Viikko koirakkaana

Lilou's Crush

Olavi on kuulunut meidän perheeseen nyt tasan viikon!

Voinen sanoa, että aika on mennyt kuin siivillä, sekä tästä herrasmiehen seurasta että muista elämänmuutoksista johtuen. Puolitosissani tuumasin juuri ystävälleni, että ilmeisesti kaipaan elämääni aina vakiomäärän hankaluuksia, kun nyt kun lapset alkavat olla suht helpossa iässä, remonttia ei enää kauheasti tehtävänä ja hommat töissä sujuivat hyvin, piti mennä sitten hankkimaan tämä karvalapsi ja vaihtaa hommiakin samalla viikolla! 

Mutta nyt Olaviin. Hän on siis ihana. I-h-a-n-a. Niin täydellisen ihana, kuin vain koiranpentu voi olla. Leikkisä, hauska, kova pussailemaan, syö hyvin, äärettömän älykäs tietysti ja mitäs nyt vielä... Ja minä en edes pitänyt itseäni niin minkäänlaisena koiraihmisenä... Ilmeisesti sellainen piili jossain sisikunnassa, tai sitten olen Olavi-ihminen!

No, on tässä toki pikkuruisia haasteitakin kaiken auvon keskellä: viides kerros ja pennun pissittäminen herättyä, syötyä, leikittyä... tarkoittaa pahimmillaan pariakymmentä liru+kakkireissua vuorokaudessa. Mutta onpa kannattanut, sisäsiisteysoppi tuntuu menneen loistavasti perille. Sisällä duunailee peräpään hommat (apua en voi uskoa, että kirjoitan koiran kakkaamisesta...)paperille, jos ei olla heti hokattu tilannetta esimerkiksi yöaikaan. Pukemiseen pikkuinen alkaa tottua, neulemantteli sujahtaa melko hyvässä yhteistyössä päälle, eivätkä Suomi100 ilotulituksetkaan häirinneet kaveria.

Tänään nyytti oli yksin ensimmäistä kertaa neljä tuntia, mikä onkin aikalailla maksimi, minkä Olavi joutuun päivässä yksin olemaan. Harvemmin niinkään kauaa. Itselläni on tällä haavaa sellainen luksustilanne, että työpaikkani on muutaman sadan metrin päässä, eli pääsen kipaisemaan tarvittaessa kotona itsekin kesken päivän, ja sen lisäksi alakerrassa asuva ystävämme, joka tekee töitä päivisin kotoa, on luvannut myös ojentaa auttavan kätensä jos sitä kaivataan, ennekuin lapsonen tulee koulusta. Päivä näytti kuitenkin menneen oikein hyvin, toki esikoista odotti vessoitteluhommien siistiminen, mutta hoiti sen esimerkillisesti, samoin kuin ruokkimisen. 

Nyt kun mennään herkkyyskauden viimeisiä hetkiä, joten alkavalla koiraviikolla on luvassa jos jonkinmoista tutustumista. Kulkuvälineet, ihmisvilinä, muut tutut koirat... Sitten on vuorossa rokotukset, ja parin viikon varoajan jälkeen maailma on taas vähän avoimempi!

Täältä tullaan maailma, Olavi on innoissaan!

 

Share

Kommentoi