Taitekohta

Lilou's Crush

Tuntuu kovin kaukaiselta se ilta, kun kannettiin tavarat toukokuun ensi metreillä tänne väliaikaiskotiin. Vaikka jo silloin aavistelin, että täällä tullaan olemaan kaavailtua kolmea viikkoa kauemmin, en ihan tosissani ajatellut, että aivan vuokra-aikamme kalkkiviivoille mentäisiin.

Muuttaessa esikoisella oli toppatakki ja pipo päässä, itselläni villaa nilkkoihin saakka. Haaveiltiin kesästä, illoista parvekkeella, kun remontin jälkeen kotiin päästäisiin. Ja nyt tuo aika on täällä! 

Raastava puserrus on viimeistelyä ja muutamaa pikkuasiaa vaille valmis (no, on se lista aika pitkä, mutta kokonaisuuteen nähden minijuttuja: sähköhommia, uusi valaisin rikki menneen tilalle, kivitasojen tilaus ja kalusteiden maalaaminen, verhoseinän rakentaminen ja tietysti siivous), ja kotiinpaluun hinku on valtava! Yltyi vain, kun kävin juuri kotosalla, ja tarkka Elmet oli siivonnut lähes kaiken ylitsevyöryävän rempparojun ja koneet pois.

Lopputulos näyttää tosi hyvältä. Ilman kaakeliepisodia olisi ollutkin ihan liian täydellistä ;)  mies tykkää, että tämä pehmeämpi sävy on itseasiassa enemmän makuunsa, että onni onnettomuudessa. En ole ihan samaa mieltä, mutta lämpenen pikkuhiljaa.

Välikotimme on aivan ihana. Kaunis, persoonallinen, kodikas ja tunnelmallinen. Jos voittaisin kaksi lottovoittoa, jotakin tällaista niillä voisin hankkia. Mutta oma koti on oma koti, oma peti oma peti.

Ai että! Enää pari päivää ja viimeiset rutistukset!

Share

Kommentoi