Time is not Money. Time is Life.

Lilou's Crush

 

Kaupallinen yhteistyö, Kiasma

Pääsin Kiasman kutsumana tutustumaan maagiseen Ernesto Neton näyttelyyn Kiasmassa ja tapaamaan itse taiteilijaa avajaispäivänä. Näyttely on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Suomessa, ja koostuu pääasiassa tilataiteesta. Näyttely on myös huikea osoitus yhteistyön voimasta valtavine, käsinvirkattuine teoksineen: jokainen hapsu on leikattu ja jokainen lankakerä ensin keritty ja sitten värjätty käsin!

Neto on kovin huolissaan elämänmenosta länsimaissa: elämä keskittyy liikaa kuluttamiseen, siitä on tullut suorastaan fanaattista. Teknologiahuumassa, kuten Ernesto usein tokaisi, elävät ihmiset pienentävät ja pienentävät elinpiiriään, keskittyvät materiaan ja näkevät ongelmia kaikkialla -ja siinä samalla unohtavat elämän tarkoituksen. Unohtavat kertakaikkiaan vain pysähtyä ja tuntea elävänsä.

Ernesto Neto on värikäs, henkevä mies. Brasilialainen moderni taiteilja puhuu todella paljon, polveilevasti ja intohimoisesti. Neto on perehtynyt brasilian alkuperäiskansa huni kuin rituaaleihin ja kulttuuriin joka on inspiroinut häntä teoksiinsa.  Hän on kiinnostunut erityisesti kansan ajattoman luonnonviisauden hyödyntämisestä sekä pyrkimyksestä onnelliseen, harmooniseen elämään. Sanoisinpa, että tällä hetkellä tällaiselle taiteelle on enemmän tilausta kuin milloinkaan, ainakin meille arjen toivottavasti onnellisessa oravanpyörässä piipertäville.

 

Huni kui-heimon kulttuurin keskeisessä roolissa on opastava ja voimaa antava boa-käärme. Näyttelyn pääteos, käsin virkattu jättimäinen luola, kokoontumispaikka ja hengähdystila on saanut muotonsa sen päästä. Siellä me pään sisällä kuuntelimme Erneston tarinoita, ja pääsinpä kysymään häneltä myös ajatuksiaan kaupungistumisesta ja sen vaikutuksista siellä asuviin ihmisiin.

Neto kaipaa ihmisillle suurempaa yhteyttä luontoon ja omaan sisimpäänsä. Kaupungit ovat kuin nykyihmisen luonto, mutta voidakseen luonnon lailla rauhoittaa ihmistä, siellä on liikaa betonia, liikaa punaisia valoja, liikaa hälinää. Olisi kovin hyvä päästä kuuntelemaan itseään ja katsomaan kauas, joko vuorille, missä hän itse rentoutuu tai ammentaan voimia vaikkapa metsänlaitaan. Ja hengittää. Hengittää, hengittää ja hengittää, se oli yksi Erneston useimmin mainitsema asia. Sepä täällä Suomessa onkin aivan mahdottoman helppoa meille kaikille. Hengittää metsänlaidassa, ei hassumpaa meditointia, sanon minä täällä metsänreunassa naputellen.

Erneston näyttely on eräänlainen pyhättö: hän haluaisi, että kävijä voisi keskittyä vain tähän hetkeen: rentoutua, unohtaa ajan kulun ja vain keskittyä hengittämään ja olla läsnä itselleen. Maata hapsumatoilla, köllötellä riippuvassa "verkkomakkarassa" (tätä sanaa hän tuskin itse käyttäisi ylläolevasta teoksesta) ja loikoilla tiipiissä.

Näyttely teki tehtävänsä, enkä hapsumatolla pötköttelyn jälkeen suunnannutkaan suoraan kotiin, vaan sen sijaan lähdin pitkälle kävelylle, pää täynnä uusia ajatuksia.

 

Time is Life, time is not Money.

Menkää avoimin mielin, riisukaa kenkänne ja kokeilkaa tavoittaako Erneston magia teidätkin. Näyttely on avoinna 4.9. saakka

 

PS. Elämän tarkoitus selvisi: "We have brothers and sisters who did not get to the egg. They did not get to be here. This earth is our responsibility, and our responsibility is to share joy."  Aika hyvin sanottu.

 

Share

Kommentoi