Viimeinen neljännes

Ladataan...
Lilou's Crush

Nyt se alkaa todellakin hiipimään mieleen, tuleva pieni ihminen. Välillä liikutuksen pyrskähdyksinä, kutituksena mahanpohjassa ja konkreettisesti esille hiipivinä vauvatavararöykkiöinä. Meille todellakin syntyy noin kymmenen viikon sisällä pieni vauva. Voi Jestas. Mahtavaa!

 

Päässäni on tänään leijaillut hurja määrä "hajatuksia" odotusajalta, ja aikani kuluksi kirjailin niitä tähän.

 

Fysiikan lait

Tähän mennessä odotusaika on noudattanut prikulleen samaa kaavaa kuin esikoisesta. Ensin etoi ja ällötti, sitten hetki auvoisaa aikaa, sitten tutut, sinnikkäät supistukset ja kovat kivut kylkikaaren alla ja selässä -se on ehdottomasti vaivoista kivuliain joskin vaarattomin. Ja ne muut loppuraskauden vaivat, eipä niihin kannata edes mennä. Paitti sanon, että hiki o, huh huh. Elämä noin fyysisesti on tällä hetkellä suoraan sanottuna aika syvältä suosta, mutta tuo kliseinen toteamus, mitäpä sitä ei lapsensa eteen kärsisi, on kyllä ihan täyttä totta. Mitäpä ei.

 

Maman habitus

Olen tainnut päästä tähän mennessä tosi helpolla noin niinkus ulkoisesti. Maha on kompakti ja minusta aika söpö, painoa on tullut makaamisen määrään nähden maltillisesti reilut kuutisen kiloa, turvotukset eivät vaivaa, iho ei kuki eikä arvetkaan ole vielä saapuneet mahanahkaa koristamaan. Kaikki voi vielä tietysti muuttua viimeisten viikkojen aikana kovastikin, ja sittenpä niin käy. -Tukkaa minulta tosin lähtee nyt odotusaikana jonkin verrankin, vaikka usein hiusten lähtö kuulemani mukaan pysähtyy odotusaikana.

 

Henkien kätkemä

Henkinen puoli on ilahduttavan valoisa ja seesteinen. Pelottavimmat ja stressaavimman viikot, jolloin pienellä ei olisi vielä ollut selvitymismahdollisuuksia vatsani ulkopuolella ovat takanapäin, ja jokainen yhdessä kasvettu päivä ollaan yhä vain tukevammin turvallisilla vesillä. Osansa tähän mielentilaan rauhaan suonut tämän raskauden tiheä seuranta, olen ollut koko ajan ymmärryksessä, missä mennään. Pinna on toisinaan tiukalla, mutta kai se olisi sitä ilman näitä hormoneitakin... Ehkä tosin silloin vähän pidempi?

 

Ajatukset alkaa siirtyä yhä enemmän itse vauvaan ja hänen persoonaansa pelkästä raskauden ihmettelystä. Miltähän se näyttää? Onkohan tukka tumma kuten äidillään, isällään ja siskollaan syntyessä, vai saapuuko meille pieni pellavapää? Tuleeko taas koliikit ja allergiat, vaiko helppo ja tyytyväinen tyyppi? Kuinkahan paljon tulokas muistuttaa siskoaan? 

 

Pesänrakennusta

Pesänrakennusivietti heräili kevään lintujen myötä ja huutelee kauhean kovaa, ihan niinkuin nuo tintit karjuvat kaiken yötä. Harmittaa, kun kroppa ei voi sen kutsua kuunnella, ainakaan vielä näillä viikoilla. Vietti laittaa myös mieheen vipinää, terassipuut saapuivat tänään, pohjatyöt on jo tehty, ja kohta alkaa vimmattu sahaus, poraus ja naputus. Ja on sitä puuhaa vielä täällä sisälläkin, listaa sinne sun tänne ja maalia muutamaan paikkaan. Hoitotaso on kuitenkin jo seinässä ja vauvan sängyn paikka mallattu, vaikka sänky itsessään vielä nipussa onkin. Paljon tarvittavaa on säästössä esikoiselta, mutta muutamia pikkujuttuja vielä on hankittavanakin, etenkin pienimpiä vaatteita. Sekin on aika mukavaa, kerätä pesätarvikkeita kaikessa rauhassa.

 

Kun hetki lyö..

Ensi viikolla kuorrutan Tempurin (patjan, siis) vesiesteellä vahinkojen välttämiseksi (miksi, miksi, miksi lapsivedet niin usein menevät yöllä...). Seuraavalla viikolla pakkailen sen kuuluisan sairaalakassin. Nämä molemmat seikkoja, jotka esikoisen odotusajan loppuhuipennuksen yllätettyä meikäläisen niin sanotusti "housut kintuissa" haluan hoitaa kuntoon hyvissä ajoin, kuulostakoonkin hätävarjelun liioittelulta.  Sitä seuraavalla ehkä muistuttelen kotiavuksi hälyytystilaan suostuneita tytön kummeja kainosti pitämään puhelimia päällä myös yöaikaan... Taidan jännittää enemmän esikoisen hoidon järjestymistä kuin itse synnytystä!

