja koti(loituminen)

Olen ihan viimeaikoina entistä tiiviimmin kotiloitunut oman perheen ja lähisuvun pariin, jos se nyt on mahdollista. Pimeän ja synkän vuodenajan myötä pintaan hiipii aina mahdottoman kova ikävä omaa äitiä ja muita pois nukkuneita läheisiä. Siihen tepsii parhaiten lämmin ja läheinen seura. Samaa surua kantava ystäväni nimesi tilan marrasmurheeksi. Se on just oikea sana. Onneksi nyt on jo joulukuu!

 

Toivoisin haasteen jatkuvan! Sen saa ilomielin toteuttaa kuka tahansa, olisi tosi kiva, jos kertoisit haasteen ottaneesi vastaan!  Erityisesti huikkaan hommelista vielä  Annalle, Mindekalle ja Saaralle!

 

Share

Kommentit

annemi

Olipa, myös suruissaan, ihanasti kirjoitettu syksyn seiska :) 

Hertta
Lilou's Crush

Eilen oli tosiaan vähän harmaamman sävyinen päivä. Niitä tulee vieläkin aina silloin tällöin. Mutta onneksi sitten aina kuitenkin paistaa aurinko joltain suunnalta :) Kiitos taas kun niin kivasti kommentoit <3

Ihana kun jaksoit tehdä! Näitä on kiva lukea, innolla jään odottamaan muidenkin versioita. Tuo metsäkuva näyttää hyvältä just nyt... taidan lähteä uhallakin pimeyteen. 

Hertta
Lilou's Crush

No tietty jaksoin, kiitos sulle kun haastoit! Muakin kiinnostaa muiden syksyt, nyt käyn vielä huikkasemassa noille haastamilleni typyköille :) Äläkä ny hullu tuonne pimeään pusikkoon juokse, susi vielä syö!

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos haasteesta! Alankin samantien luonnostelemaan tätä syksyä postauksen muotoon... Huomenna varmaankin luettavissa ;)

Aisha J
Aisha

Olipa hauska idea tämä! Taidan itsekin alkaa pohtia omaa seiskaani. :) Marrasmurhe on muuten osuva sana- kuvaa hyvin omiakin fiiliksiäni. Voimia marrasmurheesi kanssa<3

Kommentoi

Ladataan...