Yhä ylös yrittää...

Lilou's Crush

Kokeilin tänään ihka ekaa kertaa boulderointia eli seinäkiipeilyä jossa ei käytetä varmistusvälineitä. Esikoinen on käynyt kiipeilemässä useita kertoja, ja sai tehtävän toimia oppaana, kun lähdettiin meitä lähimpään boulderointipaikkaan, Herttoniemen BK Isatis -keskukseen. 

Siinä missä kiipeilyä rakastava, sitkeä ja vahva lapsi kiipeää negatiivistäkin seinää (eli "päälle kaatuvaa" ja minun järjellä ihan mahdotonta kiivettävää, en päässyt edes alkuun) käsittämättömän hienosti, itse taistelin ruhoni kanssa kohti kattoa helpoimpia nelos- ja nelosplus-seiniä. Osassa onnistuin ja osassa jäin matkan varrelle jo puolen metrin korkeudessa. Mutta yritin niin maan peijakkaasti! Mielettömän hyvää treeniä, etenkin jäykistyneelle hartiaseudulle, kun pääsee kurkottelemaan. Polveni sen sijaan eivät todellakaan tykänneet maahan laskeutumisesta tai kiertoliikkeistä seinällä, eli etenin tosi varovaisesti. -Mikä tottakai muutenkin hyvä, niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin.

Turvallisuusohjeet onkin tärkeää kuunnella tarkkaan, että vaaratilanteita ei pääse syntymään kun esimerkiksi joku tippuu alas korkealta -et halua jäädä alle tai tippua kenenkään päälle, saati laskeutua väärässä asennossa ja saada isoa pipiä.

Varusteiksi ei tarvitse mitään ihmeempää, sillä ne tärkeimmät, eli kiipeilykengät saa vuokrata parilla eurolla paikanpäältä. Me kiivettiin ihan tavallisissa jumppavaatteissa, mutta jotkut trikoita kestävämmät pöksyt voisivat kyllä olla paikallaan, sillä seinät ovat karheita ja housut hankautuvat kiivetessä väkisinkin. Juomapullo kannattaa ottaa mukaan, se tuli kyllä tarpeeseen.

Kotiin ajaessa kyllä todellakin tunsi kiipeilleensä seinille, kädet tärisi ja kämmenissä oli rakot ja sormenpäiden iho oli hellänä. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Tuo Hertsikan paikka oli tosi rento ja kotoisa, ja paikalla oli paljon kokeneita kiipelijöitä, jotka antoivat mielellään tosi hyviä vinkkejä aloittelijalle.

Share

Kommentoi