Muutoin suhtaudun varsinaiseen loppurutistukseen rauhallisin mielin. Synnytystä en ole suunnitellut, vaan kuten viimeksikin, koitan heittäytyä hetken vietäväksi. Ainoa tärkeä muistisääntöni synnytykseen on rakkaalta ystävältäni, neljän lapsen äidiltä saamani ohje: "ole kuin kissa -rennosti vaan". Sillä pärjäsin viimeksikin hienosti. No, toivon kyllä myös, että mies ihan vain varmuuden vuoksi lukee, mitä pitää tehdä, jos synnytys hoidetaan kotona, niin epätodennäköistä kuin se olisikin.

 

Yhteenveto

Kroppa prakaa, mutta muuten tuntuu hyvältä, odottavalta, ei vielä kärsimättömältä ja kovin onnelliselta. Koska mitä todennäköisimmin tämä on viimeinen kertani raskaana, koitan nyt painaa tarkasti mieleeni, miltä tuntuu pienen myllerrys masussa, potkusarjat ja hento hikkaaminen. Ainutlaatuista, ihmeellistä aikaa, ja koetan nauttia tästä parhaani mukaan.

 

 Olisi niin kiva kuulla muiden odottajien mietteitä, olitte sitten viime metreillä tai alkutaipaleella. Mikä jänskättää, mitä odotatte eniten, miltä nyt just tuntuu!

 

 

Share

Kommentit

Marjo L (Ei varmistettu) http://melkomustavalkoista.blogspot.fi

Voi miten nopeasti aika menee, ei ole teilläkään odotusta enää paljoa jäljellä :) Täällä on huomenna jo rv 37+0, eikä vieläkään ole sairaalakassia pakattu saati pinnasänkyä kasattu... Vaikka vauvaa on odotettu (käytännössä) jo parisen vuotta, alkaa loppusuora kieltämättä hieman hirvittää – meille tulee ihan kohta _oikea_ pieni ihminen! <3 Tuntuu edelleenkin vähän käsittämättömältä, ja takaraivossa jyskyttää välillä sekin fiilis, ettei nyt vain mitään pahaa enää tapahtuisi... Kai ihan normaaleja tuntemuksia.

Fyysinen olo on ollut koko raskauden todella hyvä, alkuajan pahoinvointia lukuunottamatta. En edelleenkään tiedä miltä supistus tuntuu, heilun ja touhuan melko entiseen malliin. Kiloja on tosin kertynyt jo hurjat 15, mikä taitaa osaksi selittyä tällä valtavalla turvotuksella (jonka vuoksi onkin jouduttu käymään muutamaan kertaan jo Kättärillä sydänkäyrillä, onneksi myrkytystä ei ole kuitenkaan havaittu). Ja onneksi kaikki näkyvät kilot taitavat olla vain siellä mahassa, edelleenkin mahdun normaaleihin housuihini belly beltin avulla, jei :)

Fiilis on siis oikein hyvä, tästä tulee hyvä kesä!

Hertta
Lilou's Crush

Ihana ihana ihana, että olet voinut noin hyvin! Oot sitten vetreänä vastaanottamaan pienen ja hyvässä kunnossa hoitamaan! Minusta 15kg ei kuulosta paljolta ollenkaan loppumetreille, periaatteessahan vauva voi jo syntyä koska vain! Kyllä mulla kanssa käy lyhyesti mielessä ikäviäkin mahdollisuuksia, mutta koitan tyrkätä ne taka-alalle -lähdetään siitä, että kaikki menee hyvin, ja jos ei, sitten ajatellaan asian vaatimalla tavalla. Minä en oikein mahdu normipöksyihini, tai mahtuisin bellybeltin avulla jos sietäisin pienintäkin puristusta, mutku en niin en. Täällä kotona menään mekkomeiningeissä siis.

jänniä aikoja elät juuri, ihania ja jänniä <3

sanumaria

Mä lähinnä ootan että homma olis hoidossa ja tenavat olis pihalla. Ihan vaan että alkaa hajota selkä ja pää tähän puuhaan... Kun kädet on puuduksissa kyynärpäistä asti ja mitkään kengät ei mee jalkaan koska jalat on kun pallot niin ei paljoo huvita. Kertyneitä kiloja en viitsi enää ees miettiä ja maha saa kauhistuneita katseita kun lyllerrän manaatin ketteryydellä tuolla. Ilmeisesti mun tenavat ei oo mitenkään nopeeta tai kiirehtivää sakkia... Viikko 37 lähtee kohta puoleen käyntiin, sänky on pedattu ja vaunut hankittu että sais tulla jo :D

