Vuosi 2011

Summasin juuri kulunutta vuotta näin sen viime tunneilla, johan tämä on vallan perinne kaikkien blogivuosien aikana. Tässä kevyt katsaus nyt käytössäni olevalla kuvavalikoimalla, joka on harmillisen suppea kuva-arkistoni sijaitessa vallan muualla.

 

Vuosi 2011 alkoi uusin kujein: pakkasin kimpsut ja kampsut Indiedaysistä ja jännittyneenä suuntasin tänne upouuteen Lilyyn.

Tein tavoilleni uskollisena alelöytöjä, jotka ilahduttavat vielä vuoden -ja toivottavasti vuosien-päästä (Vyön alla alustan virkaa toimittaa muuten äitini minulle piirtämä taulu <3)

Kävin laser-leikkauksessa helsingin yksityisessä silmäsairaalassa. Leikkaus meni hyvin, tosin toiseen silmääni miinusta jäi -0,25, joka väsyneenä ja hämärässä hiukan häiritsee varjokuvin. Mutta muuten elämä rillittömänä on kyllä helppoa ja mukavaa.

Syntyi eräs ihana pieni tyttövauva, jolle minulla on kunnia olla vallan erityinen aikuisystävä. -Ja jonka äiti on vallan erityisen rakas omalle tyttärelleni. Ja minullekin, tietysti.

Sain testattavaksi uuden lempimeikkini, Lumenen Cream Eyeshadowin, eivätkä tiemme ole sen jälkeen eronneet.

Jutustelin Ilta-Sanomissa aikuisten naisten bloggaamisesta aukeaman verran.

Edustin rakkaan pikkuveljeni kanssa Lilyn lanseerauskemuissa, ja tutustuin hurmaaviin kanssalilyläisiin ja sain uusia ystäviä.

Vanhan kodin kevyt remontti valmistui...

...Lomailimme perheen kesken Dubaissa, ja nautittiin koko sielun ja ruumiin voimin auringosta ja kuumuudesta.

 

Löysin sekä täydellisen silkkipaidan että monikäyttöisimmän hamosen -Molemmat H&M:stä, toinen Dubaista ja toinen kotoisasti Forumista.

Keväällä kuvattiin silmäleikkaukseen liittyvä video ihan oikean kuvausryhmän kanssa. Olipa hauskaa ja opettavaista.

Tein valtavan tärkeän löydön tavaroistani, äitini kapean kultasormuksen jonka hän oli saanut syntyessäni.

Ostimme uuden tilavamman kodin, kaksikerroksisen rivitaloasunnon ihanan vehreältä alueelta Vartiokylästä, ja aloitimme jättiremontin (joka on edelleen kesken). Hiukan  myöhemmin selvisi vielä megabonus, ihan mielettömän mahtavat naapurit!

...Ja myimme samassa hengenvedossa vanhan rakkaan Krunikan -kotimme.

Kesällä syntyi suloinen serkkupoika.

Ja vietimme koko kesäloman meille niin rakkaassa New Yorkissa, sanoinkuvaamattoman ihanat viikot.

Elokuussa biologinen isäni nukkui pois. Kiitos kaikille postaukseen sydämenne jättäneille, ne merkitsevät minulle paljon.

Vuosi tästä eteenpäin näihin päiviin saakka on ollut kovin rankka erinäisistä aiheeseen liittyvistä syistä. Kuitenkin olen iloinen siitä, että menetettyäni etäisen isäni, olen samalla saanut elämääni serkkuni hänen puoleltaan. Kaipaan aiemmin poisnukkunutta, läheistä ja rakasta äitiäni ehkä enemmän kuin koskaan, ja iskä, kenen kanssa olen kasvanut pikkupikkuriikkisestä saakka, on vielä entistäkin tärkeämpi. 

Mutta elämä jatkui ja remontti eteni, loppukesä oli kuuma.

... hyvää jälkeä syntyi, remppamiehet olivat kivat ja aikataulutkin pitivät suht hyvin paikkansa. Väliaikainen kotimme oli aivan ihana, samoin kuin "vuokraemomme"  ja saimme onneksi jatkoaikaa sen verran kuin tarvitsemme.

Töissä piti kiirettä ja viihdyin hyvin.

Vein miehen yllärireissulle Kööpenhaminaan, ja ylläri se olikin, sillä lokakuun alkuun iski helleaalto. Hieno matka.

Työsuhde-etuna pääsin harvinaiseen paikkaan: rautatieaseman kellotorniin. Rakas kotikaupunki lokinkulmaperspektiivistä oli kuulaana syyspäivänä henkeäsalpaava näky.

Eräs rakkaimmista ystävistäni, (ja kauneimmista tuntemistani ihmisistä yltä ja sisältä), juhlittiin nelikymppiseksi huimin kemuin. Oli niin hienoa tavata ystäviä melkein viidentoista yhteisen vuoden varrelta.

Syksyllä inspiroiduttiin TEDx Helsingissä. Jestas sitä innokkuuden ja rohkeuden määrää.

Vuotta on värittänyt myös sairastumiseni krooniseen tulehdustautiin, joka on vetänyt olon etenkin nyt syksyllä kovin heikoksi. Lääkäriltä lääkärille kulkiessani olen syönyt lukemattomat antibioottikuurit ja käynyt läpi järjettömän määrän röntgenkuvauksia. Nyt kuitenkin olen hoidossa osaavissa käsissä, ja olo on alkanut kohentua. En voisi malttamattomammin odottaa edessä siintävää mahdollisuutta urheilla ensi kertaa vuoteen! 

On sitä ennätetty hipattaakin yllin ja kyllin -juhlaseurana usein kertakaikkisen hurmaava Mrs. Paasio ja muut huiput työystävät.

Vaikka vuosi toi tullessaan melkein sietokykyä enemmän surua, murhetta, itkua ja päänvaivaa, kuitenkin plussan puolelle ponnistettiin, entistä vahvempana jos ei muuta.

Menkööt tuulet ja tuiverrukset, tulkoot vuonna 2012 aurinko ja paiste. Ennenkaikkea, toivon sitä kaikille teille, jotka olette niin suuresti vuottani ilahduttaneet sekä seuraamalla blogiani että myös jakamalla kommenttejanne. 

Kiitos.