Tyttöjen päivä

Lilou's Crush

Lauantai oli merkitty jo kuukausi sitten tyttöjen päiväksi. Siis meidän perheen isojen tyttöjen -tarkoittaen sitä, että kokonainen päivä oli varattu laatuajalle esikoisen kanssa.

Päivä alkoi tärkeimmällä, eli Pokemon-korttiostoksilla. Hassua jotenkin, että nuo kortit ovat taas kuumaa kamaa, itse en niiden aikakautta elänyt, mutta pikkusiskon tai pikkuveljien luokalla niitä taidettiin vaihdella. Ensimmäinen korttipakkaus siis hankittiin tänään, voi sitä onnenhuumaa... Melkein meinasi jäädä odotetut Kuppi&Muffinsin muffaritkin syömättä, kun pakkausta tarkasteltiin joka kulmalta.

Samalle päivälle sattui juuri puolivuosittainen kampaajareissukin, jonne kipitettiin masut pullollaan. Tytön hiukset lyhenivät kymmenisen senttiä, tuossa hiusmäärässä sitä ei tosin huomaa. Toista se olisi, jos itseltä napattaisiin sellainen määrä pois.

Kampaajan jälkeen käytiin kurkkaamassa Kotipizza Gameseja Kampissa, siellä kun lavalla oli sopivasti tubettajat, joista tyttö tiesikin lähes kaikki osallistujat. Sen jälkeen käveltiin vähän ympäriinsä ja mentiin syömään, ennenkuin päivän toinen huippuhetki koitti.

Onneli ja Anneli, on se vaan jotenkin symppis näin äiti-ihmisenkin mielestä. Itselläni tosin painoi raskas viikko niin kovasti, että saatoin ihan ihan vähän ummistaa silmiä jossain välissä siellä teatterin hämärässä. Mutta kiva kotimainen lastenleffa se oli.

Kun käveltiin kotiinpäin, hyppeli vieressä yksi valtavan tyytyväinen pieni tyttö. Ja onhan se nyt ihanaa, tehdä kaikkea kivaa yhdessä vailla arjen velvoitteita tai pieniä keijusiipien kanssa tanssivia, pokemonkortteihin, ylisuuriin toppahousuihin, neppareihi, nappeihin ja kännyköihin ihastuneita hullunkurisia tyyppejä, jotka tekevät kaikkensa saadakseen sataprosenttia läsnäolevasta huomiosta. Niitä, joita pikkusiskoiksikin toiset kutsuu...

Share

Kommentoi