Hertta
Lilou's Crush

Kieltämättä tässä munkin "ruhon tilassa" odotan että vikat viikot menee vauhdilla, koskoo koskoo jne vaikka kilomäärä onkin pienensorttinen. Sulla sentäs tuplakuorma! Tuplaveret, tuplaistukat, tuplavedet, tuplatyypit, tuplatissit, mitä näitä kasvavia osioita nyt on... Toi turvotushomma on kyllä viheliäinen (lähellä on se hetki, kun lähden kaikille julkisille paikoillekin crocseissa kun en pysty kumartumaan ja laittamaan mitään muita koipiini...) ja nyt nää yllärihelteet varmaan vaikutti siihenkin potenssiin sata...) mä kuule luulen, että manaatinpoikaset saapuu hyvinkin pian, eikös se ole tuplilla sääntö eikä poikkeus! Niin jännää (ha, jännää on päivän sana :)

saarah
visual diary

Tsemppiä loppuaikoihin!

Hertta
Lilou's Crush

Kiitos oi Kuliksen kaunotar <3

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mä en malttaisi odottaa enää, että vauva syntyy (nyt on rv 31+5), vaikka toki tiedänkin, että parempi vain, että se köllöttelee kohdussa vielä monta viikkoa. Vaikka raskauskiloja on tullut vasta viisi, on mun raskausmaha jo melkoinen näky - muistelisin, että näytin tällaiselta hiukan ennen esikoisen syntymistä. No, elän toivossa, että tämä pallomaha tästä sitten pikkuhiljaa sulaa imetyksen myötä, vaikka muistan kyllä senkin esikoisen vauvavuodelta, että suklaata teki mieli koko ajan ihan älyttömästi. 

Meidän tyttö täyttää ensi viikolla kaksi vuotta ja välillä oon aivan tippa linssissä siitä, että kohta ei ollakaan enää kolmehenkinen perhe vaan meitä onkin neljä! Ja se vauva mullistaa koko tämän meidän hyvin sujuvan arjen - miten sitä jaksaakin sitten taas valvoa, kun on jo vuoden verran saanut nukkua yöt hyvin? Nyt pitäisi vain osata nauttia näistä viimeisistä leppoisista (raskausoireet poislukien) viikoista yhdessä tytön kanssa, kohta kaikki onkin taas aivan erilaista...

Mäkin suhtaudun synnytykseen rauhallisin mielin, tosin meinasin purskauttaa kahvit näppäimistölle, kun luin Liberon vinkkejä synnytykseen valmistautumisessa (kirjoitinkin niistä tänään täällä: http://www.lily.fi/blogit/kahvia-kiitos/liberon-synnytysvalmennus) :D

 

 

Hertta
Lilou's Crush

Voi siskokin on vielä niin pieni <3 ja tosiaan muuten, maha on ihan eri sfääreissä nyt kakkosen kansss, ohiton jo muutama viikko sitten esikoisenn syntymäviikon mahakoon, ja olen sentään ehtinyt "palautua" kuusi vuotta :D 

tuota arkihommaa olen kanssa miettinyt, että kyä sitä on ihminen kaheli: kohta kuusvuotiaan kanssa sujuvaksen elon vaihtaa kuusvuotiaiseen JA imeväiseen :) hih, ei vielä ainakaan kaduta ;)

On se loppuajan odotus kyllä kiihkeää, sen muistan. Kun ei malttais enää odottaa -ja sitten yks kaks hän onkin täällä. Hän, ja upouusi elämä!

Mrs. K.

Onnea loppuraskauteen! Sun tekstit on tosi symppiksiä, kiva lukea!

Laura Lauttasaaresta (Ei varmistettu) http://laura.minityyli.fi/

Tsemppiä loppusuoralle, perässä tullaan!

Tämä on kolmas raskauteni, ja ensimmäinen tyttö on tulossa kahden pojan jälkeen. Pojista voin tosi hyvin, en oksennellut, ekassa ei mitään näppyjä, tokassa kamalasti finnejä, pystyin molempien odotusaikana treenaamaan loppuun saakka, olin tosi seesteinen mieleltäni, ja painoa kertyi ihan hirmu paljon.
Tässä raskaudessa oksensin ensimmäiset kolme kuukautta, olen tähän 26 viikkoon mennessä kerännyt vasta reilut viisi kiloa painoa, en pysty enää juurikaan liikkumaan jos kävelylenkkejä ei lasketa, olen aivan hirveän helposti ärsyyntyvä ja pesänrakennusvietti on ottanut vallan. Kasvojen ja muutenkin iho on tosi hyvässä kunnossa, se on sentään positiivista. Sileä ja v.ttumainen nainen :D

Aisha J
Aisha

Onnellista odotusta viimeisiin viikkoihinkin <3 :)

Lauralaukku (Ei varmistettu)

Kuule, sun vauva kasvaa onnellisessa pesässä:)

Kommentoi

Ladataan...