Takki tyhjä, pää täynnä

Ladataan...
Lilou's Crush

Tervehdys illan päätteeksi ja yön alkuun.

Arki on nyt kulkenut kaksi päivää (mitä? Vasta kaksi?!) Työt käynnistyivät, ja orava alkoi tosissaan juosta pyörässään. Aamuherätykset, aamupalat, pesut, pisut, vaipatukset, kampaukset ja letitykset, omat vaatteet, meikit, tukka, hampaat, onko varavaatteet, missä tarhareppu, eilen sen juuri tähän pakkasin, missä unikaveri, taikasauva mukaan, kuivat sukat, voi ei, nämä housuthan on pienet, äiti antaa lisää maitoa, muistinko nimikoida, onko kirjat koulurepussa, voi ei nyt on jo kiire, mennäänkö autolla vai ehtiikö ratikalla, vai otetaanko sittenkin rattaat, pitää muista pestä pyykkit illalla, voi helkkari noita hedelmäkärpäsiä... Surina kuuluu, kun meidän sakki lähtee liikkeelle.

Kielikylpy uuden toimialan jargonin aalloissa kelluttelee toimistolla, kohta ymmärtänen toisen kotimaisen, saksan ja englannin lisäksi konsulttia. Päässä kasvaa alati ymmärrys siitä, kuinka paljon on vielä uutta opittavaa. Ihmiset ovat valtavan ystävällisiä, joten kuljen ympäri toimistoa yhtenä pitkänä kysymysmerkkinä ja koetan imeä kaiken mahdollisen tiedon itseeni kuin (paavo pesu)sieni. Sitä haluaisi, että ymmärtäisi, muistaisi, tietäisi ja taitaisi uudet asiat samantien, mutta kollegani, vanha kaverini, muistutti tänään, että itselleen pitää osata olla armollinen, kahdessa päivässä  (tai kahdessa viikossa) tuskin kukaan pääsee vielä niskan päälle. Raskasta, mutta niin kovin antoisaa on tämäkin vaihe.

Oravan pyörää rullailee vastapäivään pari pikkuoravaa. Lapset ovat molemmat sairaana, nuo terveyden perikuvat. Kuinkas sattuikaan. Onneksi mies on jäänyt kotiin hoitamaan pieniä, ovat vallan hyvässä kunnossa, eli huomisesta tulee vilkas, mies parka, töiden teko noiden hunsvottien ollessa neljän seinän sisällä ei ole helppo homma. Onneksi kaikki pääsevät jo näillä näkymin jo omiin toimiinsa ylihuomenna. 

 

Kuvitukseksi laitoin kuvan vanhan kodin parvekkeelta. Tuo maisema rauhoittaa. Olin viime perjantaina noilla nurkilla, ja kyllä nuo seudut vain ovat vieneet palan sydäntäni ikuisesti! Ihana Itä-Helsinki.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kysymys ei liity postaukseen mitenkään mutta haluaisin tietää millaisia ihmisiä ihailet ja ketä pidät esikuvanasi?

Hertta
Lilou's Crush

Ihana kysymys! Olen kirjoittanut kuule tästä ihan postauksenkin, koetan etsiä sen! Jos nopsaan summaan, niin avarakatseinen ja empaattinen ihminen on sellainen, jota arvostan kaikkein korkeimmalle. 

Tiina** (Ei varmistettu)

Kuvailemasi tunnelma on niiiiin aistittavissa. Melkein aloin jo itsekin surista :)

Hertta
Lilou's Crush

Haha, täällä on kuule ny käynnissä iltasurinat :D aikamoinen mehiläispesä!

Marja_ (Ei varmistettu)

Ihmisen muistiinhan ei voi jäädä kerrallaan kuin pieni murto-osa kaikesta siitä paljosta uudesta, mitä päivän aikana kuulee. Pitää olla myös itseään kohtaan ymmärtäväinen ja armollinen.

Hertta
Lilou's Crush

Niin ihanan lempeä ajatus. Kiitos tästä, pitää oikein painaa se mieleen. Tällaiset sinne kyllä aina mahtuu.

Kommentoi

Ladataan...