Viikon verran

Ladataan...
Lilou's Crush

Lähdössä "varmuuden vuoksi näytille" pari tuntia ennen tytön syntymää.

Viikon verran takana elämää kaksilapsisena perheenä. Siihen on mahtunut tunteissa mitaten enemmän kuin useaan vuoteen. Järkyttävän nopean, rajun, erittäin tuskallisen synnytyksen päätteeksi syliin saatu ihana vauva, vajaat kaksi vuorokautta holtittoman hikisellä synnytysosastolla, kätilöiden empaattista huolenpitoa, iloisten uutisten kertomista ja sydäntä lämmittäviä onnitteluja ystäviltä ja sukulaisilta ja teiltä täällä blogissa.

"I've discovered my inner Finn". Indeed

Tuoksuvia kukkia ja sisään pyrkiviä amppareita. Isosiskon extrahuomiointia ja pienen ekat, tärkeät vieraat kotona. Ja paljon herkkuja!

Tässä kestää aikaa sulatella tätä kaikkea.

En olisi osannut unelmoidakaan, että kaikki menisi kotosalla näin hienosti, kokemusta kun on vain haastavamman keskosvauvan kanssa eletyistä alkumetreistä, ja täysiaikaiseksi entänyt vauva, ainakin tämä meidän Monniska, tuntuu tällä hetkellä maailman helpoimmalta kainaloiselta. Vitsailinkin kätilölle vähän toettuani osastolla, että horrorsynnytyksen täytyy kuitata kaikki murheet vähintäänkin murrosikään saakka... Toki hommaan kuuluu aina pientä epämukavuutta maitohommiin liittyen, yösyötöt kasvattaa silmäpusseja ja olisihan se ihanaa kohta saada koko garderobi käyttöön. Ne kuitenkin tuntuvat mannaryynin kokoisilta harmin aiheilta kaiken ilon vieressä.

Kyllähän tämä tästä voi vaikkapa jälleen koliikiksi muuttua, mutta sitten niin -nyt nautitaan aivan täysillä näistä päivistä ja nuuhkitaan Pohjanmaan kautta sitä vauvan tuoksua. Kliseistä, mutta ihanaa.

Share
Ladataan...

Kommentit

Niin ihanaa, että kaikki meni lopulta parhain päin :) Onnittelut vielä uudesta neitokaisesta, en muista olenko kommentoinut vai vai tykkäillyt instan puolella. Hän näyttää kovin pikkuiselta ja suloiselta.

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos kovasti :) insta-onnet ainakin tulivat perille, kiitos niistäkin <3 hän on kovin siro ja suloinen:)

my view

Ihanaa! Onnea koko perheelle <3

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea ihanaiset!
Enkä oikeastaan uskalla edes ajatella, mutta tarkoittiko hurja vauhti synnytyksessä myös sitä ettet saanut mitään lääkkeitä?

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos kovasti :) Ja tarkoitti juuri sitä. Ilokaasua imppasin viimeistä päivää, mutta siitäkin peijakkaasta oli maskiosa irti/rikki ja putoili koko ajan, että harakoille meni sekin laiha lohtu. Huh. Kamalaa oli. Ihan kammottavaa.

kao kao
Kao Kao

Oi ihanalta kuulostaa tuo vauvan tuoksun nuuskiminen <3 

Hertta
Lilou's Crush

Sen kun saisi pulloon! Kohta on sieraimet nilellä tästä nuuhkimisesta :D

Vihreälintu_ (Ei varmistettu)

Paljon, paljon onnea! :)

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos kovasti! Onnekkaalta tuntuukin :)

Satu/Willa Fox (Ei varmistettu) http://www.willafox.blogspot.fi

Onnea hurjasti teille! Tuon ajan kuuluukin olla kliseistä. :') Terkuin yksi suuri blogisi fani :)

Hertta
Lilou's Crush

No niin minustakin, mutta silti vähän naurattaa :D kunpa keksisi jotain uutta, mutkun tämä nyt vaan ON niin ihanaa :) ja voi että, olipa kivasti sanottu, kiitos kun lueskelet juttusiani <3

Coco
Coco Sweet Dreams

Voi Neiti Monnista. Paljon vielä onnea tätäkin kautta, vauvantuoksua ei voita mikään. <3

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos ihanainen <3 ei voita ei, ei edes tuore.. pulla :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea!
Muistan esikoisen nopeasta syntymästä (sairaalaan tultua suoraan ponnistamaan), että olin jotenkin ihan pihalla vauvan rinnalle saatua. Ehkä kaikki esikoisen äidit ovat, mutta luin myös paljon myöhemmin jostain, että äiti ei välttämättä ehdi henkisesti mukaan erittäin nopeaan synnytykseen. Olin niin valmistautunut siihen kaikkialla toitotettavaan odotteluun ja odotteluun synnytyksessä, etten käsittänyt tilannetta ollenkaan. Seuraavilla kerroilla tapahtumat olikin sitten jo tuttuja, eikä vastaavaa tunnetta tullut. Minulla siis kolme nopeaa ja lääkkeetöntä synnytystä takana, joten en tiedä muusta.

Hertta
Lilou's Crush

Oi onnea kolmesta pienestä! Itselläni myös eka synnytys esikoiseksi nopea, ja pärjäsin hyvin lähelle loppua ilman kivunlievitystä, ihan viime metreillä sitten sain epiduraalin. Tällä kertaa koko synnytys meni kaikkineen tuntiin heti vesien menosta, ja 20minuutin avautumisvaihe oli niin tiivistettyä tuskaa, että en voi esikoiseeni verrattuna puhua edes samana päivänä noista kivuista. Käsittämätöntä, miten erilaisia omatkin synnytykset voivat olla! Kiitän onneani, että olin sairaalassa, kivulta en pystynyt puhumaankaan,  saati että olisin voinut kotona liikkua ja noutaa puhelinta ja soittaa apua. Mutta kunhan tässä aikaa kuluu, muuttuu kauhu varmasti ylpeydeksi:hitto soikoon, selvisin, ylitin kaikki rajani :)

Laura Lauttasaaresta (Ei varmistettu) http://laura.minityyli.fi/

Voih, parasta &lt;3

HM (Ei varmistettu)

Voi onnea!

Jaan kokemuksesi nopean synnytyksen tuskasta. Toka, kolmas ja neljäs synnytykseni ovat olleet kaoottisen nopeita. Tunti ensimmäisestä supistuksesta, niin homma on ollut ohi. Minullakin jäivät kivunlievitykset saamatta, töpinällä vaan autoon, kohti sairaalaa ja synnytyssaliin omia vaatteita päältä kiskoen. Ekaa sitten ähräsin kellon ympäri :) Kaikissa näissä toki lopputulos on ollut palkitseva, mutta kyllä noista pikasynnytyksistä on jäänyt vähän traumaattinenkin olo. Hirveä kipu ja kaaos. Ei puhettakaan rauhallisesta hengittelystä supistusten tahtiin ja pohdinnasta, että missä asennossa synnyttäisi, meniskö altaaseen tai suihkuun ;)

Kommentoi

Ladataan...